{"id":1886,"date":"2013-06-18T12:32:35","date_gmt":"2013-06-18T10:32:35","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=1886"},"modified":"2013-06-18T12:32:35","modified_gmt":"2013-06-18T10:32:35","slug":"rauta-antura","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=1886","title":{"rendered":"Rauta-antura"},"content":{"rendered":"

\"rauta-antura-tuuri_antti-18794894-frntl\"<\/a>’Kun vihdoin t\u00e4m\u00e4n kes\u00e4n sateet tulivat, j\u00e4i aikaa lueskella. Niinp\u00e4 olen tutustunut joihinkin v\u00e4liin j\u00e4\u00e4neisiin kirjoihin, vanhempiinkin. Valitsin niist\u00e4 t\u00e4h\u00e4n Antti Tuurin<\/strong> viime vuoden teoksen <\/em>Rauta-antura. Kaverilta kuulin, ett\u00e4 se on lukemisen arvoinen eik\u00e4 vaadi paljon aikaa. N\u00e4in olikin. Kun siihen tarttui, ei tahtonut p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon ja vaikka en sotakirjoista pid\u00e4k\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4 jys\u00e4hti ja j\u00e4i moneksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 mietitytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kannattaa tutustua. Ihmettelen vain, etteiv\u00e4t mitk\u00e4\u00e4n kisat ole noteeranneet Tuurin kirjoja. Ne olisivat kyll\u00e4 jonkin selv\u00e4n tunnustuksen arvoisia.’<\/em><\/span><\/p>\n

Tuuri jatkaa \u00c4idin suku-sarjaa nyt Lapin sodan ajalta. Sota Neuvostoliittoa vastaan p\u00e4\u00e4ttyy Kannaksella ja joukot siirret\u00e4\u00e4n joko siviliin tai pohjoisrintamalle ajamaan saksalaisia pois maasta: syttyy Lapin sota. Romaanin kertoja on Heikki Ojala, kirjailijan eno, joka yhdess\u00e4 Pauli ja Arvo Ketolan, Ikitien<\/i> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n poikien, kanssa etsii paikkaansa sodan keskell\u00e4. Heid\u00e4t vied\u00e4\u00e4n joukko-osastona laivalla Oulusta Tornioon ja he osallistuvat Tornion taisteluihin. Sen j\u00e4lkeen he harhailevat l\u00e4pi Lapin Muonioon saaden v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s kosketuksen viholliseen. Suuren osan aikaa he kuitenkin etsiv\u00e4t osastoaan, majoitusta tai ruokaa eli kirjasta saa selke\u00e4n kuvan tavallisen sotilaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 taistelujen keskell\u00e4. Saksalaiset polttavat Lappia per\u00e4ss\u00e4\u00e4n ja miinoittavat reittins\u00e4. Suomalaiset seuraavat per\u00e4ss\u00e4, yritt\u00e4v\u00e4t motittaa vihollista ja purkavat miinoituksia.<\/p>\n

K\u00e4\u00e4nnekohta on Muoniossa. Saksalaisten annetaan per\u00e4yty\u00e4 kohti K\u00e4sivartta ja osa sotilaista kotiutetaan. Heikki Ojalan kuvaama joukkue saa teht\u00e4v\u00e4kseen kuljettaa saksalaisten hylk\u00e4\u00e4m\u00e4t suomalaismorsiammet Ouluun tuomittaviksi. Alkaa loputon marssi etel\u00e4\u00e4n. Sotilaat saavat kokea saman kohtelun kuin saatettavansakin: halveksuntaa, huorittelua, syrjint\u00e4\u00e4 jopa vihaa. He joutuvat syksyn koleudessa ja pakkasessa k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pitk\u00e4t matkat, nukkumaan l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 parakeissa tai taivasalla, sy\u00f6m\u00e4\u00e4n teet\u00e4 ja n\u00e4kkileip\u00e4\u00e4. Harvassa on ymm\u00e4rt\u00e4ji\u00e4 viel\u00e4 harvemmassa auttajia. Oulussa naiset toimitetaan viranomaisten huostaan ja sotilaat alkavat odottaa kotiutusta. Viimein Heikkikin saapuu kotiin ja l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 saunan Kauhavalla.<\/p>\n

