{"id":144,"date":"2011-03-16T16:58:26","date_gmt":"2011-03-16T14:58:26","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=144"},"modified":"2013-04-22T16:18:29","modified_gmt":"2013-04-22T14:18:29","slug":"ylimmat-ystavat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=144","title":{"rendered":"Ylimm\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t"},"content":{"rendered":"

\"ylimm\u008atyst\u008av\u008atLOISTOkansi\"<\/a>’Taas tuli luettua tiiliskivi. Taidan pit\u00e4\u00e4 pitkist\u00e4 tarinoista, onhan suosikkejani Tolkienin Tarun lis\u00e4ksi Pohjant\u00e4hti-trilogia ja Mobergin Maastamuuttajatkin. No, talvi-iltoina luulisi olevan aikaa lueskella, mutta t\u00e4m\u00e4 nykyinen el\u00e4m\u00e4nmeno tuo niin paljon muutakin mukavaa, ettei n\u00e4ille vanhoille kunnon tavoille tahdo j\u00e4\u00e4d\u00e4 aikaa. T\u00e4ss\u00e4 kuitenkin muutama ajatus, jospa joku muukin tarttuu kirjaan.’<\/em><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 teos on tarina kahden pienen ihmisen yst\u00e4vyydest\u00e4 ja sitoutumisesta toisiinsa, vakka he asuvat eri maissa, erilaisissa kulttuureissa ja aivan eri tavalla. Mutta kirja on my\u00f6s kannanotto maailman nykyiseen menoon, globaaleihin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin, joissa yksil\u00f6 j\u00e4\u00e4 sivuraiteille. Se pursuaa ihanteita ja sankaruutta, uskoa vaikuttamiseen, joka kuitenkin lopussa murskataan voimalla ja v\u00e4kivallalla. Samalla kun globaali maailma taistelee terrorismin vastaisessa sodassa, pl\u00e4j\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kirjan lopussa lukijan silmille koko kirjallisella raivolla kaikki se mik\u00e4 valtaa pit\u00e4viss\u00e4 n\u00e4r\u00e4st\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kirja kattaa yli 50 vuotta eurooppalaista politiikkaa kylm\u00e4n sodan aikana, jolloin jokainen vakoili toistaan ja varsinkin rautaesiripun takana kaikki olivat tarkkailtavina eik\u00e4 kukaan ollut turvassa. Siksi niin Ted Mundy kuin Sashakin ovat koko ajan tiukasti kiinni tekemisiss\u00e4\u00e4n, virheisiin ei ole varaa edes yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Heid\u00e4n idealisminsa ovat erilaiset ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on t\u00e4ysin erilaista, mutta kaksoisagentteina he ovat samalla puolella, vaikka eiv\u00e4t sit\u00e4 aina itsek\u00e4\u00e4n tied\u00e4. He tapasivat L\u00e4nsi-Berliiniss\u00e4 60-luvun lopulla mielenosoitusten ja vaihtoehtoisen el\u00e4m\u00e4n kautta ja joutuivat mukaan politiikkaan aivan kuin vahingossa. Yst\u00e4vyys ei ole helppoa, kun on\u00a0jaettava\u00a0periaatteessa kaikki jopa tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4t, jotta aate etenee. Ted palaa diplomaattipostissa Englantiin ja v\u00e4rv\u00e4t\u00e4\u00e4n pian mukaan tiedustelupalveluun hoitamaan postia it\u00e4\u00e4n. Samalla h\u00e4n saa v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen peiteviran British Councilin kulttuuriluotsina. H\u00e4n menee naimisiin, saa pojan ja el\u00e4\u00e4 aivan normaalia perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4 Englannin maaseudulla. Edes h\u00e4nen vaimonsa ei tied\u00e4 niiden monien pitkienkin ulkomaanmatkojen tarkoitusta, joilla h\u00e4n ohjaa englantilaisia taiteilijoita it\u00e4isess\u00e4 Euroopassa. Vaimo vain ihmettelee niiden tiheytt\u00e4 ja sit\u00e4, ettei mies ylene tai halua ylet\u00e4 urallaan. Lopulta t\u00e4m\u00e4 kaikki johtaa eroon, kun vaimo alkaa tehd\u00e4 omaa urajohteista politiikkaansa. Ted j\u00e4\u00e4 yksin, mutta jatkaa kaksoisel\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Sasha el\u00e4\u00e4 L\u00e4nsi-Saksassa jatkuvan paineen alaisena Stasin agenttina. H\u00e4n saa tietoja Tedilt\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 t\u00e4lle omia tietojaan milloin minkin peitetarinan kautta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kontrolloidusti. T\u00e4m\u00e4nkaltainen yst\u00e4vyys jatkuu aina Neuvostoliiton romahdukseen saakka. Saksojen yhdistytt\u00e4 ei agentteja en\u00e4\u00e4 tarvita ja yst\u00e4vyydess\u00e4\u00a0seuraa\u00a0tauko. Kunnes sitten 2000-luvulla Sasha yll\u00e4tt\u00e4en ottaa viel\u00e4 kerran yhteytt\u00e4 vanhojen muistojen merkeiss\u00e4 ja ehdottaa viimeist\u00e4 ideologista keikkaa. Nyt asialla on liikemies L\u00e4hi-Id\u00e4st\u00e4 ja panoksena l\u00e4nsimaisen kapitalismin tuho ja kaupallisuuden torjuminen. Ideologia on valmis ja miehet ovat valmiit. Keikka t\u00f6rm\u00e4\u00e4 kuitenkin menneisyyteen ja seuraukset ovat yst\u00e4vyksille katastrofaaliset.<\/p>\n

