Avainsana-arkisto: vuosikatsaus

Mitä uutta?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

naalinsammal

’Olen koonnut listaa Pirkanmaalta Luopioisten entisestä kunnasta löydetyistä sammalista. Niistä on oma sivustonsa Luopioisten kasviston yhteydessä. Tehokasta etsintä on ollut vasta tällä vuosikymmenellä, vaikka yksittäisiä merkintöjä tai keräyksiä olen tehnyt hyvinkin pitkältä ajalta. Vuoden vaihteeseen mennessä löydettyjen sammallajien määrä on 373 kpl, joista lehtisammalia on 277, maksasammalia 95 ja yksi sarvisammalalji.

Sammalet eivät ole aina helppoja määrittää. Asiantuntijoillekin ne tuottavat joskus vaikeutta, saatika harrastajalle. Niinpä monen lajin kohdalla olen joutunut turvautumaan ystävien tai asiaa enemmän harrastaneiden apuun. Omat ylitiöpäiset haaveet muuttuvat usein tavallisiksi lajeiksi tai toisaalta joissain tapauksissa vielä yltiöpäisemmiksi. Näin viime vuonnakin. Viimeisin määritys alueelle uudesta lajista varmistui vasta uuden vuoden aattona.

Kaikkiaan vuoden aikana Luopioisiin löytyi kymmenen  (5+5+0) uutta lajia, mikä on aivan kelpo saalis. Nämä ovat:

pikkuliuskasammal

haprakynsisammal (Dicranum fragillifolium)
naalinsammal (Oligotrichum hergynicum)
rannikkotierasammal (Racomitrium elongatum)
luhtarahkasammal (Sphagnum inundatum)
lamparerahkasammal (Sphagnum platyphyllum)

rantakorvasammal (Jungermannia sphaerocarpa)
itupyörösammal (Odontoschisma denudatum)
luhtaliuskasammal (Riccardia chamedryfolia)
haaraliuskasammal (Riccardia multifida)
pikkuliuskasammal (Riccardia palmata)

Kaikki kymmenen ovat harvinaisia EH:n alueella, vaikka uhanalaisia niistä ei mikään olekaan. Varmaan ne olisivat muussa tapauksessa tulleet löydetyiksi jo aikaisemmin. Monella niistä on yleisempi rinnakkaislaji, joten sekoittumisen vaarakin on ollut mahdollinen. Itselleni näistä oli kaksi (haprakynsisammal ja itupyörösammal) kokonaan uusia, muut olen nähnyt jossain retkillä aikaisemmin.

Olen joskus arvioinut, että Luopioisista voisi löytyä nelisensataa sammallajia. Se on edelleen mahdollista, sillä useita mahdollisia lajeja on löytynyt lähialueilta. Niiden suhteen tulee pitää silmät auki tulevina kesinä, kun alueella liikkuu.’

Itupyörösammal

Raportti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Asmalampi

’On joulunajan viimeinen pyhä, loppiainen. On yhteenvedon aika. Vuosi 2015 jää varmaan muistiin säiden oikullisuuden vuoksi tai pakolaiskeskustelujen tai terroritekojen tai talousvaikeuksien vuoksi. Vuoteen on varmaan mahtunut paljon myös henkilökohtaista muisteltavaa, perhejuhlia, matkoja, upeita luontokokemuksia. Näin vuodenvaihteen jälkeen niitä usein miettii ja kertaa mielessään. Vuosi sitten saattoi olla paljonkin suunnitelmia vuoden varalle. Nyt voi niihinkin palata ja katsoa, mitkä toteutuivat, mitkä eivät ja mitkä olisivat saaneet jäädä toteutumatta. Ehkä näin osaamme järkeistää tulevaakin vuotta. Vuoden päästä olemme taas viisaampia.

