Kukkakävelyllä

 

kullero2’Tänään oli pohjoismainen Luonnonkukkien päivä retkineen. Vedin oman retkeni Pälkäneen kaakkoiskulmassa. Retkelle osallistui sateisesta ja koleasta säästä huolimatta kaksitoista urhoollista osallistujaa. Kiersimme kolmen kilometrin lenkin ja saimme siihen kulumaan liki kolme tuntia. Niin paljon oli mielenkiintoista katsottavaa reitin varrella, ainakin retken vetäjän mielestä. Päivän teemalajina oli tupasvilla. Sitä emme nähneet, koska retkemme ei suuntautunut suolle, mutta näimme paljon lehto- ja niittykasveja.

Kullero (Trollius europaeus) on etelässä harvinainen niittykasvi, mutta onnistuimme sen löytämään kahdeltakin kasvupaikaltaan. Muita hienouksia olivat metsämaarianheinä (Hierochloe australis), pölkkyruoho (Arabis glabra) ja vuohenkello (Campanula rapunculoides). Viimeksi mainittu kasvoi kauan sitten autioksi jääneen talon pientareessa kertoen, että osattiin sitä ennenkin arvostaa koristekukkia ja kauneutta. Netsytmariansänkyheiniä (maarianheinää) löysimme kahta lajia ja nuuhkimme raikasta kumariinin tuoksua.

Keskellä metsää tien laidasta löytyi suorakaiteenmuotoinen kuoppa, vierestä suuri kivikasa ja lähikumpareelta pirtin nurkkakivet. Olimme saapuneet Wilhelmin asuinsijoille. Kuka tämä salaperäinen asukki sitten oli, siitä ei kenelläkään ollut enää tietoa. Liki satavuotiaat puut kuitenkin kertoivat, ettei hän aivan äskettäin ole täällä liikkunut. Kaskipellot, nauriskuopat, muutamat vahat rikat kertoivat kuitenkin menneestä kulttuurista. Vieressä oli nuorta taimikkoa kasvamassa. Kaikki uusiutuu vähitellen.

Pian olimme taas lähtöpisteessä ja silloin alkoi sataa. Koko retken saimme kulkea kuivassa kelissä, näin meillä oli hyvää onnea. Kylmyyskään ei retkeämme haitannut. Niinpä päätimme, että kuudes kukkakävely saa jatkoa ensi vuonna. Lopuksi tutkimme vielä metsän vesiheinää, joka osoittautui lehtoarhoksi (Moehringia trinervia). Lehden alapinnalla näkyivät kolme pitkää suonta varmistivat lajimäärityksen.’

lehtoarho

Tuttu – tuntematon

ojaleinikki

’Näin syksyllä ja miksei myös keväällä moni kasvi on tuntematon, kun se on vasta taimi tai kukkimaton steriili verso. Viimeisimmällä kasviretkellä pähkäilin yläkuvan kasvia ja sen lehtiä. Luulin jo löytäneeni jotain uutta ehkä harvinaistakin, jotain kuitenkin, mitä en ennen ole nähnyt. Pitkän lehtiruodin päässä on lusikkamainen lehtilapa kelluvana veden pinnalla aivan tavallisessa lehdossa metsäkoneen tekemässä painanteessa, johon on sitten kerääntynyt vettä. Alitajunnassa kyllä sykki jokin vanha muistikuva, mutta en saanut langanpäästä kiinni. Olen nähnyt tämän, mutta en osaa yhdistää oikeaan kasviin. Keräsin jo näytteenkin kasvista ja tungin sen muovipussiin odottamaan prässäystä ja määritystä. Veisin sen ehkä jollekin asiantuntijalle katsottavaksi. Sitten lähdin eteenpäin.

ojaleinikki2

Muutaman metrin jälkeen vastaan tuli keltaisia kukkia veden pinnalla. Suu vetäytyi hymyyn. Kappas vaan, täällähän on ojaleinikkiä (Ranunculus flammula). Eipä tähän joka päivä törmääkään. Kasvi ei ole mitenkään harvinainen, mutta sen löytäminen on aina iloinen asia, sillä se jää usein huomaamatta. Sitten pysähdyin sananmukaisesti kesken askelen ja vilkaisin taakseni. Aivan, nuo kelluvat lehdet ja nämä keltaiset kukat kuuluvatkin yhteen. Ojaleinikkihän se onkin, toisessa painanteessa kelluvia alalehtiä ilman kukkaa ja toisessa kukkiva kasvi suikeine varsilehtineen. Näin tuttu voi muuttua tuntemattomaksi aivan tahtomattaan. Tästä opin, että kannattaa katsella tarkemmin ympärilleen. Niin, ja nyt en puhu vielä steriileistä heinistä mitään. Se on kokonaan toisen pakinan paikka.’

Luonnonkukkien päivän retki 16.6.2013 klo 12 – 14 Padankoskella

matara

’Tapahtumapäivä on yhteispohjoismainen ja retkillä on tavoitteena kasviharrastuksen ja -tuntemuksen edistäminen. Myös yhteisen kokemuksen tarjoaminen mahdollisimman monelle on tavoitteena. Itse olen järjestänyt retken useana vuonna ensin epävirallisesti kyläyhdistyksen avustuksella, mutta viime vuosina ihan julkisesti ilmoitettuna. Nytkin retkestä on tiedotettu paikallislehdissä, kerrottu ilmoituksissa ja tapahtumakalentereissa. Viime vuonna retkeen osallistui yli 20 innokasta retkeilijää ja kiersimme silloin sadekuuroja väistellen kylämme keskellä olevan järven ympäri. Tänä vuonna toivomme parempaa säätä ja vähemmän punkkeja kuin viime vuonna. Kierrämme kylän perinteistä keskustaa ja päädymme kyläyhdistyksen kodalle, josta on mahdollisuus ostaa kahvia ja muita virvokkeita.

Yläkuva esittää kesäistä tienpiennarta, jossa kasvaa runsaasti ahomataraa. Matarat (Galium) ovat tänä vuonna kävelyn nimikkolajeja. Niitä tavataan maastamme kymmenkunta erilaista ja monet ovat yleisiä, vaikka eivät aina noin näyttäviä. Yritän löytää retkemme varrelta eri lajeja nähtäväksi. Niitä voi myös katsella kasvisivustoltani etukäteen. Vastaan tulee varmasti myös monia muita kasvilajeja, joita voimme sitten yhdessä katsella ja nimetä kukin tavallamme.’

Toivotan kaikki läheltä ja kauempaakin tervetulleiksi retkelle!

logo