{"id":2545,"date":"2013-11-09T12:05:05","date_gmt":"2013-11-09T10:05:05","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=2545"},"modified":"2013-11-10T15:27:05","modified_gmt":"2013-11-10T13:27:05","slug":"sillanrakentajat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=2545","title":{"rendered":"Sillanrakentajat"},"content":{"rendered":"<p><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/11\/sillanrakentajat.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"size-medium wp-image-2546 alignleft\" alt=\"sillanrakentajat\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/11\/sillanrakentajat-207x300.jpg\" width=\"207\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/11\/sillanrakentajat-207x300.jpg 207w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/11\/sillanrakentajat-706x1024.jpg 706w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/11\/sillanrakentajat.jpg 1167w\" sizes=\"auto, (max-width: 207px) 100vw, 207px\" \/><\/a><span style=\"color: #008000;\"><em>&#8217;Ruotsalainen <strong>Jan Guillou<\/strong> on tuottelias kirjailija. H\u00e4nen teoksensa <em>ovat<\/em>\u00a0lis\u00e4ksi olleet menestyvi\u00e4. Luin aikoinaan historiallisen ristiretkien aikaan ja valtakunnan syntyyn sijoittuvan neliosaisen kirjasarjan ja nautin siit\u00e4 suuresti. Sivusihan se meid\u00e4nkin varhaishistoriaamme. Nyt kirjailija on tarttunut viime vuosisadan murrokseen. Sarjan toinen osa on juuri ilmestynyt, mutta luin ensin t\u00e4m\u00e4n aloitusosan. Tuntui luontevalta my\u00f6s hieman kommentoida kirjaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 blogissa.&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Kirja siis aloittaa Suuri vuosisata-kirjasarjan. Sen alku sijoittuu 1800-luvun loppuun, kun kolme kalastajanpoikaa, Lauritz, Oscar ja Sverre Lauritzen, j\u00e4v\u00e4t orvoiksi Norjassa l\u00e4hell\u00e4 Bergeni\u00e4. Heit\u00e4 kuitenkin potkaisee onni isolla saappaalla ja heid\u00e4t l\u00e4hertet\u00e4\u00e4n k\u00f6ydenpunojan oppiin ja sit\u00e4 kautta kouluun. Pojat tekev\u00e4t jotain, mit\u00e4 kukaan ei tajua, kokoavat viikinkiveneen pienoismallin vanhaan vajaan t\u00e4sm\u00e4lleen oikeassa mittakaavassa. T\u00e4st\u00e4 huomataan heid\u00e4n tekninen lahjakkuutensa ja he p\u00e4\u00e4sev\u00e4t Saksaan Dresdenin tekniseen ylioistoon ja valmistuvat diplomi-insin\u00f6\u00f6reiksi.<\/p>\n<p>Maksaakseen takaisin koulutuksensa heid\u00e4n on tarkoitus rakentaa rautatie Bergenist\u00e4 Kristianiaan. Vain Lauritz palaa, sill\u00e4 Oscar pakenee pieleen mennytt\u00e4 rakkautta Afrikkaan ja Sverre ilahtuu englantilaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja muuttaa sinne. Lauritz rakastuu my\u00f6s, ylh\u00e4iseen aatelistytt\u00f6\u00f6n Ingeborgiin ja lupaa hakea t\u00e4m\u00e4n luokseen, mutta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuitenkin ensin maksaa kaikkien velan. Tiell\u00e4 on my\u00f6s tyt\u00f6n is\u00e4, joka ei anna tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n alempis\u00e4\u00e4tyiselle.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kirja kertoo vuoroon Lauritzin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6ill\u00e4 siltojen ja tunneleiden parissa ja vuoroin Oscarin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 Saksan It\u00e4-Afrikassa mets\u00e4st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 villiel\u00e4imi\u00e4, rakentamassa rautateit\u00e4 yli savannien. Kumpikin tekee siis koulutustaan vastaavaa ty\u00f6t\u00e4. Sverre on pyyhitty pois niin heid\u00e4n kuin kirjankin sivuilta taipumustensa vuoksi. Lopulta Lauritz saa Ingeborginsa ja Oscar rikkautensa. Ensimm\u00e4inen maailmansota kuitenkin tuhoaa l\u00e4hes kaiken, niin Lauritzenin el\u00e4m\u00e4n Bergeniss\u00e4 kuin Oscarin uurastuksen Afrikassa. H\u00e4n jopa menett\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja perheensa sodassa.