Talvi

talvilunta

’Kävin juuri hiihtämässä. Pakkanen paukutteli parissa kymmenessä tullessani pois, vaikka auringon paistaessa olikin ollut melkein inhimillistä. Tähän on saanut tänä talvena tottua.’

Kuva on otettu mitä talvisimmassa säässä: auringon kilo hangella, metsän tummuus varjossa, eteläsuomalainen tykky ja huurre puissa. Näitä kuvia olisi tänä talvena saanut enemmänkin, jos olisi tarjennut mennä ulos hytisemään. Jostain syystä on arvostanut takkatulta ja villasukkia sekä hyvää kirjaa. Olen lueskellut monia, sellaisiakin joista olisi voinut arvion tänne blogiin tehdä, mutten ole saanut sitä tehtyä. Talvi ottaa voimille lumenluonteineen, lämmityksineen. Monesti katsoo illalla taivaanrannan ruskoa, joko lauhtuu joko pakkanen hellittää. Seuraavana aamuna huokaa uudelleen mittarin näyttäessä kylmyyden jatkuvan. Talvi muistuttaa vuoden 1987 talvea, jolloin taisi olla vieläkin kylmempi, mutta oliko näin pitkään?

Eilen aamulla loppui sitten öljy säiliöstä. Enkö ollut sittenkään lämmittänyt takkoja tarpeeksi? Itse ajattelin syksyllä tilaamani öljyn riittävän kesään, mutta eipä vain riittänyt. Mietityttää, kuinka ennen selvittiin? Taisi olla porukka karaistuneempaa tai sitten vaan elämäntapa oli toisenlainen. Pitääkö sitä nykyään olla koko talo lämpimänä talvella? Voitaisiinko asua parissa huoneessa ja laskea lämpöä reilusti muista huoneista? Näin muistan mummoni aikoinaan tehneen: hän asui keittiössä ja kamarit olivat viileinä. Silti hän kolusi kaikki lähiseudun metsät kesäaikaan polttopuun haussa. Se vain ei yksinkertaisesti riittänyt, piti säästää.

Jotkut ovat ihmetelleet, että tällaistako tämä kasvihuoneilmasto onkin, eikös pitäisi olla lämpimämpää kuin ennen. Olen jostain lukenut, että yksi ilmastomalli ennustaa juuri näin: kylmää talvea ja kuumaa kesää. Nyt korkeapaineen keskus on pyörinyt lokakuulta asti Pohjois-Euroopan päällä ja kierrättänyt kylmää Jäämereltä. Kesällä se kierrätti kuumaa Venäjältä. Tasapaino säilyy ja taitaa kokonaisuutena jäädä plussalle entisiin vuosiin verrattuna, ainakin koko maapallon mittakaavassa.

Mutta nautitaan talvesta, sen puhatudesta, tuikkeesta ja kirpeydestä. Kyllä sitä saadaan hikoilla vielä helteessäkin (toivottavasti).

Talviturinaa

jaa1

’Peikon varpaat palelee, pili, pili, pom, pom, pom…’

Tämä kuva on otettu viime vuonna tähän aikaan Luopioisissa. Vedet virtasivat ja jääpuikot kasvoivat. Nyt paksu hanki lepää kaiken päällä, hiihto maittaa ja saa nauttia pitkästä aikaa oikeasta talvesta.

Montakin asiaa on tapahtunut viimeisen merkinnän jälkeen. Aika on vain kulunut, ihan hyödylliseen kuitenkin. Luopioisten kasvisto alkaa olla julkaisua vaille valmis ja olen asettanut deadlineksi kymmenennen päivän tätä kuuta. Saa nyt nähdä, onnistunko. Kovasti siinä on ollut tekemistä ja tuolini alkaa muistuttaa linttaan astuttua tohvelia, kun olen sitä kuluttanut, nitisee ja natisee. Valmista ei ole vielä kovinkaan paljon, mutta ehkä se nyt menee ensimmäisenä versiona. Kannattaa olla kuulolla.

Kirjoja en ole juurikaan ehtinyt kuukauden aikana lukea. Luin historiaa: Carita Forsgrenin esikoisteos Kolmen kuun kuningatar. Tarina Kaarina Maununtyttärestä on hyvinkin tuttu, mutta tässä hän kertoo tarinansa itse. Ihan kiva elämäkertakirja ja tosi ’uskottava’. No, en enempää paljasta tuosta kirjasta, mutta voin kyllä suositella sitä luettavaksi, välipalana. Toisena luin Miika Nousiaisen Maaninkavaaran. Siitä varmaan teen oman merkinnän, kunhan ehdin, kirja oli sen verran erikoinen ja mielenkiintoinen. Kannattaa odotella.

Kolmas kirjallinen merkintä olkoon kannanotto. Luin jostain, en koskaan muista mistä, ehkä sanomalehdestä, kirjojen myynnistä. Siitä silmiini sattui Antti Hyryn Uuni-kirjan myyntiluvut. Artikkelissa kerrottiin, että tätä kirjaa myytiin ennen Finlandia-kohua 400 kpl ja sitten kuitenkin koko vuoden myynti oli 40 000 kpl. Mitäpä tuohon sanoisi? Ihmiset ovat yllytyshulluja, sensaationnälkäisiä, fiksuja vai olisiko syynä se, että huomataan ykskaks kirjan olevankin ihan hyvä? Palkinnollakin lienee merkityksensä, vaikka sitä usein kuuleekin vähäteltävän.

Mutta hiihtokelit jatkuvat ja ladut vetävät. Eläkeläisen on ilo hiihdellä ja – naattia!

Talven lumoa


hyyppaa1

Talvi on taas niin kuin ennen, luminen ja kylmä. Maisemat Laukaan Hyyppäällä toivat mieleen Lapin, vaikka ystäväni manasikin puiden pienuutta. Aihkit puuttuivat! Lumi pakkautui puihin kuin tykky pohjoisempana, mutta hento tuulenvire sai sen laskeutumaan huntuina hangelle.

Ilmassa oli jo kevättä, pieni punainen kajo laskevassa auringossa.

Paikka on muutenkin näkemisen arvoinen kaikkina vuodenaikoina. Olen saanut sieltä elämäni parhaat ruskakuvat, vehreät kesäkuvat ja nyt talven. Tähän maisemaan voisi kuvitella muutakin kuin tätä kaupungin harmaata todellisuutta. Eikö vain?

Jäälehti

jaa2

Mikähän se saa jään tekemään näitä koukeroitaan? Syksyn ekojen pakkasten jälkeen kallioilla pienissä lätäköissä oli uskomattoman paljon erilaisia jäämuotoja, joista löytyisi vaikka millaisia tarinoita. Ehkäpä joskus kirjoitankin sellaisen, kunhan ehdin.

Tämä jäälehti oksanhangassa löytyi Sammallahdenmäeltä Raumalta. Paikka on Unescon maailmanperintökohde ja ehdottomasti näkemisen arvoinen kivilatomuksineen, eikä ainoastaan näiden jäälehtien vuoksi, niitähän löytyy muualtakin.

Hyvää uutta vuotta 2010!

lumi4

Vuosi voisi alkaa näin valloittavalla hymyllä! Tuisku ja pakkanen muotoilivat muitakin hienouksia viime vuoden lopulla, kunhan tarkenisi vain niitä etsiä ja kuvata.

Oikein lämmintä vuoden jatkoa kaikille.

’ Jollei tammikuu pauku, niin ainakin helmikuu helisee.’

’ Jos syvänkuilla suvea, niin kevätkuilla kylmää.’

’ Uuden vuoden päivänpaiste – hyvä sää koko vuoden.’