H\u00e4mment\u00e4v\u00e4 Suomen sotien historiassa on se kohta kun yhdess\u00e4 hetkess\u00e4 vihollisesta tulee aseveli ja aseveljest\u00e4 vihollinen. Saksalaisia ylistettiin ja heid\u00e4n apuunsa luotettiin, mutta seuraavassa hetkess\u00e4 aseet k\u00e4\u00e4nettiin heit\u00e4 vastaan ja monet saivat surmansa niin saksalaisten puolelta kuin omienkin. Katkeruus asevelji\u00e4 kohtaan lis\u00e4\u00e4ntyi saksalaisten mukaan l\u00e4hteneiden naisten my\u00f6t\u00e4 ja edelleen Lapin polttamisen vuoksi. Ymm\u00e4rt\u00e4ji\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt puolin eik\u00e4 toisin.<\/p>\n

Kirjan sanoma l\u00f6ytyy tuurimaisesta kerronnasta: sotamiehet ajelehtivat paikasta toiseen etsien milloin mit\u00e4kin, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kokonaisuudesta yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, tuskin omista joukoistakaan. Koko ajan he ovat kuitenkin sodassa, vaarassa tulla ammutuiksi. Useat saavat surmansa eiv\u00e4tk\u00e4 en\u00e4\u00e4 palaa monen mielest\u00e4 neuvostoliittolaisten vuoksi k\u00e4ydyst\u00e4 turhasta sodasta.<\/p>\n

Ihmisen raadollisuus kuvataan kirjassa hyvin. Naiset eiv\u00e4t saa sivileilt\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista inhimillist\u00e4 kohtelua, eiv\u00e4t ruokaa, suojaa eik\u00e4 kyyti\u00e4. He k\u00e4velev\u00e4t loppumatkan Torniosta Ouluun. Ensin saattajatkin ovat tylyj\u00e4 ja pyrkiv\u00e4t hy\u00f6tym\u00e4\u00e4n naisista sotilaan tavalla, mutta loppua kohti he huomaavat inhimillisyyden ja saattajien suhde saatettaviin muuttuu, he auttavat ja puolustavat n\u00e4it\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n vihamielisyydest\u00e4 huolimatta. He olisivat jopa p\u00e4\u00e4st\u00e4neet naiset vapaaksi ennen Oulua.<\/p>\n

Erikoinen henkil\u00f6 kirjassa on kentt\u00e4pappi, joka kulkee joukon mukana. H\u00e4nen vaimonsa on l\u00e4htenyt saksalaisten mukaan ja on nyt saatettavien joukossa. Pappi on kuin suojelusenkeli niin sotilaille kuin naisillekin. H\u00e4n ei tee paljon, mutta jo pelkk\u00e4 mukanaolo pelastaa monta tilannetta. T\u00e4llaisia ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 tyyppej\u00e4 esiintyy muissakin Tuurin kirjoissa. T\u00e4ss\u00e4 se toimii hyvin.<\/p>\n

Muutenkin kirja on hyv\u00e4 lukea. Sen taustatiedot on tarkkaan tutkittu, vaikka itse tarina olisikin fiktiota. Itse olen lukenut hyvin v\u00e4h\u00e4n Lapin sodasta ja t\u00e4m\u00e4 antoi siit\u00e4kin selke\u00e4n kuvan. Sota on sotaa sanotaan, mutta t\u00e4llaisena se on pirullista ja sen tekee ihminen, joka on toiselle peto. Inhimillisyys ei kanna katkeruuden yli.<\/p>\n

Tuuri, Antti: Rauta-antura. Otava, 2012. 336. s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Kun vihdoin t\u00e4m\u00e4n kes\u00e4n sateet tulivat, j\u00e4i aikaa lueskella. Niinp\u00e4 olen tutustunut joihinkin v\u00e4liin j\u00e4\u00e4neisiin kirjoihin, vanhempiinkin. Valitsin niist\u00e4 t\u00e4h\u00e4n Antti Tuurin viime vuoden teoksen Rauta-antura. Kaverilta kuulin, ett\u00e4 se on lukemisen arvoinen eik\u00e4 vaadi paljon aikaa. N\u00e4in olikin. Kun … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":66,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[208,374,373],"class_list":["post-1886","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-proosa","tag-sota","tag-tuuri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1886","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1886"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1886\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1897,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1886\/revisions\/1897"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1886"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1886"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1886"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}