Luopioisten kasvikartoitus oli tarkoitus saada tehtyä vihdoinkin loppuun yli 25 vuoden uurastuksen jälkeen. Toisin kävi. Aikaa ei tahtonut löytyä ja kun sitä oli, ei sateen vuoksi viitsinyt lähteä papereita uittamaan märkään metsää. Niinpä edelleen kymmenkunta ruutua on Aitoon suunnalta tekemättä. Ensi kesänä sitten!

Nettisivut tulivat vuodenvaihteessa kuuden vuoden ikään eli kauan on niitäkin jo väännetty. Uusia kasvilajeja Luopioisiin tuli kaksi ja nekin oikeastaan pihakarkulaisia. Vaikka kiurunkannus onkin luonnonkasvi, niin täältä löydetyt näyttävät olevan karkulaisia pihapiirissä. Keväinen kaihonkukka on sitä vielä enemmän. Prässissä on lisäksi pari epävarmaa näytettä, jotka saattavat nostaa vielä lukumäärää, joka tällä hetkellä on 749 lajia. Sammalia löytyi enemmän, 11 uutta ja kokonaislukumääräksi tuli 364 lajia. Jäkälät uudesta rupijäkäläkirjasta huolimatta eivät lisääntyneet kuin 7 lajilla. Kokonaislukumäärä on nyt 189. Mikrosienet jäivät viime vuonna vähemmälle, mutta jostain kumman syystä sateista huolimatta niitä ei myöskään kovin paljon näkynyt. Sivuilta löytyy tällä hetkellä 193 lajia.

Vaikka kasvien etsiminen veikin runsaasti aikaa monelta muulta mielenkiintoiselta asialta, jäi erikoisesti mieleen kaksi hienoa retkeilyä: Parikkalan sammalretki ja Kevon sammalseminaari. Edellinen tuotti Laatokan Karjalan eliömaakuntaan 20 uutta sammallajia, 13 varmennusta ja 16 vanhan tiedon uusimista. Lapista löytyi minulle uusia lajeja kuutisenkymmentä, joista suurin osa on siellä aivan tavallisia, mutta oli joukossa huikeita harvinaisuuksiakin. Upea retkikokemus oli myös lastenlasten kanssa tehty vaellus Laipanmaalla.

Tätä blogia on tullut vuoden aikana täydennettyä 90 kertaa eli keskimäärin 7,5 postausta kuukaudessa. Kirjojen lukeminen on minulle suuri intohimo ja se näkyy myös blogissa. Olen suunnitellut näiden erottamista omiin osoitteisiinsa, mutta se on vielä tekemättä. Kirjoja tuli vuoden aikana luettua noin viisikymmentä kappaletta, joista osan arviointi on blogissa. Menneisiin vuosiin verrattuna se on vähän, mutta ehkä kriittisyys on lisääntynyt tai tulee luettua paksumpia kirjoja. Pitäisi joskus merkitä muistiin mieluummin sivumäärät kuin kappalemäärät, jos sillä nyt mitään merkitystä sitten on.

Näin on vuosi summattu vähän päiväkirjamaisesti. Tänä vuonna jatketaan. Tavoitteena on löytää uusia lajeja Luopioisiin, itselle eliksiä ja rikkoa parin vuoden takainen vuoden lintubongaus 172 lajia. Siinähän sitä tavoitetta on ihan riittävästi.

talvi2

Vuosikatsaus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Varvarinkulma

’Meillä ihmisillä on monella taipumus tehdä elämästään tilasto; mitä on tullut tehtyä, nähtyä,  toimitettua. Vuoden loppu on inventaarioiden aikaa kaupallisessa maailmassa mutta myös ainakin minun elämässäni. Vuoden kierto on tullut taas siihen kohtaan. Joskus miettii, kuinka paljon helpompaa elämä olisi ilman aikaa. Moni meidän mielestämme alkukantainen ihmisyhteisö ei mittaa aikaa, ei tiedä kuinka vanhoja ollaan tai mikä on ihmisen ikä. Nyt eletään, sitten kuollaan!

