{"id":16,"date":"2009-12-15T18:28:52","date_gmt":"2009-12-15T16:28:52","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=16"},"modified":"2013-04-23T08:03:46","modified_gmt":"2013-04-23T06:03:46","slug":"joulusatu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=16","title":{"rendered":"Joulusatu"},"content":{"rendered":"

\"valo2\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tarina muistui mieleen, kun aurinko talvip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pilkisti puiden l\u00e4pi kes\u00e4n ruohoihin ja kun n\u00e4in rantamets\u00e4ss\u00e4 kymmenen punatulkkua. Sadun valo \u2013 pienen tarinan aihe.<\/em><\/span><\/p>\n

Poika tallusti mietteiss\u00e4\u00e4n mets\u00e4nlaitaa takki tiukasti napitettuna. Pyrytti sakeasti lunta. Olallaan h\u00e4n kantoi lintulautaa. Oli vuoden pimein aika, jouluaatto.<\/p>\n

Poika vei tervehdyst\u00e4 yst\u00e4villeen. H\u00e4n uskoi, ett\u00e4 tontut ja linnut tulisivat y\u00f6ll\u00e4 ja pit\u00e4isiv\u00e4t yhdess\u00e4 karkelot pellon laidassa. H\u00e4n uskoi, ett\u00e4 ne nauttisivat h\u00e4nen tuomisistaan ja aamulla h\u00e4n voisi n\u00e4hd\u00e4 niiden j\u00e4ljet lumessa. <\/span><\/p>\n

Poikaa hymyilytti.<\/span><\/p>\n

Mets\u00e4n laidassa v\u00e4r\u00e4hti kuusen oksa. Pyry lenn\u00e4hti oksiston sekaan piiloon. Se oli kuin v\u00e4rik\u00e4s lumihiutale. Heikko valons\u00e4de valaisi sen punaista rintaa ja sai sen hehkumaan. Pieni oksan raapaisema punainen untuva leijaili hitaasti puoleen ja toiseen, saavutti luminietoksen ja j\u00e4i sen harjalle keinumaan. Pyry ei sen menett\u00e4mist\u00e4 surrut, tuskin huomasikaan. Se piiloutui kuusen oksien sekaan ja j\u00e4i odottamaan.<\/span><\/p>\n

Pakkanen oli paukutellut puita jo monta valoisaa aikaa. Pyry p\u00f6rhisteli h\u00f6yheni\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4kseen itsens\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4. Sen jalat palelivat ja y\u00f6ksi sen oli kaivauduttava syv\u00e4lle lumeen, jotta se pysyisi hengiss\u00e4. Monena edellisen\u00e4 talvena se oli l\u00f6yt\u00e4nyt ruokaa riihen seinustalta, mutta t\u00e4n\u00e4 talvena lumi oli peitt\u00e4nyt jo varhain kaikki siemenet valkoisen vaipan alle. Lintu oli vanha, mutta se toivoi, ett\u00e4 se viel\u00e4 saisi n\u00e4hd\u00e4 sen ihmeellisen valon, josta emo oli sille pienen\u00e4 kertonut.<\/span><\/p>\n

Poika oli tuonut pellon laitaan pienen talon katkaistun hein\u00e4seip\u00e4\u00e4n nen\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 Pyry nyt katseli kiinnostuneena. Se ei uskaltanut kuitenkaan lent\u00e4\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi. Se n\u00e4ki, kuinka poika kaatoi jotain talon kultaisia jyvi\u00e4. Pian harmaatakkiset lensiv\u00e4t pojan luo ja kiersiv\u00e4t keh\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. Keltarintaiset olivat niin ollakseen, ett\u00e4 p\u00f6rhistyiv\u00e4t vaikka ei ollut kylm\u00e4k\u00e4\u00e4n, mutta Pyry seurasi niiden touhuja riihen luota oksien v\u00e4list\u00e4 eik\u00e4 uskaltanut menn\u00e4 mukaan.<\/span><\/p>\n

Valo kaartoi alas seudun ylle. Pyry kurkisteli edelleen riihen ovipielest\u00e4. Harmaatakit ja keltarintaiset tirskuttivat ja se kuuli niiden juttelevan. Pyry tirskutti takaisin ja t\u00e4hyili ymp\u00e4rilleen, mutta ei uskaltanut lent\u00e4\u00e4 talolle. Pellolla ei ollut mit\u00e4\u00e4n suojaa, jos vaikka taivaan suuri viipottaja iskisi yl\u00e4ilmoista niin kuin kes\u00e4ll\u00e4.<\/span><\/p>\n

– Mene, mene, huusivat keltarinnat lent\u00e4ess\u00e4\u00e4n y\u00f6puulle.<\/span><\/p>\n

– Makiaa, makiaa, kailottivat harmaatakit riihen r\u00e4yst\u00e4\u00e4n alta.<\/span><\/p>\n