Pieni rumpallitytt\u00f6 <\/em>(1983) oli aikoinaan kirjailijan voimakas kannanotto ihmisten yhteisen el\u00e4m\u00e4n puolesta. Siin\u00e4 englantilainen vakooja ja PLO:n agentti yritt\u00e4v\u00e4t yhdess\u00e4 ratkoa Euroopan juutelais-palestiinalaista kriisi\u00e4. Kirja oli sensaatio. Monet muutkin Carr\u00e9n teokset liikkuvat samassa aihepiiriss\u00e4 (esim. Uskollinen puutarhuri, <\/em>2002 ja Mies kylm\u00e4st\u00e4, <\/em>1964). T\u00e4m\u00e4 kirja jatkaa samaa linjaa. Sekin pohtii filosofisesti pienten ihmisten asemaa suurissa kuvioissa, yst\u00e4vyytt\u00e4 yli rajojen ja niiden vaikeutta. Luin Pienen rumpallityt\u00f6n<\/em> joskus 80-luvulla enk\u00e4 muista siit\u00e4 juurikaan mit\u00e4\u00e4n, joten ennakkoluuloja t\u00e4h\u00e4n tarttumisessa ei ollut. En kuitenkaan saanut t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n suuria ajatuksia enk\u00e4 suuria tunteita. Luin sit\u00e4 hitaasti kappaleen kerrallaan ja mietin asioiden liittym\u00e4kohtia. Mutta samalla tavalla kuin agentit ovat salaper\u00e4isi\u00e4, oli kirjailijakin, eik\u00e4 h\u00e4n kirjoittanut asioita suoraan. Niinp\u00e4 lukija joutui miettim\u00e4\u00e4n syy- ja seuraussuhteita tarkaan ja itsekin huomasin vasta kirjan loppupuolella monia asioita, jotka olisi pit\u00e4nyt tiet\u00e4\u00e4 jo alussa. Kirja oli siis vaikeasti l\u00e4hestytt\u00e4viss\u00e4 ehk\u00e4 niin kuin kaksoisel\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4v\u00e4 henkil\u00f6kin. Koko ajan ajatteli jotain muuta, yritti saada selville kumpaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 nyt elettiin tai tiesik\u00f6 tuo saman, mink\u00e4 min\u00e4 tai oltiinko nyt siviliss\u00e4 eik\u00e4 noita asioiota pid\u00e4k\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, saatika huudella julki. T\u00e4llaisia hiljaisia vaikuttajia on keskuudessamme varmaan t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin. Ei kai ole niink\u00e4\u00e4n harvinaisuus, ett\u00e4 edesmenneest\u00e4 paljastuu kokonaan uudenlaisia piirteit\u00e4 poismenon j\u00e4lkeen. Kautta aikojen ihminen on ollut salaper\u00e4inen ja parhaat tarinatkin tuntuvat syntyv\u00e4n kaksoisel\u00e4m\u00e4st\u00e4, se luo j\u00e4nnitett\u00e4.<\/p>\n

Kokonaan toinen asia onkin sitten kirjan sanoma. Amerikanvastaisuus ja Bush-inho paljastuvat kirjan sivuilta, samoin kirjailijan tausta kylm\u00e4n sodan ajan muistiinmerkitsij\u00e4n\u00e4. T\u00e4llaisia kirjoja tarvitaan, jotta p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4tkin pysyv\u00e4t hereill\u00e4, jos he nyt sitten n\u00e4it\u00e4 ehtiv\u00e4t lukea tai ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t lukemaansa. Olen aika pessimistinen. Carr\u00e9 on ainakin onnistunut her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ajattelua ja se on jo nykykirjallisuudessa hieno ja hatunnoston arvoinen asia. Kirjan lukeminen olisi minulta vaatinut enemm\u00e4n aktiivisuutta, mutta kyll\u00e4 se t\u00e4llaisenaankin iski syv\u00e4lle. Varmaan pohdin sen viesti\u00e4 viel\u00e4 moneen kertaan vaikka pitkill\u00e4 kev\u00e4ttalven hiihtolenkeill\u00e4.<\/p>\n

John le Carr\u00e9: Ylimm\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t (Absolute Friends), 2004. Suom. Erkki Jukarainen. Tammi. 424 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Taas tuli luettua tiiliskivi. Taidan pit\u00e4\u00e4 pitkist\u00e4 tarinoista, onhan suosikkejani Tolkienin Tarun lis\u00e4ksi Pohjant\u00e4hti-trilogia ja Mobergin Maastamuuttajatkin. No, talvi-iltoina luulisi olevan aikaa lueskella, mutta t\u00e4m\u00e4 nykyinen el\u00e4m\u00e4nmeno tuo niin paljon muutakin mukavaa, ettei n\u00e4ille vanhoille kunnon tavoille tahdo j\u00e4\u00e4d\u00e4 aikaa. … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[23,101],"class_list":["post-144","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-dekkari","tag-kirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/144","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=144"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1551,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions\/1551"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=144"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=144"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=144"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}