{"id":111,"date":"2010-11-22T12:44:47","date_gmt":"2010-11-22T10:44:47","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=111"},"modified":"2013-04-22T20:39:44","modified_gmt":"2013-04-22T18:39:44","slug":"kivi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=111","title":{"rendered":"Kivi"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2010\/11\/kivi.jpeg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"size-medium wp-image-1590 alignleft\" alt=\"Kivi\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2010\/11\/kivi-189x300.jpeg\" width=\"189\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2010\/11\/kivi-189x300.jpeg 189w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2010\/11\/kivi.jpeg 280w\" sizes=\"auto, (max-width: 189px) 100vw, 189px\" \/><\/a>&#8217;L\u00e4hestymme vuoden pimeimpi\u00e4 aikoja, aikoja joista t\u00e4ss\u00e4kin kirjassa kerrotaan. Kansalliskirjailijamme kuoli Sylvesterin y\u00f6n\u00e4 vuonna 1872. Luin kirjan nauttien sen kivim\u00e4isest\u00e4 kielest\u00e4 ja upeasta poljennosta, joka oli kuin pitk\u00e4\u00e4 romaanin mittaista proosarunoa. Luin ja huokailin, luin hiljaa itsekseni, luin hiljaa \u00e4\u00e4neen, luin kovalla paatoksella enk\u00e4 lopulta tiennyt, luinko A. Kive\u00e4 vai H. M\u00e4kel\u00e4\u00e4. Uskomaton kokemus!&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Kirja kertoo fiktiivisesti kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven viimeisest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4. H\u00e4n on siirtynyt veljens\u00e4 Albertin holhoukseen Lapinlahden sairaalasta pieneen m\u00f6kkiin veljen ja t\u00e4m\u00e4n vaimon Karoliinan komennon alle, pient\u00e4 yhteiskunnallista korvausta vastaan. Sairaalan diagnoosina on juoppohulluus ja se ilmenee Kiven jatkuvana viinanhimona t\u00e4n\u00e4 viimeisen\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Aleksis ei pysty en\u00e4\u00e4 puhumaan, h\u00e4n vain m\u00f6lisee. H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 pysty kontrolloimaan itse\u00e4\u00e4n, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 vain kuin unen hetke\u00e4, vaikka haaveileekin tulevaisuudesta. H\u00e4n tekee kaikkensa l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen veljen viinak\u00e4tk\u00f6t ja saadakseen putelin tai olutnassakan k\u00e4siins\u00e4. H\u00e4n ei pysty huolehtimaan omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, ei ruumiistaan, ei hengest\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. Ainoastaan h\u00e4nen ajatuksensa toimivat, vaikka ruumis riutuu, ja n\u00e4ist\u00e4 ajatuksista kirja rakentuu.<\/p>\n<p>Teksti on kirjoitettu Kiven omalla tyylill\u00e4, omilla sanoilla. Pitk\u00e4ss\u00e4 monologissa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kerroksittain l\u00e4pi h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kulku lapssudesta nuoruuteen, opiskeluun, k\u00f6yhyyteen ja lopulta nykyhetkeen. Ajatuksissa vilahtavat keskeisin\u00e4 Charlotta, jonka luona Kivi eli parhaan aikansa, mutta my\u00f6s Lappviikki, jonne h\u00e4net teljettiin saamaan vesihoitoa hulluuteensa.\u00a0Kirjassa esiintyv\u00e4t hell\u00e4 ja rakas \u00e4iti, kolme velje\u00e4 ja nuorena kuollut sisar Agnes. T\u00e4m\u00e4 on Kiven ajatuksissa enkeli, joka kutsuu ja kannustaa velje\u00e4\u00e4n viimeisen\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n.<\/p>\n<p>Ajatuksissaan h\u00e4n kohtaa my\u00f6s kirjansa. H\u00e4n pohtii runojaan, luo niit\u00e4 uudelleen, etsii sanoja. Lea oli n\u00e4ytelm\u00e4, joka menestyi, mutta josta ei juuri rahaa tullut. Nummisuutarit oli h\u00e4nest\u00e4 hauska eik\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4nyt sen saamaa kritiikki\u00e4. Lopulta Veljekset, jotka olivat h\u00e4nelle hyvin rakkaat, tuhosi h\u00e4net lopullisesti. Kivi palaa aina v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 veljeksiin, jotka Ahlqvist teilasi pahanp\u00e4iv\u00e4isesti. Kiven ajatuksissa t\u00e4m\u00e4 on itse piru, jonka kohtuuton kritiikki vei h\u00e4nen maineensa ja kunniansa, tuhosi h\u00e4nelt\u00e4 terveyden ja sy\u00f6ksi h\u00e4net parantolaan. Kirja loppuu voimien loppumiseen veljen puolil\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 saunassa Sylvesterin y\u00f6n\u00e4 \u2013 yksin.