{"id":256,"date":"2011-09-28T18:44:36","date_gmt":"2011-09-28T16:44:36","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=256"},"modified":"2013-04-21T18:33:52","modified_gmt":"2013-04-21T16:33:52","slug":"william-n-paivakirja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=256","title":{"rendered":"William N. P\u00e4iv\u00e4kirja"},"content":{"rendered":"


\n<\/em><\/span><\/p>\n


\n\"William<\/a>’Kes\u00e4 alkaa olla takanap\u00e4in ja syksyn pimeydess\u00e4 j\u00e4\u00e4 aikaa kirjoillekin. Tosin sammalkausi jatkuu aina lumeen saakka, mutta pienen kirjan aina ehtii lukea ja t\u00e4ss\u00e4 on sellainen. Kun olen ker\u00e4illyt j\u00e4k\u00e4li\u00e4 ja tehnyt niihin ker\u00e4yskortin, olen aina miettinyt j\u00e4k\u00e4l\u00e4n tieteellisen nimen per\u00e4ss\u00e4 olevia kirjaimia Nyl. Seh\u00e4n merkitsee, ett\u00e4 joku senniminen henkil\u00f6 on antanut j\u00e4k\u00e4l\u00e4lle tieteellisen nimen. T\u00e4m\u00e4 kirja antoi t\u00e4h\u00e4n vastauksen. Antoi se paljon muutakin. Tunsin kirjaa lukiessani jonkinlaista hengenheimolaisuutta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kanssa. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ker\u00e4ily ja tutkiminen, ehk\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyys. Vaikka kirja on pieni, sen ajatukset ovat suuria.’<\/em><\/span><\/p>\n

Kirjan William N. on kuuluisa suomalainen j\u00e4k\u00e4l\u00e4tutkija William Nylander, joka eli 1800-luvulla. Kirjailija on mennyt t\u00e4m\u00e4n miehen p\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n ja kirjoittanut h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4kirjaansa eli fiktiivist\u00e4 el\u00e4m\u00e4kertaa. Mies el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ehtoopuolta Pariisissa hyl\u00e4ttyn\u00e4, sairaana ja yksin. H\u00e4n pist\u00e4\u00e4 muistiin p\u00e4iv\u00e4n pieni\u00e4 tapahtumia: sy\u00f6misi\u00e4, kirjeit\u00e4, vierailuja, mutta samalla h\u00e4n kirjoittaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4nnekohdista: professuureista, tieteellisist\u00e4 seuroista, muistamisista, palkinnoista. Tekstist\u00e4 k\u00e4y selville, ett\u00e4 i\u00e4st\u00e4\u00e4n huolimatta h\u00e4n tekee koko ajan ty\u00f6t\u00e4, m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 j\u00e4k\u00e4li\u00e4, joita h\u00e4nelle l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri maailman. Pariisissa on talvella kylm\u00e4 eik\u00e4 huoneita l\u00e4mmitet\u00e4. Niinp\u00e4 Willian palelee, yskii ja on usein kuumeessa. H\u00e4nen pitk\u00e4aikainen taloudenhoitajansa Constance on mennyt naimisiin ”ukon” kanssa, mutta toimittaa edelleen ruokaa tutkijalle, ettei t\u00e4m\u00e4n tarvitse jatkuvasti menn\u00e4 ravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Naapurin rouva pesee h\u00e4nen pyykkins\u00e4. Siin\u00e4 on Williamin maailma, h\u00e4n ei juuri muita tapaa. H\u00e4n on ahkerassa kirjeenvaihdossa sisarensa Elisen sek\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Thiodolf Saelanin kanssa. Sisar antaa neuvoja ja on huolissaan veljen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4\u00e4k\u00e4ri keskustelee tieteen asioista. Monen muun sen ajan kuuluisan kasvitutkijan tai oppineen kanssa Nylander on riidoissa tai ei arvosta heit\u00e4, koska h\u00e4n on eri mielt\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. H\u00e4n ei hyv\u00e4ksy Pasteurin rokotuskokeiluja eik\u00e4 ruotsalaisen kasvitieteilij\u00e4 Friesin tutkimuksia. H\u00e4n ei usko edes oman alansa tiedemiesten saavutuksiin, kuten sveitsil\u00e4isen Schwendenerin p\u00e4\u00e4telmiin, ett\u00e4 j\u00e4k\u00e4l\u00e4 muodostuu kahdesta eli\u00f6st\u00e4. Nykyaika tuomitsisi Nylanderin vanhoilliseksi, mutta silloin h\u00e4n oli er\u00e4\u00e4nlainen vastarannan kiiski ja ajatteli omaa rataansa. Kirja p\u00e4\u00e4ttyy kev\u00e4\u00e4seen 1899, jolloin krookukset ja helmililjat taas puhkeavat kukkaan ja Elise saa suruviestin Pariisista.<\/p>\n

