On aina välillä asioita, jotka pysäyttävät, saavat ajattelemaan menneitä ja niiden merkitystä. Lähiaikoina on minut pysäyttänyt kaksi uutista, jotka kertovat ihmisestä, joka on ollut jossain vaiheessa elämää hyvinkin tärkeä.
Tammikuun lopulla sain kuulla ylipuutarhuri Pentti Alangon kuolemasta. Hän oli kuollessaan 89-vuotias eli ehtinyt tehdä pitkän elämänuran kasvien parissa. Minulle Pentti tuli tutuksi harrastusten kautta ja vaikka en koskaan häntä henkilökohtaisesti tavannut, niin sähköpostin ja kirjeiden kautta tulimme tutuiksi. Pentti Alangolla oli suuri vaikutus 2010-luvulla Luopioisten kasviston piensienisivuston kehittämiseen ja syntyyn. Innostuin silloin tutkimaan piensieniä ja lähetin satoja näytteitä Helsingin yliopiston kasvimuseolle. Osan oli pystynyt itsekin määrittämään, mutta suuren osan näytteistä kävi Pentti läpi huolellisesti ja kirjasi tarkasti lajitiedot muistiin minua varten. Tästä alkoi ystävyys ja tämän jälkeen vaihdoimme useita sähköposteja mielenkiintoisista piensienistä, jotka olivat yksi Pentin valtavan tietomäärän ja tutkimusten kohde. Niinpä Luopioisten kasviston piensienisivuille päätyivät useat Pentin määrittämät lajit. Hänellä riitti aikaa harrastajan opastamiselle ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. Parin viime vuoden aikana yhteydenotot sitten vähenivät enkä enää rasittanut häntä sieninäytteilläni. Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut tuntea näin lämpimän ja ystävällisen ihmisen.
Samoihin aikoihin tuli toinenkin suru-uutinen: Raino Lampinen menehtyi yllättäen. Hänet opin tuntemaan myös harrastusten kautta. Raino työskenteli Kasvimuseolla ja oli yksi Laji.fi-tiedoston kehittäjistä ja Kasviatlaksen toimeenpanijoista. Asioin hänen kanssaan 1980-luvulta alkaen, kun kokosin silloisen Luopioisten pitäjän kasvistoa Atlas-kartoituksen avulla. Monet avut sain häneltä harrastuksen alkuvaiheissa ja varsinkin sitten, kun kokosin tehdyn työn nettiin Luopioisten kasvisto-sivuille. Lähes kaikki sivuston putkilokasvien levinneisyyskartat ovat Rainon käsialaa. Kun aloin suunnitella sivustoa, pyysin Rainolta apua. Ystävällisesti hän kertoi kiireistään saada valmiiksi materiaalit yliopiston omiin nettijuttuihin, mutta lupasi silloin koota myös kartat Luopioisista. Aikanaan ne sitten tulivat ja saatoin avata sivustot kaikkien harrastajien käyttöön. Itse en olisi näitä karttoja pystynyt tekemään. Raino Lampinen päivitti myös kartat muutaman kerran, viimeksi 2018, jolloin Luopioisten kartoitus tuli maaliin. Muistissani hän säilyy aina hymyilevänä, auttavaisena henkilönä, jolta riitti aikaa puhelimessa, tapaamisissa ja sähköposteissa kannustamaan kartoitusten jatkamiseen eri puolilla maata.
Jään kaipaamaan molempia ystävinä ja avuliaina henkilöinä, joilta riitti harrastajille aikaa ja kannustusta. Otan osaa omaisten suruun.
