{"id":2411,"date":"2013-10-24T08:33:26","date_gmt":"2013-10-24T06:33:26","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=2411"},"modified":"2013-10-24T08:33:26","modified_gmt":"2013-10-24T06:33:26","slug":"unien-kirja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=2411","title":{"rendered":"Unien kirja"},"content":{"rendered":"<p><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/10\/Unien-kirja.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"size-full wp-image-2412 alignleft\" alt=\"Unien kirja\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/10\/Unien-kirja.jpg\" width=\"200\" height=\"300\" \/><\/a><span style=\"color: #008000;\"><em>&#8217;<strong>Veikko Haakana<\/strong> tunnetaan Lapin luonnon ja er\u00e4nk\u00e4ynnin runollisena kuvaajana. H\u00e4n on tehnyt el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 opettajana Sodankyl\u00e4ss\u00e4 \u00a0ja elelee el\u00e4kel\u00e4isen\u00e4 nyt jo yhdeks\u00e4nkymppisen\u00e4 edelleen Lapissa. H\u00e4nen tuotantonsa sijoittuu seitsem\u00e4lle vuosikymmenelle ja k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 uskomattoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n monipuolista kirjallisuutta. Erityisesti nuortenkirjat olivat aikoinaan suosittuja. Itse pid\u00e4n h\u00e4nen runoistaan ja n\u00e4ist\u00e4 my\u00f6hemmist\u00e4 tarinoista.\u00a0<\/em>Unien kirja<em> on h\u00e4nen viimeisin julkaisunsa.&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Kirja k\u00e4sittelee kolmea tyypillist\u00e4 uniteemaa: luontoa, sotaa ja lapsuutta. Kirjassa sukelletaan kirjailijan sisimp\u00e4\u00e4n unien maailmaan ja hetkitt\u00e4in tulee jopa ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen olo, syyllistyyk\u00f6 tirkistelyyn, sill\u00e4 jotenkin vaistoaa, etteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 unet ole keksittyj\u00e4, n\u00e4m\u00e4 ovat kirjailijan muistelmat. Kirjailija vakuuttaa osaavansa ohjailla uniaan, palata niihin uudelleen, jatkaa seuraavana y\u00f6n\u00e4 edellisen y\u00f6n tarinaa. Olen itsekin yritt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4, mutta turhaan, vaikka joskus aamulla tuntuukin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n unen olen n\u00e4hnyt ennenkin. Unia pidet\u00e4\u00e4n hyvin henkil\u00f6kohtaisena mielen alueena, neh\u00e4n ainakin freudilaisittain paljastavat sielumme sisimm\u00e4t ja luonteemme salaisuudet. Siksi ne ovat hyvin henkil\u00f6kohtaisia niin kuin t\u00e4ss\u00e4kin.<\/p>\n<p>Kirjailijan univaellus alkaa sielunmaisemasta, johon h\u00e4n aina haluaa palata. H\u00e4n luonnehtii siit\u00e4 kertomuksenomaisen kartan, josta pyyt\u00e4\u00e4 kommentteja, voisiko joku tunnistaa, miss\u00e4 se sijaitsee. Maisema on selv\u00e4sti jostain Lapista purojen, j\u00e4rvien ja selkosten maailmasta. Siin\u00e4 on paljon yksityiskohtia, mutta paljon my\u00f6s salaper\u00e4isyytt\u00e4. Mets\u00e4nkulkijan unet on kuin er\u00e4kirjallisuuden loistava tarina puettuna univaatteisiin.<\/p>\n<p>Toisessa tarinassa liikutaan painajaisten maailmassa ja sodassa. Se on kuvaukseltaan erilainen. Nyt tarina voisi olla kuvaus yhden miehen sodassa kokemista tapahtumista, unenomaisuus ei tule t\u00e4ss\u00e4 niin selv\u00e4sti esiin. Se, ett\u00e4 kyse on unesta, j\u00e4\u00e4 sivulauseisiin. Yleisesti tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 sodan painajaiset seuraavat uniin, eiv\u00e4tk\u00e4 ne v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4t\u00e4 koko loppuel\u00e4m\u00e4n aikana. T\u00e4ss\u00e4 sotilaan el\u00e4m\u00e4, haavoittuminen ja selvi\u00e4minen kuvataan l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n<p>Kolmas