<\/p>\n<p>Kirja on siis alku Lauritzenien suvusta kertovalle sarjalle. Sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisessa kirjassa ei ole mit\u00e4\u00e4n uutta, mutta sen historiallinen tarina on mielenkiintoinen, sill\u00e4 se on kerrottu tavallaan Saksan puolelta ymp\u00e4rysvaltoja vastaan. Elettiin vuoden 1914 kev\u00e4tt\u00e4 eik\u00e4 kirjassa oltu mill\u00e4\u00e4n lailla puhuttu sodasta eik\u00e4 vihamielisyyksist\u00e4. Sotaa pidettiin 1900-luvulla mahdottomana kaiken viisauden keskell\u00e4. Sitten Sarajevossa ammutaan historialliset laukaukset ja kaikki on yht\u00e4 hullunmylly\u00e4. Kouluhistoria antaa kuvan, kuinka Saksa oli suuruuden tavoittelussaan syyllinen sotaan ja sen seurauksiin. T\u00e4m\u00e4 kirja ei sit\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 tue. Jotenkin se antaa saksalaisten sodasta ihannoivan kuvan: heill\u00e4 sairaanhoito toimi, heill\u00e4 mustat otettiin huomioon sotilaina, ket\u00e4\u00e4n ei j\u00e4tetty, kaikki toimi j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti. Kun vastaavasti englantilaiset kuvataan inhottaviksi ja petomaisiksi, jotka ty\u00f6nsiv\u00e4t massoittain niin intialaisia kuin afrikkalaisiakin rintamalle tapettaviksi. Puhumattakaan belgialaisista ja Kongosta.<\/p>\n<p>Oscar, jonka kokemuksia sodasta seurataan kirjassa tarkasti, toimi ensin vain mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n\u00e4, rakentajana ja tiedustelijana, mutta menetetty\u00e4\u00e4n kotinsa englantilaisten pommituksissa ja perheens\u00e4 belgialaisten etnisiss\u00e4 puhdistuksissa, muuttui sotilaaksi, joka vihasi n\u00e4it\u00e4 kansoja ja tappoi sadoittain niiden upseereita. Sodan syylliset ja hirveyksien tekij\u00e4t l\u00f6ytyv\u00e4t n\u00e4ist\u00e4 kansoista, kun taas Saksa huolehti pilkuntarkasti omistaan niin mustista kuin valkoisistakin. Saksan Afrikan joukot eiv\u00e4t koskaan h\u00e4vinneet, se olikin sodan ainoa rintama, jossa n\u00e4in k\u00e4vi.<\/p>\n<p>Kirjasta huokuu jopa naiviuteen saakka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden erilaisuus muihin verrattuna. Tuntuu kuin heid\u00e4t olisi siirretty sinne nykyajasta ajatuksineen ja toimineen. Toisten suvaitseminen ja tasa-arvo, humaani auttaminen ja huolenpito yli luokkarajojen ylitt\u00e4v\u00e4t moninkerroin muiden ajatukset ja aiheuttavat konflikteja mennen tullen. Sverre oli homo ja sekin ymm\u00e4rrettiin 1900-luvun alussa, vaikka v\u00e4lit meniv\u00e4tkin poikki ja asia unohdettiin. Jopa poikien \u00e4iti ymm\u00e4rsi lastaan, vaikka vetosikin Raamatun opetuksiin asiasta. Hyvin nykyaikaista.<\/p>\n<p>Kirja oli toisin paikoin junnaava, mutta kun se oli hyvin kirjoitettu, mit\u00e4 ei taas voi sanoa suomennoksesta, sen jaksoi melko vaivatta pinnistell\u00e4 loppuun. Kyll\u00e4h\u00e4n ne jatkoteoksetkin on luettava, ett\u00e4 saa sarjasta kokonaiskuvan. Ehk\u00e4 sitten osaa pist\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin kirjan oikeaan lokeroon. Nyt se j\u00e4tti paljon h\u00e4mment\u00e4vi\u00e4 ajatuksia.<\/p>\n<p><em>Guillou, Jan: Sillanrakentajat. Suuri vuosisata 1 (suom. Taina R\u00f6nkk\u00f6). Like, 2012. 605 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Ruotsalainen Jan Guillou on tuottelias kirjailija. H\u00e4nen teoksensa ovat\u00a0lis\u00e4ksi olleet menestyvi\u00e4. Luin aikoinaan historiallisen ristiretkien aikaan ja valtakunnan syntyyn sijoittuvan neliosaisen kirjasarjan ja nautin siit\u00e4 suuresti. Sivusihan se meid\u00e4nkin varhaishistoriaamme. Nyt kirjailija on tarttunut viime vuosisadan murrokseen. Sarjan toinen osa &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=2545\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":5,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[467,53,466],"class_list":["post-2545","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-draama","tag-historia","tag-like"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2545","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2545"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2545\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2552,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2545\/revisions\/2552"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2545"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2545"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2545"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}