{"id":103,"date":"2010-10-24T18:11:05","date_gmt":"2010-10-24T16:11:05","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=103"},"modified":"2013-04-22T20:48:13","modified_gmt":"2013-04-22T18:48:13","slug":"seitsemantoista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=103","title":{"rendered":"Seitsem\u00e4ntoista"},"content":{"rendered":"

\"itkonen\"<\/a>’Syksyn uutuus, kauan odottamani, edellisten innoittama, syysiltojen ilo. Niink\u00f6 t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vi? Tuliko lunta tupaan, menik\u00f6 teksti kes\u00e4n my\u00f6t\u00e4? Enk\u00f6 vain ymm\u00e4rt\u00e4nyt sanomaa?’<\/em><\/span><\/p>\n

Kirja on kaksiosainen. Ensimm\u00e4inen puoli kertoo tarinan nuoresta Henrikist\u00e4 ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n 17-vuotiaana kotikaupungissaan ja toinen osa kertoo kirjailija Julius Ilosen vaikeuksista sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n on julkaissut kyseisen kirjan.<\/p>\n

Kirjan teksti liikkuu monella tasolla eik\u00e4 aina tied\u00e4, mill\u00e4 niist\u00e4 ollaan. Varsinainen romaani kertoo siis Henrikist\u00e4 ja h\u00e4nen kes\u00e4ty\u00f6st\u00e4\u00e4n suuren tavaratalon varastossa. H\u00e4n tutustuu siell\u00e4 Veskuun, joka on h\u00e4nt\u00e4 kymmenkunta vuotta vanhempi, mutta haluaa olla h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Henrik ei oikein tied\u00e4, miten asiaan pit\u00e4isi suhtautua, kokemusta kun ei t\u00e4llaisista asioista ole. Vesku kuitenkin hoitaa tarjoamiset, p\u00e4\u00e4syt ravintolaan, matkoille, jopa ulkomaille. Henrikilt\u00e4 ei vaadita mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n vain on yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja niinp\u00e4 h\u00e4n joutuukin usein pelastamaan sammuneen Veskun takaisin asunnolle. Taustalla vilahtelee my\u00f6s muita kaupan ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, mutta keski\u00f6ss\u00e4 on Henrikin ja Veskun suhde. Se kest\u00e4\u00e4 Henrikin ylioppilasjuhliin saakka. Sinne Vesku tulee kutsumatta ja tuo kalliin lahjan. Sen Henrik palauttaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n tarinan rinnalla kulkee tarina P\u00e4ivist\u00e4 20 vuotta my\u00f6hemmin, keski-ik\u00e4isest\u00e4 eronneesta naisesta, joka ei tule toimeen poikansa Santun kanssa. H\u00e4n k\u00e4y kirjoittajakurssia, jonka vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 on Matti Nielik\u00e4inen. T\u00e4m\u00e4 antaa P\u00e4iville luettavaksi Ilosen kirjan Seitsem\u00e4ntoistavuotias. P\u00e4ivi sattuu olemaan samassa kaupassa t\u00f6iss\u00e4, miss\u00e4 kirjan Henrik eli Julius Ilonen itse aikoinaan oli ja h\u00e4n tuntee Harrin, joka kirjassa on nimelt\u00e4\u00e4n Vesku. Siit\u00e4 alkaa soppa eli kuka on oikeassa, kuka valehtelee, kenell\u00e4 on oikeus kertoa ja mit\u00e4. T\u00e4t\u00e4 polemiikkia sitten k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi kirjan toinen osa ja siihen osallistuvat niin Julius Ilonen kuin P\u00e4ivi kuin Matti Nielik\u00e4inenkin.<\/p>\n

