Jääräpäistä aikaa

Viherjäärä

Viherjäärä

’Maassamme tavataan yli kahdeksankymmentä sarvijäärää, joista monet ovat näin kesäisin usein nähtävillä. Nyt onkin ehkä paras aika tutustua näihin kiehtoviin kovakuoriaisiin, sillä ne viihtyvät usein pihan ja pientareen kukilla. Niiden suosiossa ovat etenkin putkikasvit, päivänkakkarat, angervot ja kärsämöt.

rusokukkajäärä

Rusokukkajäärä

Kovinkaan pitkään ei tarvitse kulkea niittytien laitaa, kun tapaa jo ensimmäisen sarvijäärän. Yleensä se kuuluu kukkajääriin, jotka käyttävät ravinnokseen kukkien siitepölyä, vaikka niiden toukat elävätkin usein metsissä puuravinnolla. Tällöin ainakin täällä Hämeen sydämessä hoikkakukkajäärää löytää kukista yhtenään. Laskin eilen saman kärsämön kukasta kymmenen jäärää, naaraita ja koiraita.

sinijäärä

Sinijäärä

Pienemmät jäärät ilmestyvät yleensä juhannuksen aikaan ja suuremmat näin heinäkuun puolivälissä. Nyt voi löytyä nelivyöjääriä, viherjääriä ja juomujääriä kukilta. Toiset jäärät syövät aikuisenakin puuta lähinnä kaarnan alla olevaa nilaa. Sarvijaakot ja räätälit voivat olla jopa pahoja tuholaisia metsässä. Löytyypä sellainenkin jäärä, joka ei aikuisena syö enää mitään, nimittäin jymyjäärä, joka on koostaan huolimatta aika lempeä otus, mutta saattaa pihdeillään tarttua hätistelijänsä sormeen ja nipistää.

hoikkakukkajäärä

Hoikkakukkajäärä

Mikäs on sen mukavampaa näin kauniina päivinä kuin tutustua näihin valloittaviin hyönteisiin!’

juomujäärä

Juomujäärä

jymyjäärä

Jymyjäärä

Mikä ihmeen käärö?

lehtikäärö1

’Tänä keväänä olen törmännyt useamman kerran kuvan kaltaiseen ilmiöön. Koivun alle on varissut valtaisa määrä töttörölle käärittyjä nuoria koivun lehtiä. Jokainen käärö on muodostunut vain yhdestä lehdestä, joka on irroitettu puusta pureskelemalla sen tyvi kaarenmuotoisesti irti ruodista. Kun lehden avaa, huomaa sen käärimisen alkaneen toisesta reunasta sen alaosasta ja sitten jatkuneen kierteisesti toiseen reunaan. Ilmeisesti lehtispiraali on kiinnitetty jonkinlaisella liimalla tai syljellä, joka on vesiliukoista, sillä veteen pudottuaan kääryle purkautuu ja jää kellumaan veden pinnalle, kuten alimmasta kuvasta näkyy.lehtikäärö2

Vein muutaman kääryleen sisälle ja avasin ne. Vaikka tutkin mikroskoopilla lehden pintaa, en löytänyt siitä siitepölyhiukkasia kummempia rosoja. Joissakin lehdissä oli kyllä äkämäpunkin aikaansaamaa kasvustoa pieninä täplinä, mutta koska sitä ei näkynyt kaikissa lehdissä, epäilin sen osuutta käärimiseen.

Käärökärsäkkäät tekevät samanlaisia suojia munilleen, mutta ne käyttävät kääröön aina useita lehtiä. Myös jotkin perhostoukat saattavat asustaa lehtikäärön sisällä, mutta näistä ei löytynyt toukkaa eikä muniakaan. Äkämäsääski tekee koivunlehdelle ryppyjä ja äkämiä, mutta nekin ovat erilaisia. Googlasin eri nimikkeillä ja tein kuvahakuja, mutta en löytänyt mitään selitystä ilmiölle.

Tänä vuonna tuntuu olevan näitä kääryleitä tavallista enemmän, joskin niitä on esiintynyt vähäisessä määrin myös edellisinä vuosina. Kukapa osaisi auttaa? Mistä on kyse? Onko tuholainen koivulle vaarallinen? Esiintyykö sitä laajemmaltikin kuin nyt täältä Hämeen sydämestä löydetyt?

Vähä-Rummakko

Koin invaasio

koi1 ’ Edellisen kerran muistan nähneeni täällä vastaavaa vuonna 2005. Silloinkin etelähämäläisestä maisemasta näki helposti missä kasvaa tuomia, sillä pensaat ja puut olivat läpinäkyvän harmaan seitin peitossa kauttaaltaan. Samoin on tällä hetkellä. Asialla on pieni hyönteinen, tuomenkehrääjäkoi (Yponemeuta evonymellus).’

Koi on perhonen ja sen toukat elävät tuomen lehdillä. Harmaa seitti on ilmeisesti toukkien suoja vihollisia vastaan. Ne kehräävät hämähäkinseitin omaista harsoa usein koko puun ympäri ja syövät sen suojassa puun lehdet niin, että jäljelle jää pelkkä ranka. Puu ei kuitenkaan kuole tähän käsittelyyn, vaan kasvattaa uudet lehdet syötyjen tilalle usein jo samana kesänä mutta viimeistään seuraavana keväänä. Jos tuho toistuu useana vuonna peräkkäin, se on vahingollinen puille ja se saattaa kuolla.

Tuomenkehrääjäkoin tapaa yleensä toukkana juuri seitin suojasta, kuten toisesta kuvasta näkyy. Itse perhonen on pieni otus, jonka etusiivet ovat valkoiset ja mustapilkkuiset sekä takasiivet ruskeat ja hapsulaitaiset. Siipiään perhonen pitää levossa koimaisesti takaruumistaan vasten painettuina. Se kuuluukin pikkuperhosiin. Seitti ja toukat ilmestyvät näin alkukesästä, ja toukat koteloituvat syötyään itsensä pulleiksi. Loppukesästä koteloista pullahtaa esiin aikuisia perhosia, jotka munivat vielä samana vuonna ja toukat talvehtivat seuraavaa kevättä varten.

koi2

 Suomessa elää vakinaisesti viisi kehrääjäkoilajia: tuomella tämän lajin lisäksi myös pihlajankehrääjäkoi (Yponomeuta padellus), omenalla ja pihlajalla omenankehrääjäkoi (Y. malinellus). Lisäksi omat lajinsa on isomaksaruoholla ja sorvalinpensaalla. Ne ovat uskollisia ravintokasvilleen, joten tuomenkehrääjäkoi ei siirry esimerkiksi tuomien loputtua omenapuihin. Muita lajeja tavataan harvoin massamaisesti.

Kehrääjäkoi ei ole siis vahingollinen, oikeastaan vain pihapiirin rumentaja ja sekin on mielipidekysymys. Itse katselin eilen iltahämärissä pellonreunassa hopeanhohtavaa puuta hienoisessa tihkusateessa ja se oli ainakin kaukaa katsottuna kaunis.