– En uskalla, valitti Pyry ja veti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n h\u00f6yhenten sis\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Mets\u00e4ss\u00e4 laskeutui h\u00e4m\u00e4r\u00e4 puiden alle nukkumaan. Sen takinliepeet peittiv\u00e4t alleen nietokset ja m\u00e4tt\u00e4\u00e4t. Taivaalle syttyiv\u00e4t tuhannet valopisteet. Pieni talo n\u00f6k\u00f6tti edelleen hein\u00e4seip\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Pyry katseli sit\u00e4 ja ep\u00e4r\u00f6i. Harmaat ja keltaiset olivat k\u00e4yneet y\u00f6puulle. Pyry yksin valvoi. Sen sis\u00e4ll\u00e4 kurni n\u00e4lk\u00e4, sen j\u00e4seni\u00e4 poltti pakkanen. Se odotti.<\/span><\/p>\n

Silloin taivaan kannelle nousi kirkas valo. Se peitti pienen talon kuin t\u00e4htisateeseen. Pyry nosti p\u00e4\u00e4ns\u00e4 siiven suojasta ja kirskahti hiljaa. Sen sis\u00e4lle syttyi onnellinen tunne, aivan kuin joku olisi kutsunut sit\u00e4. Lintu siirteli kohmeisia jalkojaan oksalla, se levitti harmaat siipens\u00e4. Sen tunsi pelon haihtuvan. Vaivoin se ehti vilkaista varjojen tanssia puiden alla ja sitten se meni. Pyry tunsi nuortuvansa, se tunsi el\u00e4m\u00e4n nesteiden virtaavan taas suonissaan, se tunsi ihmeen ihanan ruoan tuoksun ja sen nokkaa kutkutti jyvien l\u00e4mmin hehku. Pienen talon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 loisti jouluy\u00f6n kirkas valo, joka l\u00e4hti suuresta t\u00e4hdest\u00e4 taivaan korkeudessa.<\/span><\/p>\n

Muutamalla siiveniskulla Pyry oli talon porraspuulla. Sen nokka aukeni, sen silm\u00e4t kiiluivat, se kurkisti sis\u00e4\u00e4n. Jyv\u00e4t v\u00e4lkkyiv\u00e4t keltaisina, tali kuorrutti talon seinustoja, mutta keskell\u00e4 kaikkea t\u00e4t\u00e4 onnea hehkui jotain viel\u00e4 suurempaa. Se oli kuin kipin\u00e4 tulenliekist\u00e4, se l\u00e4mmitti kuin kes\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4, se loi onnen tunteen kuin poikasten kirskunta kyll\u00e4isen aterian j\u00e4lkeen. Pyry tuijotti hiljaa n\u00e4ky\u00e4 ja vaikka se ei siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4nyt, se aavisti, ett\u00e4 siin\u00e4 sen edess\u00e4 oli jotain aivan muuta kuin, mit\u00e4 se oli koskaan el\u00e4ess\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt. Se tajusi, ett\u00e4 nyt se oli n\u00e4hnyt sen, josta emo oli kertonut, jota jokainen lintu maailmassa toivoo, se oli n\u00e4hnyt tulevaisuuden ja saanut kokea sen synnyn. Pyry unohti n\u00e4l\u00e4n, unohti kylmyyden, unohti itsens\u00e4. Se eli uudelleen lyhyess\u00e4 hetkess\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Sitten se k\u00e4\u00e4ntyi ja kokosi voimansa lent\u00e4\u00e4kseen takaisin riihen kuusikkoon.<\/span><\/p>\n

Aamulla pieni poika toi lintulaudalle lis\u00e4\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. H\u00e4n oli pukeutunut raidalliseen kaulaliinaan ja harmaaseen takkiin. Iloiset silm\u00e4t tuikkivat punaisen pipon alta. Linnut olivat sy\u00f6neet l\u00e4hes kaiken. Lintulaudan nurkassa oli viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n talia ja keskell\u00e4 muutama auringonkukan siemen. Poika katseli lintutalon ovesta sis\u00e4\u00e4n ja n\u00e4ki, kuinka siemen hehkui hetken ja hiipui sitten h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n. Palatessaan kotiin poika huomasi lumella kuolleen punatulkun. Sen siivet olivat kangistuneet lentoonl\u00e4ht\u00f6\u00f6n ja pienet varpaat puristivat kynsiss\u00e4\u00e4n kultaista jyv\u00e4\u00e4. Poika nosti punatulkun varovasti k\u00e4teens\u00e4 ja n\u00e4ki, kuinka kuolleen linnun silm\u00e4t hehkuivat viel\u00e4 kirkasta valoa.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4 tarina muistui mieleen, kun aurinko talvip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pilkisti puiden l\u00e4pi kes\u00e4n ruohoihin ja kun n\u00e4in rantamets\u00e4ss\u00e4 kymmenen punatulkkua. Sadun valo \u2013 pienen tarinan aihe. Poika tallusti mietteiss\u00e4\u00e4n mets\u00e4nlaitaa takki tiukasti napitettuna. Pyrytti sakeasti lunta. Olallaan h\u00e4n kantoi lintulautaa. Oli vuoden … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[70,244],"class_list":["post-16","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-sadut-ja-tarinat","tag-juhla","tag-satu"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/16","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=16"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/16\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1712,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/16\/revisions\/1712"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=16"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=16"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=16"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}