{"id":125,"date":"2010-12-31T15:26:02","date_gmt":"2010-12-31T13:26:02","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=125"},"modified":"2013-04-22T20:08:59","modified_gmt":"2013-04-22T18:08:59","slug":"karpasenkesyttaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=125","title":{"rendered":"K\u00e4rp\u00e4senkesytt\u00e4j\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"k\u00e4rp\u00e4senkesytt\u00e4j\u00e4\"<\/a>’Joulunajan lukemiskokemus ei j\u00e4tt\u00e4nyt kylm\u00e4ksi, se l\u00e4mmitti kuin kuuma toti, mutta j\u00e4tti kohmeloisen olon sijasta n\u00e4r\u00e4styksen. Wahlstr\u00f6m jatkaa linjaansa Finlandia-ehdokkuuden arvoisesti ja kansa ostaa. Miss\u00e4 me menemme?’<\/em><\/span><\/p>\n

Jarmo Papinniemi<\/strong>, Parnasson p\u00e4\u00e4toimittaja, ennustaa Suomen Kuvalehdess\u00e4 (51-52\/2010) ett\u00e4 keksittyjen juttujen valtakausi kirjallisuudessa on ohi. Nyt kirjailijat kirjoittavat tekstiin sis\u00e4lle itsens\u00e4 tai kirjan synnyn. En\u00e4\u00e4 ei pelkk\u00e4 kuvitelma riit\u00e4, rinnalle halutaan kosketus tosiel\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n olen min\u00e4kin huomannut (esim. M\u00e4kel\u00e4<\/strong>: Kivi<\/em> ja Mestari<\/em>, Simon<\/strong>: Koneen ruhtinas<\/em>), mutta my\u00f6s paljon sit\u00e4 miettinyt ja hieman empien odotan Donnerin<\/strong> subjektiivista dokumenttia Mannerheimist\u00e4<\/strong>.<\/p>\n

Jos ajatellaan t\u00e4t\u00e4 kirjaa, niin onko oikein kirjoittaa juttuja jo kuolleesta henkil\u00f6st\u00e4, joka ei voi en\u00e4\u00e4 puolustautua, ja mustamaalata h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen kunniaansa fiktiivisill\u00e4 tarinoilla, jotka l\u00e4hestyv\u00e4t keltaisen lehdist\u00f6n tyyli\u00e4? Tokihan tutkimus on esitt\u00e4nyt t\u00e4llaisiakin olettamuksia Runebergin el\u00e4m\u00e4st\u00e4, mutta aikaisemmat el\u00e4m\u00e4kerturit ovat ne hienotunteisesti sivuuttaneet ja luoneet Runebergille ehk\u00e4 ansaitsemattoman laajan s\u00e4dekeh\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ymp\u00e4rille. Kyll\u00e4h\u00e4n h\u00e4n oli sen ajan kotityranni ja kiusaajakin, mutta nyt n\u00e4m\u00e4 olettamukset ry\u00f6ps\u00e4ytet\u00e4\u00e4n 1800-luvun henkil\u00f6iden sanomina kirjan lehdille ja taataan sill\u00e4 kirjan myynti iltap\u00e4iv\u00e4lehtien tapaan. Ja niinp\u00e4 jokainen arvonsa tunteva kulttuurihenkil\u00f6 haluaa t\u00e4llaista lukea ja t\u00e4st\u00e4 tiet\u00e4\u00e4! Ei minua totta vie kiinnosta, oliko Runeberg \u00e4p\u00e4r\u00e4 tai kuinka monta flammaa h\u00e4nell\u00e4 yht\u00e4aikaa oli, tai harjoittiko h\u00e4n kaveripiiriss\u00e4 lapsena onaniaa. Minua kiinnostaa tiet\u00e4\u00e4, mink\u00e4laisissa runoja h\u00e4n kirjoitti, ketk\u00e4 olivat niiss\u00e4 esikuvina ja miten h\u00e4n ne kirjoitti. Jos ihminen nousee kansallisrunoilijaksi, niin ei h\u00e4n sinne nouse pelk\u00e4n Maamme-laulun perusteella.<\/p>\n