<\/p>\n<p>Kirja on pitk\u00e4lti fiktiivist\u00e4 tajunnanvirtaa kirjailijan el\u00e4m\u00e4n lopusta. Sen kuvaaminen n\u00e4in on haastavaa, mutta M\u00e4kel\u00e4ll\u00e4 on siit\u00e4 kokemusta jo <em>Mestarin<\/em> ajoilta. Meill\u00e4 <em>Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em> lukeneilla jokaisella on oma kuvamme Kivest\u00e4 ja vaikka jokainen kai tiet\u00e4\u00e4kin, ett\u00e4 h\u00e4n kuoli viinaan, niin sen kertominen n\u00e4in realistisesti h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4\u00e4, pist\u00e4\u00e4 ajattelemaan. Kirja on kirjoitettu Kiven omalla tyylill\u00e4, sanoilla, sanonnoilla ja sanaj\u00e4rjestyksill\u00e4. Ensin se tuntui koomiselta ja jopa virheelliselt\u00e4, mutta kun siihen tottui, se alkoi tuntua ainoalta oikealta tavalta kertoa tarina. Ehk\u00e4 itse olisin lyhennellyt sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, karsinut toistoja ja tiivist\u00e4nyt kohtauksia, neh\u00e4n ovat kuitenkin suurelta osin keksittyj\u00e4. Toisaalta ne antavat syvyytt\u00e4 ja kuvaavat my\u00f6s sairaan mielen pyrkimyst\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4miseen, houreita tajunnan rajamailta.<\/p>\n<p>Kirjan toivottomuudessa loistaa my\u00f6s valoa. Sit\u00e4 tuo paitsi Agneksen muisto ja Charlotta, niin my\u00f6s se valtava tulevaisuuden usko ja toivo, jota kirjailija pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4. Yh\u00e4 uudestaan h\u00e4n haaveilee l\u00e4htev\u00e4ns\u00e4 ja menev\u00e4ns\u00e4 pehtoorinoppiin, hoitavansa sitten tilanhoitajana suurta taloa ja kirjoittavansa siin\u00e4 ohessa tarinoitaan. Haaveen mahdottomuus tulee sitten karulla tavalla esiin seuraavassa kappaleessa, josta k\u00e4y ilmi, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole edes saappaita.<\/p>\n<p>M\u00e4kel\u00e4 kuvaa kirjailijaa kaikesta traagisuudesta huolimatta l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 ja rakkaudella. H\u00e4n kertoo realistisesti tapahtumat, mutta sijoittaa kirjailijan ajatuksiin my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4myst\u00e4 ja toivoa. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi tahtoo kuitenkin j\u00e4\u00e4d\u00e4 kuvaus viinanhimosta ja sen mukanaan tuomasta hulluudesta. Kuin pieni poika Kivi hamuaa pullon suuta huulilleen ja virnist\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lle kuin parhaallekin kepposelle. Siihen h\u00e4n menehtyy eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kukaan pysty auttamaan. Kirjan realistinen kuvaus t\u00e4st\u00e4 paheesta ei j\u00e4t\u00e4 tyhj\u00e4ksi, mit\u00e4 h\u00e4n olisikaan pystynyt viel\u00e4 kirjoittamaan.<\/p>\n<p>Kirjaa oli nautinnollista lukea ja seurata Kiven el\u00e4m\u00e4n kulkua. Koko ajan piti pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4, ettei t\u00e4m\u00e4 mik\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4kertakirja ole eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 saa totuudenmukaista kuvaa kansalliskirjailijamme el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ei edes sen lopusta. Luettaessa oli muistettava, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on fiktiota, vaikka hyvin totuudenmukaiselta Kiven kieli paikoin tuntuikin.<\/p>\n<p><em>Hannu M\u00e4kel\u00e4: Kivi (2010). Tammi. 423 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;L\u00e4hestymme vuoden pimeimpi\u00e4 aikoja, aikoja joista t\u00e4ss\u00e4kin kirjassa kerrotaan. Kansalliskirjailijamme kuoli Sylvesterin y\u00f6n\u00e4 vuonna 1872. Luin kirjan nauttien sen kivim\u00e4isest\u00e4 kielest\u00e4 ja upeasta poljennosta, joka oli kuin pitk\u00e4\u00e4 romaanin mittaista proosarunoa. Luin ja huokailin, luin hiljaa itsekseni, luin hiljaa \u00e4\u00e4neen, &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=111\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[101],"class_list":["post-111","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-kirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/111","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=111"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/111\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":113,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/111\/revisions\/113"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=111"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=111"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=111"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}