![\"Rikosromaani\"](\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/04\/Rikosromaani-189x300.jpg\")
\u00a0’Petri<\/strong>\u00a0Tamminen<\/strong> on maamme johtavia nykykirjailijoita. Olen lukenut h\u00e4nelt\u00e4 liki koko h\u00e4nen tuotantonsa ja pit\u00e4nyt lukemastani. Varsinkin h\u00e4nen varhaiset novellikokoelmansa olivat mahtavia. Kaikkiin liittyy ajattelu ja pikkutarkka viimeistely. N\u00e4in kev\u00e4tvalon ja kauneuden keskell\u00e4 on turvallista lukea t\u00e4llaista kirjaa, jonka kansikuvakin lupaa r\u00e4nt\u00e4sadetta ja loskaa. Pienimuotoisena kirja on nopeasti luettu, mutta antaa pitk\u00e4ksi aikaa pohdittavaa. Toinen asia onkin sitten, viitsiik\u00f6 n\u00e4it\u00e4 asioita paljon pohtia.’<\/em><\/span><\/p>\nKomisario Vehmas Helsingin rikospoliisista on hiljattain menett\u00e4nyt vaimonsa Marjan. T\u00f6iss\u00e4 h\u00e4n jahtaa kolleegansa Immosen kanssa sitke\u00e4\u00e4 rikollista Hermann \u00c5ngstr\u00f6mi\u00e4, joka vie el\u00e4m\u00e4nhalun, ilon ja onnen, saattaa uhrinsa masennukseen, tahdottomuuteen, jopa itsemurhan partaalle tekeytym\u00e4ll\u00e4 auttajaksi erilaisiin vaivoihin. Mappi toisensa j\u00e4lkeen t\u00e4yttyy rikollisen tihut\u00f6ist\u00e4, mutta itse r\u00f6t\u00f6stelij\u00e4 ei j\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tuntomerkkej\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n. Poliisi on ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n. H\u00e4n saa jopa virka-apua Ruotsista, jossa on samantyyppinen ongelma, mutta p\u00e4invastainen, joku tekee ihmiset onnellisiksi. Jokin havainto \u00c5ngstr\u00f6mist\u00e4 tulee sattumalta, mutta aina rikollinen p\u00e4\u00e4see kuin p\u00e4\u00e4seekin onnen kaupalla pakoon. Vehmas hakee apua omiin- ja ty\u00f6ongelmiinsa lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja lopuksi juopottelusta, mutta sairastuukin itse turhautuessaan ja j\u00e4\u00e4 sairauslomalle. H\u00e4n pohtii, onko rikollinen todellinen vai ei? Bussissa \u00c5ngstr\u00f6m kuitenkin istuu ja pakenee poliiseilta puistoon, mutta taaskaan ei j\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n konkreettia j\u00e4ljelle, ellei sellaiseksi lasketa romuttuneita poliisiautoja ja katkenneita lyhtypylv\u00e4it\u00e4.<\/p>\n
Tamminen on novellisti tai aforisti, lyhyen proosan taitaja. T\u00e4ss\u00e4 kirjassaan h\u00e4n on kurkottanut proosan suuntaan, mutta edelleen tekstin sis\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyy pieni\u00e4 helmi\u00e4, ajatelmia, novellinalkuja. Onko se hyv\u00e4? Pit\u00e4isik\u00f6 suutarin pysy\u00e4 lestiss\u00e4\u00e4n? Novellistina h\u00e4n p\u00e4\u00e4see paremmin oikeuksiinsa, mutta kuka t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lukee novelleja, puhumattakaan aforimeista. Ehk\u00e4 n\u00e4in on paras. Tammisen teksti on karua ja runollista. H\u00e4n kuvaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, usein keski-ik\u00e4isen miehen el\u00e4m\u00e4\u00e4, ajattelun kautta. Vehmas saattaa kesken kaiken pohtia jotain aivan muuhun aihepiiriin kuuluvaa ongelmaa kappalekaupalla ja p\u00e4\u00e4ty\u00e4 johonkin tai sitten ei. Tarinaan se ajattelu ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuulu ollenkaan. Kirjailija my\u00f6s kuvaa asioita, tapahtumia vertauskuvallisesti, kauniisti, ajatuksella. Tekstist\u00e4 n\u00e4kee, ett\u00e4 se on huolella punnittu, mietitty viimeist\u00e4 pilkkua my\u00f6ten ja siksi lukijan on turvallista sit\u00e4 maistella. Toinen asia on sitten se, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4k\u00f6 lukija sit\u00e4 kuvakielta, jota kirjailija kantaa esiin.<\/p>\n
’Kaikkein suurimmista synneist\u00e4\u00e4n Vehmas ei saanut otetta. Ne olivat siihen liian suuria. H\u00e4n vaistosi ne. Tekoja ne eiv\u00e4t olleet, ne olivat t\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, kerran kallistumaan l\u00e4htenytt\u00e4, ty\u00f6ntekoa, ainaista poissaoloa ja sein\u00e4\u00e4n p\u00e4in k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4, toisen nyyhkytyksen kuuntelemista y\u00f6n pimeydess\u00e4 ja mielen kylmett\u00e4mist\u00e4, nukahtamista.’<\/i><\/p>\n
’Lumous ei kest\u00e4nyt pitk\u00e4\u00e4n. Pian h\u00e4n taas tajusi itsens\u00e4 ja ik\u00e4ns\u00e4, ajan v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kulumisen ja paikkansa siin\u00e4. Nuorena housutkin osti kuin loppuel\u00e4m\u00e4kseen, keski-i\u00e4ss\u00e4 surumieli iskee jo sovituskopissa ja koko kaaren n\u00e4kee, housujen nuhjaantumisen ja niiden surkean lopun. Ihan jokainen esine ja teko ja tapahtuma alkaa keski-i\u00e4ss\u00e4 tuntua itsens\u00e4 teoreettiselta esimerkilt\u00e4.’<\/i><\/p>\n
Persoonallinen kirja on tunnelmaltaan kuin kuva maastamme loskakaudella. Se luo kuvan apeudesta, jossa jokin kummallinen ankeuttaja viel\u00e4 riehuu kuin murhaaja\u00a0Stephen Kingin<\/strong> tarinoissa, mutta ei paljastu kaikista ponnisteluista huolimatta. Vehmas on kaiken t\u00e4m\u00e4n esiinnostaja, kertoja ja sellaisenaan hyvin luotu tyyppi.<\/p>\n Tamminen, Petri: Rikosromaani. Otava 2012. 173 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u00a0’Petri\u00a0Tamminen on maamme johtavia nykykirjailijoita. Olen lukenut h\u00e4nelt\u00e4 liki koko h\u00e4nen tuotantonsa ja pit\u00e4nyt lukemastani. Varsinkin h\u00e4nen varhaiset novellikokoelmansa olivat mahtavia. Kaikkiin liittyy ajattelu ja pikkutarkka viimeistely. N\u00e4in kev\u00e4tvalon ja kauneuden keskell\u00e4 on turvallista lukea t\u00e4llaista kirjaa, jonka kansikuvakin … Lue loppuun