{"id":198,"date":"2011-07-12T19:09:36","date_gmt":"2011-07-12T17:09:36","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=198"},"modified":"2013-04-21T20:39:27","modified_gmt":"2013-04-21T18:39:27","slug":"hiljainen-amerikkalainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=198","title":{"rendered":"Hiljainen amerikkalainen"},"content":{"rendered":"

\"Hiljainen<\/a>’ Graham Greene on aina ollut yksi suosikkini kirjailijoiden joukossa. H\u00e4nen \u00e4lykk\u00e4\u00e4t dekkarihenkiset tarinansa ovat viihdytt\u00e4neet vuodesta toiseen aina silloin, kun olen kyll\u00e4stynyt n\u00e4ihin nykyisiin kovin teknisiin dekkareihin, joissa ruumiita tulee liukuhihnalta ja juoni on karannut kirjailijalta jo teoksen puoliv\u00e4liss\u00e4. Greene olisi ansainnut Nobelin palkinnon, mutta sit\u00e4 h\u00e4n ei koskaan ehtinyt saada. Monella on muistissa varmaankin tarinat Harry Lime – kolmas mies tai Miehemme Havannassa tai ne monet muut kirjat joista on tehty viihdytt\u00e4vi\u00e4 elokuvia. Ehk\u00e4 h\u00e4nen kohtalonsa olikin se, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidettiin liikaa viihdekirjailijana. Sit\u00e4 h\u00e4n olikin, mutta my\u00f6s paljon muuta. Kannattaa tutustua, h\u00e4nen kirjansa eiv\u00e4t vanhene!’<\/em><\/span><\/p>\n

Hiljaisen amerikkalaisen juoni on oikeastaan aivan tavallinen kolmiodraama, mutta sen lis\u00e4ksi siin\u00e4 on paljon muutakin. Thomas Fowler on englantilainen lehtimies ja h\u00e4nen toimipaikkansa on Vietnamissa 50-luvulla, siihen aikaan kun Ranska k\u00e4vi Indo-Kiinan sotaansa ennen amerikkalaisia. H\u00e4n asustaa nuoren vietnamilaistyt\u00f6n Phuongin kanssa. Miehell\u00e4 on kuitenkin vaimo Englannissa, joka ei tahdo antaa h\u00e4nelle avioeroa. Phuong on nuori, el\u00e4m\u00e4nhaluinen, hyv\u00e4st\u00e4 perheest\u00e4 oleva nainen, jonka tulevaisuutta etenkin h\u00e4nen sisarensa ajaa. Tarkoituksena on saattaa tytt\u00f6 avioon ja parempaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuin nykyinen. T\u00e4m\u00e4n tarjoaisi ulkomaalainen mies, joka sitoutuisi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n huolta Phuongista ja samalla koko suvusta.<\/p>\n

Sitten Saigoniin saapuu nuori amerikkalainen Pyle, joka on ’taloudellisen avun valtuuskunnan’ virkailija. H\u00e4n uskoo tuovansa maahan demokratiaa, hyvinvointia ja vakautta amerikkalaiseen tapaan. Toisaalta h\u00e4n ei tied\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n maan historiasta eik\u00e4 kulttuurista. H\u00e4n toisi mukanaan amerikkalaisuuden, joka olisi turva juuri Phuongin kaltaiselle tyt\u00f6lle. Pyle rakastuu ja siit\u00e4 alkaa loputon keskustelu siit\u00e4, mik\u00e4 Phuongille on parasta. Thomas haluaa h\u00e4nen parastaan omassa maassa ja omassa kulttuurissa, Pyle veisi h\u00e4net mukanaan ja kasvattaisi amerikkalaiseksi omassa kulttuurissaan. Lehtimiehell\u00e4 ei ole tarjottavana tulevaisuutta, koska h\u00e4n on naimisissa ja h\u00e4nen toimipaikkansa voi koska tahansa vaihtua lehden p\u00e4\u00e4h\u00e4npistojen ja maailmantapahtumien mukaan. H\u00e4nell\u00e4 ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n halua el\u00e4\u00e4, h\u00e4n etsii kuolemaa, uhmaa sit\u00e4 ja toivoo sit\u00e4. Pyle on t\u00e4ydellinen vastakohta, uhkuu voimaa ja ajatuksia.<\/p>\n