Kirja on pieni helmi. Siin\u00e4 ei tapahdu oikestaan mit\u00e4\u00e4n, siin\u00e4 elet\u00e4\u00e4n vanhan miehen tuskaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 vajaan kahden vuoden ajan ja kirjailija yritt\u00e4\u00e4 saada pieneen tilaan koko suurmiehen el\u00e4m\u00e4n lopun. Nylander on tiedemies, ehk\u00e4 hieman autistinen omassa j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n, mutta puhtaan tieteen edustaja h\u00e4n on. H\u00e4n ei hyv\u00e4ksy suuria muutoksia, kuten Darwinin oppeja tai Pasteurin saavutuksia, h\u00e4n haluaa, ett\u00e4 asiat ovat j\u00e4rjestyksess\u00e4, vaikka Constance sotkeekin aina paikkoja k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n siivoamassa. William ei luota muiden tutkijoiden tuloksiin, ellei h\u00e4n itse p\u00e4\u00e4dy samaan omissa tutkimuksissaan. Ruotsalainen Fries on tiedemiehen\u00e4 kuuluisa, mutta Nylanderille vain rikas eik\u00e4 siksi kovin kummoinen. Naiset ovat h\u00e4nelle vain turhan p\u00e4lp\u00e4tt\u00e4ji\u00e4. Nylander itse ei ole tullut suuren yleis\u00f6n tietoisuuteen, vaikka h\u00e4n on yksi suurimmista suomalaisista tutkijoista. H\u00e4n on antanut\u00a0tieteellisen nimen\u00a0suurelle m\u00e4\u00e4r\u00e4lle j\u00e4k\u00e4li\u00e4 ja esitellyt suuren joukon uusia j\u00e4k\u00e4l\u00e4lajeja (n. 3000 lajia) sek\u00e4 luonut niiden luokituksen kirjassaan, joka ilmestyi vuonna 1854. Yhdess\u00e4 Saelanin kanssa h\u00e4n muotoili kattavan luettelon Suomen kasveista ja sienist\u00e4 sek\u00e4 niiden levinneisyydest\u00e4. Samalla he loivat viel\u00e4 nykyisinkin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva luonnonhistoriallinen maakuntajako. H\u00e4n oli hyvin tuottelias ja h\u00e4nen tieteellisten artikkeliensa m\u00e4\u00e4r\u00e4 lienee yli 300 kpl. Suurin osa niist\u00e4 k\u00e4sittelee j\u00e4k\u00e4li\u00e4 ja niiden levinneisyytt\u00e4 maapallolla. H\u00e4nen oma Ranskassa koottu j\u00e4k\u00e4l\u00e4kokoelmansa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 yli 51 000 n\u00e4ytett\u00e4 ja sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n edelleen opetuksessa Helsingin yliopistossa.<\/p>\n

Pidin jo Carlsonin edellisest\u00e4 kirjasta, Herra Darwinin puutarhuri<\/em>, mutta t\u00e4m\u00e4 on viel\u00e4 parempi. Oikeastaan tuntuu, ett\u00e4 kirjassa ei tapahdu ensilukeman aikana yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Kun kirja loppuu, ajattelee vain ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4k\u00f6 t\u00e4m\u00e4 nyt oli, haluan lis\u00e4\u00e4. Mutta kun lukee sen uudelleen ja ajatuksella, alkaa siit\u00e4 muotoutua kokonaisuus, joka ei ole kovin kaukana nykymaailmastakaan. Samanlaisia el\u00e4m\u00e4st\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n joutuneita tiedemiehi\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4nkin, on sivullisia, jotka nousisivat keskeinkertaisuuden yl\u00e4puolelle, jos heid\u00e4t huomattaisiin. Kirjassa N. huokaa: ”Jos tiet\u00e4isin, miten j\u00e4k\u00e4li\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4isiin polttoaineena, ruoaksi tai kauneudenhoidossa, ack, sinkoaisin ’seurapiireihin’ kuin ilotulitusraketti!” Niin, ei j\u00e4k\u00e4l\u00e4t ole niin kovin hohdokasta tutkittavaa, vai onko? H\u00e4n muuten huomasi jo 1860-luvulla, ett\u00e4 j\u00e4k\u00e4l\u00e4t katoavat kaupunkien keskustoista ja yhdisti tapahtuman ilmansaasteisiin.<\/p>\n

En tied\u00e4, mit\u00e4 pit\u00e4isi ajatella n\u00e4ist\u00e4 fiktiivisist\u00e4 el\u00e4m\u00e4kerroista (ks. esim. K\u00e4rp\u00e4senkesytt\u00e4j\u00e4, Kivi). Kirjailija pist\u00e4\u00e4 jo kuolleen henkil\u00f6n suuhun puheita ja p\u00e4iv\u00e4kirjaan ajatuksia, jotka eiv\u00e4t ole totta tai voihan olla, ett\u00e4 N:n el\u00e4m\u00e4n loppu oli t\u00e4llainen, mutta oliko h\u00e4nen luonteensa kirjailijan luoman mukainen. Emme tied\u00e4! Fiktiivisyys pit\u00e4\u00e4 muistaa kirjaa lukiessaan. T\u00e4m\u00e4 ei ole Nylanderin todellinen el\u00e4m\u00e4kerta.<\/p>\n

Carlson, Kristina: William N. P\u00e4iv\u00e4kirja. Otava 2011. 153 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Kes\u00e4 alkaa olla takanap\u00e4in ja syksyn pimeydess\u00e4 j\u00e4\u00e4 aikaa kirjoillekin. Tosin sammalkausi jatkuu aina lumeen saakka, mutta pienen kirjan aina ehtii lukea ja t\u00e4ss\u00e4 on sellainen. Kun olen ker\u00e4illyt j\u00e4k\u00e4li\u00e4 ja tehnyt niihin ker\u00e4yskortin, olen aina miettinyt j\u00e4k\u00e4l\u00e4n tieteellisen nimen … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[29,64,101,274],"class_list":["post-256","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-elamakerta","tag-jakalat","tag-kirjallisuus","tag-tietokirja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/256","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=256"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/256\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1444,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/256\/revisions\/1444"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=256"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=256"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=256"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}