osio Kotiinpaluu kuvaa sitten kirjailijan lapsuutta, sen aikaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ihmisi\u00e4. Kauniisti kuvatut unet liittyv\u00e4t elettyyn el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja vaikka jotkin asiat eiv\u00e4t uniin tulekaan, muistot t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t aukkoja. Tuleva kirjailija el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 rauhaisaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 rajan pinnassa lasketun j\u00e4rven rantamilla ilman huolia tulevasta. Lapsen lapsuus on kuvattu rakkaudella.<\/p>\n<p>Ei voi kuin ihmetell\u00e4 ja kunnioittaa sit\u00e4, ett\u00e4 Haakana edelleen yhdeks\u00e4nkymppisen\u00e4 kirjoittaa n\u00e4in hyvin ja pohtivasti. Tekstiss\u00e4 ei miss\u00e4\u00e4n kohdin n\u00e4y ik\u00e4, ei ainakaan negatiivisessa mieless\u00e4. H\u00e4n on kirjoittanut liki 50 teosta, nuortenkirjoja, runoteoksia, romaaneja ja er\u00e4kirjoja. Omiin suosikkeihini h\u00e4n on kuulunut 70-luviulta l\u00e4htien, jolloin luin h\u00e4nen runojaan. Yleens\u00e4 en runoista saa kovinkaan paljon irti, mutta n\u00e4m\u00e4 puhuttelivat v\u00e4kev\u00e4sti. T\u00e4m\u00e4 teos sattui silmiini kirjastoautolla ja vaikka se on jo parin vuoden takainen, niin sen sanoma on i\u00e4t\u00f6n, aina luettavissa, aina uusi.<\/p>\n<p>Kaikki kolme tarinaa ovat kesken\u00e4\u00e4n erilaisia liikkuen saman teeman ymp\u00e4rill\u00e4 ja t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t hienosti toisiaan. Vaikka kirja on pienimuotoinen ja nopeasti luettavissa, niin se on vahvaa kerrontaa ja j\u00e4\u00e4 mieleen pitk\u00e4ksi aikaa. Ensin tuntui, ettei t\u00e4ll\u00e4 tavalla voi koko kirjaa kirjoittaa, mutta sitten tekstin runollisuus vei menness\u00e4\u00e4n ja tuntui jopa s\u00e4\u00e4lilt\u00e4, kun kirja loppui. Loppua kohti teksti muuttuu haaveellisemmaksi kuin vanhan miehen muisteluiksi. Esiin nousee tapahtunut muutos: vanha sadunomainen maisema ja nykyinen revitty turmeltu er\u00e4maa. Unimatka p\u00e4\u00e4ttyy kotipihaan, k\u00e4si tarttuu ovenripaan, tuttuun ja turvalliseen. Unimatka on p\u00e4\u00e4ttynyt, taas kerran, jatkuakseen loputtomiin.<\/p>\n<p><em>Haakana, Veikko: Unien kirja. Karisto, 2011. 200 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Veikko Haakana tunnetaan Lapin luonnon ja er\u00e4nk\u00e4ynnin runollisena kuvaajana. H\u00e4n on tehnyt el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 opettajana Sodankyl\u00e4ss\u00e4 \u00a0ja elelee el\u00e4kel\u00e4isen\u00e4 nyt jo yhdeks\u00e4nkymppisen\u00e4 edelleen Lapissa. H\u00e4nen tuotantonsa sijoittuu seitsem\u00e4lle vuosikymmenelle ja k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 uskomattoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n monipuolista kirjallisuutta. Erityisesti nuortenkirjat olivat aikoinaan suosittuja. Itse &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=2411\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[39,130,454],"class_list":["post-2411","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-filosofia","tag-lappi","tag-unet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2411","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2411"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2411\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2433,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2411\/revisions\/2433"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2411"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2411"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2411"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}