Tässä blogissa olen tämän vuoden aikana julkaissut 30 kirja-arviointia ja 128 muuta kirjoitusta. Lukemistani kirjoista olen arvioinut noin puolet. Muut artikkelit ovat pitäneet sisällään mm. luonnonilmiöitä, retkiä, uusia löytöjä, tiedotuksia ja erilaisia kannanottoja. Monet kirjoitukset ovat syntyneet retkillä havaituista erikoisista ilmiöistä.

Blogi syntyi aikoinaan kasvisivujen kylkiäiseksi ja sen oli tarkoitus tiedottaa uusista löydöistä ja mielenkiintoisista retkipaikoista. Ehkä se on edelleenkin tämän blogin päätarkoitus, vaikka matkalla on tullut mukaan paljon muutakin, esim. kirja-arvioinnit.

Mitä uutta sitten löytyi tämän vuoden aikana? Ensinnäkin Luopioisten kasvikartoitus lähenee loppuaan. Kartoitin 22 uutta ruutua ja täydensin muutamaa vanhaa. Jäljellä on vielä n. 30 kokonaan tekemätöntä ruutua lähinnä Aitoon suunnalta. Mitään mullistavan hienoja paikkoja ei löytynyt. Neljä uutta lajia kuitenkin merkittiin kasvioon: etelänhoikkaängelmä, ojakaali, keltapeippi ja piiankieli. Näistä kaksi ensimmäistä ovat uhanalaisia (VU) ja kaksi jälkimmäistä lähinnä satunnaiskasveja. Edelleenkin alueelta puuttuu muutama siellä melko varmasti kasvava laji, joten haasteita löytyy myös tulevaisuuteen. Hienoja löytöjä olivat myös ahonoidanlukko, pensaikkotatar ja sahalehti, joista oli tiedossa vain vanhoja tai jo kadonneeksi luultuja löytöpaikkoja.

Sammalten osalta vuosi oli antoisampi, sillä uusia tai uudelleen löydettyjä lajeja havaittiin peräti 22 lajia. Ne on merkitty sammallajiluetteloon merkinnällä UUSI!. Näistä lajeista ei mikään ole perin järisyttävä, lähinnä silmälläpidettäviä ja aivan tavallisia. Kuitenkin esim. tammihiippasammal on uusi laajalle alueelle, samoin käyrälehtirahkasammal. Jälkimmäinen löytyi Luopioisten tämän hetken ainoalta tunnetulta letolta, joka sekin löytyi viime kesänä. Niin vähiin ovat käyneet Etelä-Suomen ravinteiset suot.

Jäkälät jäivät tänä vuonna kovin vähälle huomioille. Olen odotellut rupijäkälistä kertovan kirjan ilmestymistä. Luetteloihin taisi tulla vain yksi uusi laji, norjantorvijäkälä. Rupijäkälät ovat kaksi kolmasosaa kaikista lajeista, joten niissä olisi paljon tutkittavaa, ovat vain niin vaikeita.

Mikrosienten osalta kesä olisi ollut suotuisa, mutta aika ei antanut periksi kiertää vain niitä etsimässä ja kun keskittyi kartoitukseen, jäivät sienet sivuun. Niinpä lajimäärä on edelleen vaatimaton. Tulevan vuoden aikana on tarkoitus saattaa taudinaiheuttajasienten osio julkaistuksi kasvisivuilla. Tähän asti siellä on ollut vasta joitain kokeiluja ilman linkitystä.

Luonto on täynnä ihmeteltävää eikä sitä loppuun asti pysty ammentamaan koskaan, mm. yläkuvan itiöpesäkkeellinen lettosiipisammal. Niinpä ensi vuodeksi voi rauhassa asettaa tavoitteeksi muutaman uuden lajin löytämisen, uusien sivujen julkaisun ja hauskojen kirjojen lukemisen. Paineita ei kuitenkaan pidä ottaa liikaa.’