Nopeus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Kevään eteneminen ja kesän tulo ovat tänä vuonna olleet huippunopeaa. Vasta äsken leskenlehdet vielä kukkivat, nyt ne ovat jo höydyllä, kuten eilen ottamastani kuvasta näkyy. Tämä kevään ensiairut täällä sisämaassa on tehtävänsä tältä vuodelta jo suurelta osin suorittanut eli jälkeläistuotannon. Nyt sitten vain kasvatetaan yhteyttäviä ’leskenlehtiä’ ja kerätään ravintoa seuraavaa vuotta varten. Kokonaan ovat hävinneet näkyvistä jo kevätkynsimöt ja käenrieskat. Pienet sipulikasvit katoavat nurmikon vehreyteen oikeastaan heti, kun kukinta on ohi tai leikkuri ajaa niiden yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puissa huomaa saman. Tuomet olivat vasta huppusenaan kukkia, nyt terälehdet varisevat ja maa peittyy valkoiseen, kuten yläkuvassa omenapuunkin alla. Toivottavasti pörriäiset ehtivät suorittaa tehtävänsä, muuten saamme turhaan odottaa loppukesästä satoa. Puiden kohdalla hedelmän kasvattaminen kestää koko kesän ja se on valmis vasta syyskuulla toisin kuin ruohokasveilla. taskuruohoKevätaskuruoho varistaa jo siemeniään, leskenlehden höyty ei lennä, mutta ensimmäiset voikukan laskuvarjot liitävät jo uusille kasvupaikoille.voikukka (1) Niidenkin aika on lyhyt ja siemen pääsee maahan itämään jo ennen oikean kesän alkua. Tosin voikukka taitaa aika huonosti levitä siemenistä, enemmänkin kasvullisesti.

Kukkaankin monet kasvit ovat entineet tavallista aikaisemmin: kurjenpolvi jo pari viikkoa sitten, vaikka sitä juhannuskukaksi tituleerataan, leinikit tapasin viikon alussa ja olipa tiellä jo valkoapilakin täydessä loistossaan. Puutarhan polun laidassa päivänkakkaran nupusta loistavat jo valkoisten terälehtien alut, ehtiiköhän toukokuun puolella kukkaan.

Nopeus on siis trendi tänä vuonna. Kylminä keväinä ja alkukesinä kukat jurovat pitkään nuppunsa suojassa ja kukoistavatkin pitkään, kun pölyttäjät eivät liiku. Saamme nauttia kukkaloistosta kauan. Kuinkahan nyt käy, onko juhannuksena enää ollenkaan kukkia kukoistamassa vai saako tyynyn alle noukkia jo horsmia, loppukesän kukkia?’

Talventörröttäjä

Jyväsjärvi

’Viime päivinä on lehdissä näkynyt artikkeleita talventörröttäjistä. Linkitetty Hesarin artikkeli kertoo myös uudesta kirjasta, joka ensi kerran kokoaa yksien kansien sisään koko kasviryhmän. Tutkija Ari-Pekka Huhta  kertoo aivan tutuista kasveista kirjassaan Talventörröttäjät.

Tuttujahan nuo kasvit ovatkin – kesällä. Vaan nyt lumen aikaan niiden äärellä saakin kyykkiä pidempään: Mikäs tämä onkaan? Nimensä tuo kasviryhmä on saanut siitä, että kookkaina ja paksuvartisina ne pistävät talvella esiin hangen läpi. Tällä on oma syynsäkin. Kun monet kasvit varistavat siemenensä maahan syksyllä, niin yleensä siemenet jäävät aivan kasvin juurelle. Törröttäjä kylvääkin siemenensä vasta lumen aikaan tai keväällä, jolloin tuuli ja eläimet kuljettavat ne kauas emokasvista. Näin ainakin ihminen asian selittää, tuskin se kasvi siitä mitään tietää, vaan kuka sen osaisi sanoa?

Näin talvella löytää helposti ainakin seuraavia kesäisiä kasveja lumihangesta: nokkonen, mesiangervo, pujo, kärsämöt, osmankäämi, ojakellukka, useat heinät, ryti eli järviruoko, ohdakkeet, piharatamo. Pienempiäkin kasveja voi nähdä, jos lunta on vähän. Yllä olevassa Hesarin artikkelissa voi kokeilla tunnistusta kuvien avulla. Kaikki eivät ole aivan helppoja.’