Vietnamissa taistelee useita eri joukkoja. Vietminhin kapinalliset kylv\u00e4v\u00e4t kauhua\u00a0kaupungissa\u00a0heittelem\u00e4ll\u00e4 k\u00e4sikranaatteja niin, ett\u00e4 rakennusten ikkunat on t\u00e4ytynyt peitt\u00e4\u00e4 verkoilla, joista kranaatit eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se l\u00e4pi. Lis\u00e4ksi on kenraali Tse, joka k\u00e4y omaa sotaansa vuorilla. Ranskalaiset yritt\u00e4v\u00e4t rauhoittaa miehitt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 maata, mutta k\u00e4rsiv\u00e4t yh\u00e4 enemm\u00e4n tappioita, joista lehtimiehet eiv\u00e4t saa kertoa. Kansa katsoo sivusta ja k\u00e4rsii niin kuin aina t\u00e4llaisissa sodissa. Taistelulent\u00e4j\u00e4t kylv\u00e4v\u00e4t pommeja heid\u00e4n niskaansa ja polttavat heit\u00e4 ja heid\u00e4n omaisuuttaan napalmilla. Sitten tulevat amerikkalaiset tarkoitaen hyv\u00e4\u00e4, mutta t\u00e4ysin ep\u00e4onnistuneella taktiikalla. Pyle tuottaa maahan muovin raaka-ainetta ja siit\u00e4 Tsen joukot valmistavat muovipommeja, polkupy\u00f6r\u00e4n pumppuja. N\u00e4m\u00e4 aiheuttavat v\u00e4h\u00e4n tuhoa mutta paljon pelkoa. Lopulta kokonainen tynnyri r\u00e4j\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ja paljon sivullisia sivilej\u00e4 saa surmansa. Nyt Pylen touhuihin on saatava loppu.<\/p>\n

Kirja on aivan loistavasti\u00a0kirjoitettu.\u00a0Jo kirjan alussa kerrotaan Pylen kuolemasta. Takaumissa sitten kuvataan kuinka h\u00e4n ry\u00f6st\u00e4\u00e4 Phuongin itselleen ja lupaa h\u00e4nelle maat ja mannut Amerikassa. Sekin k\u00e4y selville jo alussa, ett\u00e4 Thomas on jotenkin sekaantunut hiljaisen amerikkalaisen kuolemaan, mutta vasta kirjan lopussa kerrotaan miten.<\/p>\n

Kirjan kieli on joustavaa, ironisella huumorilla h\u00f6ystetty\u00e4 ja traagista. Oikeastaan Greene on ennustaja, sill\u00e4 kirja on kirjoitettu kauan ennen kuin amerikkalaiset joutuivat korviaan my\u00f6ten liemeen Vietnamissa 70-luvulla ja kuitenkin h\u00e4n hyvin uskottavasti kuvaa ne virheet, joihin amerikkalaiset sitten aikoinaan syyllistyiv\u00e4t ja syyllistyv\u00e4t edelleen. He kuvittelevat omaa malliaan maailman parhaaksi, aliarvioivat vastustajansa henkisen tason ja kulttuurin voiman, luulevat omistavansa ainoina demokratian aatteen ja eiv\u00e4t n\u00e4e omaa nen\u00e4\u00e4ns\u00e4 pidemm\u00e4lle. Pyle on tyypillinen amerikkalainen: r\u00f6yhke\u00e4 vaatimuksissaan, tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n suunnitelmissaan ja toimissaan, r\u00e4m\u00e4p\u00e4inen sotkiessaan menoillaan ja toimillaan valmiita operaatioita ja tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n uskoessaan olevansa oikeassa.<\/p>\n

Kirja antaa loistavan kuvan sen ajan el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ja historia todistaa kirjailijan olleen oikeassa. Min\u00e4-kertojan englantilainen huumori tuntuu joskus jopa sarkasmilta tai lukija miettii, voiko joku suhtautua noin tyynesti toisen mielivaltaan ja r\u00f6yhkeyteen. Hienovaraisesti kirjailija kuitenkin johdattelee tarinansa loppuun. Ehk\u00e4 heikoin lenkki l\u00f6ytyykin loppuratkaisusta, nyky\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kutsuttaisiin kliseem\u00e4iseksi, mutta ehk\u00e4 se 50-luvulla oli tuoreempi. Toisaalta mik\u00e4 olisi ollut parempi loppu tarinalle, jossa Thomas oli saanut jo aivan tarpeeksi k\u00e4rsi\u00e4 toisten mielivallasta.<\/p>\n

Kirja kuvaa hyvin my\u00f6s sodan mielett\u00f6myytt\u00e4 ja sit\u00e4, ettei meid\u00e4n ulkopuolisten pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 soitellen sotaan, jos pit\u00e4isi ollenkaan. Amerikka on aina valmiina kuin partiopoika auttamaan konflikteissa, vaikka tieto ja taito puuttuvat. Se ei ole oikein, ei silloin eik\u00e4 nyt.<\/p>\n

Graham Greene: Hiljainen amerikkalainen (1955). Suom. Jouko Linturi. Tammi 2009 (Keltaiset pokkarit). 280 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’ Graham Greene on aina ollut yksi suosikkini kirjailijoiden joukossa. H\u00e4nen \u00e4lykk\u00e4\u00e4t dekkarihenkiset tarinansa ovat viihdytt\u00e4neet vuodesta toiseen aina silloin, kun olen kyll\u00e4stynyt n\u00e4ihin nykyisiin kovin teknisiin dekkareihin, joissa ruumiita tulee liukuhihnalta ja juoni on karannut kirjailijalta jo teoksen puoliv\u00e4liss\u00e4. … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[23,91,183],"class_list":["post-198","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-dekkari","tag-keltainen-kirjasto","tag-nobel"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/198","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=198"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/198\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1499,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/198\/revisions\/1499"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=198"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=198"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=198"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}