K\u00e4rp\u00e4senkesytt\u00e4j\u00e4<\/em> on fiktiivinen el\u00e4m\u00e4kertakuvaus kansallisrunoilijamme Runebergin el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Liikkelle l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen vanhuudestaan, kun h\u00e4n tarkkailee ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n katupeilin avulla py\u00f6r\u00e4tuolista, johon halvaus on h\u00e4net sitonut. Kirja etenee vanhuudesta lapsuuteen, niin ett\u00e4 lopussa ollaan pietarsaarelaisen kapteeni Runebergin asunossa, jossa k\u00f6yhyys ja puute vallitsevat. Kirjassa puheenvuoron saavat kansallisrunoilijan lis\u00e4ksi my\u00f6s Fredrika-rouva, Cygnaeus, Stenb\u00e4ck, Nervander, kirjailijan sukulaiset ja tuttavat, flammat ja palvelijat. Lis\u00e4ksi kertojina toimivat monet h\u00e4nen pyyt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja r\u00e4\u00e4kk\u00e4\u00e4m\u00e4ns\u00e4 el\u00e4imet. N\u00e4ist\u00e4 pienist\u00e4 fiktiivisist\u00e4 katkelmista muodostuu kirjailijan el\u00e4m\u00e4kerta, joka ei kaikin osin ole kaunista luettavaa. Runeberg paljastuu kertojien kautta despootiksi, ilkimykseksi, sadistiseksi el\u00e4inten r\u00e4\u00e4kk\u00e4\u00e4j\u00e4ksi, luonneh\u00e4iri\u00f6iseksi alistajaksi. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja tuotantonsa kuvataan vain p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi jo lukijalle tuttu ja aivan kuin n\u00e4m\u00e4 pienet katkelmat vain v\u00e4ritt\u00e4isiv\u00e4t jo tunnettua tarinaa. Tarinat antavat t\u00e4ten uuden vivahteen h\u00e4nen runoilleen, flammoille sepitetyille rakkausruonoille, Maamme-laululle, V\u00e4nrikki Stoolin tarinoille, jotka olivat osaltaan luomassa Suomen kansallistunnetta. Runeberg perustaa yst\u00e4vineen Lauantaiseuran ja tuhoaa sen, perustaa Suomen Kirjallisuuden Seuran, vaikka itse kirjoittaakin ruotsiksi. El\u00e4m\u00e4kerta huipentuu lapsuuteen, jossa h\u00e4nelt\u00e4 riisutaan jopa is\u00e4 ja h\u00e4net alistetaan \u00e4p\u00e4r\u00e4ksi synnist\u00e4 syntyneeksi.<\/p>\n

Toki kirjassa on hyv\u00e4\u00e4kin, valtaosin. Esimerkiksi 1800-luvun poliittisen ilmapiirin kuvaus Ven\u00e4j\u00e4n-vallan alla on avartava, samoin sen ajan julkisuuden henkil\u00f6iden toimet. My\u00f6s kuvaus suomalaisuudesta, kansasta ja sen toimista, joita Runeberg tarkkailee, antavat taustaa h\u00e4nen teoksilleen. Wahlstr\u00f6min kirja on hyvin kirjoitettu, ilmeik\u00e4s ja el\u00e4ytyv\u00e4, hyvin k\u00e4\u00e4nnetty, niin kuin Runebergin runotkin. Kuitenkin sit\u00e4 on vaikea lukea, kun ei aina tied\u00e4 kertojaa, ei aikaa, ei taustoja tai saa arvata ne todellisten henkil\u00f6iden fiktiivisist\u00e4 vuoropuheluista. Papinniemen kanssa olen samaa mielt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ysin keksitty aikuisten satukirjallisuus on aikansa el\u00e4nyt, sill\u00e4 nyt netin aikakaudella voidaan hyvin helposti etsi\u00e4 historian tai teoksen aihealueen yksityiskohdat paikoilleen, mutta en n\u00e4e kirjallisuuden tulevaisuutta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kirjan kaltaisena. Tietenkin saatan olla vain se v\u00e4h\u00e4inen promille, joka ajattelee t\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n

Toinen t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 ilmestynyt vastaava teos on Hannu M\u00e4kel\u00e4n Kivi <\/em>(arvio aikaisemmin my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 blogissa), mutta se eroaa t\u00e4st\u00e4 kirjasta siin\u00e4, ett\u00e4 M\u00e4kel\u00e4 kertoo tarinan vain yhdest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, Aleksis Kiven<\/strong> p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 olevasta hulluuden houreesta ja on siksi kirja helpommin luettavissa ja ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4, vaikka raskas luettava onkin.<\/p>\n

K\u00e4rp\u00e4senkesytt\u00e4j\u00e4<\/em> kannattaa kuitenkin lukea jo senkin vuoksi, ett\u00e4 voi ottaa kantaa siihen, miss\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kirjallisuudessa menn\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Erik Wahlstr\u00f6m:<\/em> K\u00e4rp\u00e4senkesytt\u00e4j\u00e4 (2010). <\/em>K\u00e4sikirjoituksesta suomentanut Jaana Nikula. <\/em>Schildts. 315 s.<\/em>
\n<\/span>
\n<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Joulunajan lukemiskokemus ei j\u00e4tt\u00e4nyt kylm\u00e4ksi, se l\u00e4mmitti kuin kuuma toti, mutta j\u00e4tti kohmeloisen olon sijasta n\u00e4r\u00e4styksen. Wahlstr\u00f6m jatkaa linjaansa Finlandia-ehdokkuuden arvoisesti ja kansa ostaa. Miss\u00e4 me menemme?’ Jarmo Papinniemi, Parnasson p\u00e4\u00e4toimittaja, ennustaa Suomen Kuvalehdess\u00e4 (51-52\/2010) ett\u00e4 keksittyjen juttujen valtakausi kirjallisuudessa … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":1,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[29,101,208],"class_list":["post-125","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-elamakerta","tag-kirjallisuus","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/125","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=125"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/125\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":127,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/125\/revisions\/127"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=125"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=125"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=125"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}