Olen lukenut kaikki Itkosen romaanit ja nauttinut h\u00e4nen kielenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n, tekstin sujuvuudesta ja siit\u00e4 n\u00e4enn\u00e4isest\u00e4 helppoudesta, jolla juoni etenee. Varsinkin kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 olivat minunlaiselleni lukijalle suoranaisia helmi\u00e4. My\u00f6hempien aikojen pyhi\u00e4<\/em> puhutteli loistavana esikoisena, josta aikoinaan kirjap\u00e4iv\u00e4kirjaani kirjoittelin ylist\u00e4vi\u00e4 sanoja. Anna minun rakastaa enemm\u00e4n<\/em> iski sitten syv\u00e4lle ja vaikka en pit\u00e4nyt lukijan harhauttamisesta kirjan lopussa, niin pidin t\u00e4t\u00e4 kirjaa silloin yhten\u00e4 parhaimmista lukemistani teoksista. Kohti <\/em>oli minulle pettymys, vaikka sit\u00e4 sanotaan Itkosen parhaaksi, samoin novellikokoelma Huolimattomia unelmia<\/em>. Jotenkin minulle tuli tunne, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 viimeisess\u00e4 puristettiin kyn\u00e4\u00e4 liikaa.<\/p>\n

Nyt t\u00e4m\u00e4nsyksyinen teos on minusta keskener\u00e4inen. Jokin saa sen tuntumaan huolimattomalta, vaikka virheit\u00e4 sielt\u00e4 ei l\u00f6ydyk\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 on hyv\u00e4 idea ja se on tuotu esiin hienosti. Itse olen tuntenut samanlaisia kysymyksi\u00e4 mieless\u00e4ni, kun olen kirjoittanut: Kuka saa kirjoittaa, kenest\u00e4 saa kirjoittaa, mit\u00e4 jos joku tunnistaa? Useinhan kirjoittaja ottaa avukseen jo tapahtuneet ja yleens\u00e4 h\u00e4nelle itselleen tapahtuneet asiat. Niiden kertominen uudelleen onkin taito, jota miettii. Saanko tehd\u00e4 tuosta roiston ja ottaa tuon henkil\u00f6n luonteen tuolle henkil\u00f6lle? Tunnistavatko oikeat itsens\u00e4 tuosta henkil\u00f6st\u00e4, ja mit\u00e4 sitten tapahtuu? Itkonen peilaa t\u00e4ss\u00e4 varmasti omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kun kirjassakin kirjailija peilaa omaansa ja P\u00e4ivi taas omaansa ja mieleist\u00e4\u00e4n totuutta, alkaa lukijaparka menn\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4st\u00e4kin sekaisin. Niinp\u00e4 voin todeta, etten pit\u00e4nyt t\u00e4st\u00e4 kirjasta, vaikka yrit\u00e4n kaikella tapaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen jyv\u00e4n ja sen sanoman, joka t\u00e4ss\u00e4 varmaan on. Olisiko ollut tarvetta tehd\u00e4 t\u00e4st\u00e4 yksinkertaisempi ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mpi eli kirjoittaa teksti kokonaan uudelleen ja selke\u00e4mm\u00e4ksi, vai onko t\u00e4ss\u00e4 tehty vain p\u00f6yt\u00e4laatikon siivous, kuten joku kriitikko kirjasta on huomauttanut. T\u00e4llaisenaan se tietenkin antaa haasteita, mutta kun v\u00e4syneen\u00e4 iltalampun \u00e4\u00e4ress\u00e4 ottaa kirjan k\u00e4teens\u00e4, ei ole kovin valmis pohtimaan liian monimutkaisia rakenteita eik\u00e4 lauseita.<\/p>\n

Kaipaan ensikirjojen Itkosta!<\/p>\n

Itkonen, Juha: Seitsem\u00e4ntoista. 2010. Otava. 383 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Syksyn uutuus, kauan odottamani, edellisten innoittama, syysiltojen ilo. Niink\u00f6 t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vi? Tuliko lunta tupaan, menik\u00f6 teksti kes\u00e4n my\u00f6t\u00e4? Enk\u00f6 vain ymm\u00e4rt\u00e4nyt sanomaa?’ Kirja on kaksiosainen. Ensimm\u00e4inen puoli kertoo tarinan nuoresta Henrikist\u00e4 ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n 17-vuotiaana kotikaupungissaan ja toinen osa kertoo … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[101,208,255],"class_list":["post-103","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-kirjallisuus","tag-proosa","tag-sukuromaani"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/103","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=103"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/103\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1601,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/103\/revisions\/1601"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=103"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=103"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=103"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}