Avainsana-arkisto: rahkasammal

Viikko 47: Kangasrahkasammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Jatketaan nyt rahkoilla, kun alkuun päästiin. Yleensä niitä näkee kosteilla paikoilla, soilla, rannoilla, luhdissa, mutta voi niitä löytää kuivista metsistäkin. Tosin silloinkin tarvitaan jonkinlainen veden vaivaama alue tai valuvetinen rinne. Tämän viikon sammal muodostaa juuri rinteisiin ja kallion reunoille laajojakin rahkasammalpeitteitä, Väriltään nämä patjamaiset kasvustot ovat punertavia tai kirjavia. Yleensä tällaisilta paikoita ei muita rahkalajeja köydy, mutta silti on syytä tarkistaa tuntomerkit huolellisesti, muitakin punertavia rahkoja löytyy.’

Kangasrahkasammal on aina väriltään jonkin verran punainen. Se muodostaa joskus hyvinkin laajoja puhtaita kasvustoja paikkoihin, joista alkaa metsän soistuminen eli siinä on valuvetinen alusta. Sammalen tuntomerkkejä ovat apilankukkamainen latvus, suorat ei möyheät haarat (2+1), kielimäinen terävä varsilehti ja hieman punertava varsi.

Kangasrahka kasvaa paitsi valuvetisillä kallioilla ja metsissä, myös rämeillä ja korpinotkelmissa. Se on hyvin yleinen koko maassa.

Viikko 35: Viitarahkasammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Olin juuri Lapissa rahkasammalsymposiumissa ja opin taas monen monta uutta rahkaa, joskin ne kyllä unohtuivat melkein saman tien. Nyt on vaan palautettava mieleen niiden tuntomerkkejä ja yritettävä löytää niitä muualtakin. Tämän viikon rahkaa emme siellä nähneet, mutta täällä etelämpänä se on kyllä yleinen ja minusta helposti tunnisttavissakin. Luhtaniityt ja rantapusikot ovat sen kasvupaikkoja. Itse tunnen sen kumpuilevista mättäistä koivikossa, mutta jokaisella on omat tuntomerkkinsä. Rahkoja kannattaa katsella, vaikka ei niitä lajilleen tunnistaisikaan.’

Viitarahkasammal on moneen rahkaan verrattuna hento ja pitkähaarainen. Se muodostaa laajoja, vihreitä ja puhtaita kasvustoja. Verson latva on pieni ja pitkähaarainen. Varsilehti on leveä, melko matala ja kauttaaltaan risareunainen. Se on helppo tuntomerkki, koska muilla rahkoilla ei tällaista varsilehteä ole.

Viitarahkasammal on yleinen koko maassa ja kasvaa nimensä mukaa viidoissa, luhtarannoilla ja tulvamailla. Sen vanha nimi hiirenhäntärahkasammal kuvaa sen pitkiä haaroja.

21. viikko: Okarahkasammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Kun liikkuu suolla, liikkuu rahkasammalten päällä. Niin totaalisesti nämä sammalet ovat valloittaneet suobiotoopin, ettei sinne väliin montaa muuta sammallajia mahdu. Nämä sammalet muodostavat maatuessaan aikojen kuluessa suon turvekerroksen. Kun puhutaan rahkasammalista, tarkoitetaan laajaa sammalsukua, jonka solurakenne on vettä imevää ja säilövää. Yleensä ajatellaan, että on vain yksi rahkasammallaji, mutta todellisuudesta lajeja on Suomessakin yli neljäkymmentä. Vaatii kokenutta silmää, että ne erottaa toisistaan maastossa. Erot löytyvät, mutta yleensä vasta hyvällä lupilla tai mikroskoopilla. Nyt viikon sammalena oleva okarahkasammal on helpoimpia tunnistettavia.’

Okarahkasammal on kookas ja pörröinen sammal. Sen varret ovat vaalean ruskeat, joskus tummat ja siirottavat haarat ovat pitkiä ja nuokkuvia. Haaralehdet siirottavat okamaisesti ja antavat sammalesta piikikkään tunnun. Varsilehti on kielimäinen ja sen kärjessä on pieniä hampaita.

Sammalen kasvupaikkoja ovat luhdat, ruohoiset kosteikot, ravinteiset suot ja suorannat. Sammal on helposti löydettävissä ja yleinen koko maassa. Helpommin sen sekoittaa muihin kookkaisiin rahkoihin, mutta sen siirottavat haaralehdet on hyvä tuntomerkki.

Rahkasammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Rahkasammalet saattavat olla hyvin vaikeita määrittää. Sen huomaa aina kun raahaa pusilllisen sammalia suolta. Onhan siellä helppojakin, mutta sitten on myös aivan mahdottomia. Kun on aikansa tuijottanut skoopin läpi varsilehtien muotoa ja sen pään risaisuutta, selannut kirjoista haaralehtien solukkorakenteita, miettinyt onko kasvin pää apilankukkamainen tai haarat viisisärmäisiä, saattaa ykskaks todeta lajin ilman sen kummempia tutkimuksia. Aikoinaan rahkasammalet määritettiinkin ilman mikroskooppia. Taisi osua yhtä hyvin oikeaan.

Varsinkin Cuspidata-ryhmä on tuottanut minulle ongelmia ja taitaa tuottaa muillekin. Ovat ne niin samannäköisiä toisinaan, mutta tyypillisinä kasvaessaan huomaa niissäkin omat hienot tuntomerkkinsä. Olen pitkään kulkenut soilla ja yrittänyt löytää paria vielä Luopioisten sammalkasvistosta puuttuvaa tämän ryhmän lajia, nimittäin hentorahkaa ja viherrahkaa, mutta ohi olen kävellyt. Nyt löytyi toinen eli viherrahka (Sphagnum viride), tosin ei suolta vaan hiekkarannalta.

Sammal on helakanvihreä ja muistuttaa tuntomerkeiltään hyvin paljon kuljurahkaa, johon se usein vielä yhdistetään, mutta kasvaessaan erilaisessa ympäristössä, se on aivan omannäköisensä, vaikka tuntomerkit käyvätkin hyvin paljon yksiin. Sitä kannattaa pitää silmällä, vaikka se edelleen puuttuu virallisista luetteloista. Lisäsin sen kuitenkin kasviooni, kun se kerran kirjoissa lajina esitellään.

Tänään sai Luopioisten kartoitukseni huomiota, kun valtakunnan päälehti teki siitä Kotimaa-osastolle lähes koko aukeaman jutun. Käykääpä katsomassa.