{"id":29,"date":"2009-12-31T14:13:21","date_gmt":"2009-12-31T12:13:21","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/uuni\/"},"modified":"2013-04-23T07:53:40","modified_gmt":"2013-04-23T05:53:40","slug":"uuni","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=29","title":{"rendered":"Uuni"},"content":{"rendered":"

\"hyry_uuni\"<\/a>Vuoden Finlandia-voittaja on pakollinen luettava, ett\u00e4 pysyy ajan hermolla. Liek\u00f6 t\u00e4m\u00e4 sellainen kirja, mutta sen lukeminen oli ainakin nautinto. Onneksi joulun aikaan on t\u00e4h\u00e4n mahdollisuus. Alle kokosin muutamia ajatuksia teoksesta.<\/em><\/span><\/p>\n

Ristiriitaisen vastaanoton saanut Finlandia-voittaja. Kirjassa kuvataan leivinuunin rakentamista Iijoki-varressa ensimm\u00e4isist\u00e4 tiilist\u00e4 aina siihen asti, kunnes uunissa paistetaan ensimm\u00e4iset ohuet orsileiv\u00e4t. Kerronta etenee verkkaisesti kuin tiili tiilelt\u00e4 ja kohoaa yhdess\u00e4 uunin ja sen piipun kanssa kohti huipennusta eli ensimm\u00e4ist\u00e4 l\u00e4mmityst\u00e4 ja toteamusta siit\u00e4, ett\u00e4 uuni on onnistunut ja toimii.<\/p>\n

Uunin rakentamisen kanssa rinnakkain etenee el\u00e4kel\u00e4ispariskunnan el\u00e4m\u00e4 vanhassa talomilj\u00f6\u00f6ss\u00e4. Ruoka ja lepo ovat keskeisi\u00e4 asioita, ensin sy\u00f6d\u00e4\u00e4n puuro ja sitten menn\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lleen. Ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n viikko ja sitten lev\u00e4t\u00e4\u00e4n pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4 ker\u00e4ten marjoja tai s\u00e4il\u00f6en. Rytmi on verkkainen, mutta tehokas, luterilainen. Uuninrakentaminen keskeytyy ainoastaan silloin, kun Pietari k\u00e4y etel\u00e4ss\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4 poikansa kotiin s\u00e4hk\u00f6t\u00f6it\u00e4 tai kun k\u00e4yd\u00e4\u00e4n viikonlopun matkalla Tornionjokilaaksossa kirkkoja ja urkuja katsomassa. Pietari kaipaa ty\u00f6maalleen apumiehi\u00e4, talkoov\u00e4ke\u00e4 ja avustajia. Jokainen, joka tulee asumaan valkoiseen taloon p\u00e4\u00e4see kiinni ty\u00f6h\u00f6n, kantamaan tiili\u00e4, sekoittamaan laastia, valamaan lattiaa, kokoamaan marjoja tai siivoamaan. Lapsetkin opetetaan suoraan ty\u00f6n tekoon.<\/p>\n

Uuni valmistuu ja siell\u00e4 paistetaan ensimm\u00e4iset leiv\u00e4t. Ty\u00f6 on tehty, kirja on kirjoitettu.<\/p>\n

Hyryn teksti on t\u00e4ss\u00e4 niin kuin edellisiss\u00e4kin teoksissa \u00e4\u00e4rimmilleen pelkistetty\u00e4, lyhytt\u00e4 ja toteavaa. Kirjaa on moitittu puuduttavaksi kokemukseksi, sen havaintoja lapsellisiksi, kerrontaa maailmasta vieraantuneeksi. Jos ei ole perehtynyt uunin muuraamiseen tai sen rakenteeseen, voi kirja olla kaikkea tuota eik\u00e4 siit\u00e4 saa irti muuta kuin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 irrallisia lauseita. Itse olen ollut muurarin apumiehen\u00e4 nelj\u00e4ss\u00e4 eri uunissa ja saatoin seurata kirjan kautta uunin valmistumista kuin elokuvaa, juuri noin se menee ja juuri noin se nousee vaihe vaiheelta, tiili tiilelt\u00e4. Kirjan ’ohjeiden’ mukaan voisi muurata samanlaisen uunin t\u00e4ss\u00e4 kuvattua n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. Minua jopa h\u00e4iritsiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 syrj\u00e4hypyt etel\u00e4\u00e4n ja Ruotsiin. Ne tuntuivat irrallisilta ja olisin halunnut seurata niidenkin ajan uunin nousua. Toisaalta ne toivat my\u00f6s jotain uutta hieman junnaavaan kerrontaan. Liek\u00f6 seuraava kirja urkujen rakentamiseen liittyv\u00e4\u00e4. Suomen Kuvalehden haastattelussa Hyry ei sit\u00e4 kuitenkaan my\u00f6nn\u00e4.<\/p>\n

Kirja on hyv\u00e4, kun sen lukee nopeasti ja keskittyen vain siihen. Silloin asiaan perehtyneelle nousee suorastaan majesteettinen olo, juuri n\u00e4in se on, n\u00e4in sen pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4. Kirjan teksti kasvaa lukemisen my\u00f6t\u00e4 kokonaiseksi el\u00e4m\u00e4ksi ja filosofiaksi. Kun teksti\u00e4 sitten pohtii tarkemmin, huomaa sielt\u00e4 kummallisuuksia, joihin ei lukiessa ole edes kiinnitt\u00e4nyt huomiota: Miksi kysymysmerkit puuttuvat? Miksi lauseet ovat vaillinaisia? Miksi sama asia kerrotaan l\u00e4hes samoin sanoin niin lukemattoman monta kertaa? Samalla l\u00f6ytyy tekstin taakse piiloutuneita salaisuuksia: lestadiolainen yhteis\u00f6llisyys, min\u00e4-keskeisyys, ty\u00f6n moraali ja erilaisten t\u00f6iden jako miehen ja naisen v\u00e4lille. Pietari on keski\u00f6ss\u00e4 kaikessa min\u00e4- tai h\u00e4n-kerronnalla, vaimo, Hanna, j\u00e4\u00e4 tylysti sivuun, sukulaiset tulevat ja menev\u00e4t ilman sen kummempaa selvityst\u00e4. Keski\u00f6ss\u00e4 on uuni ja sen rakentaja, mik\u00e4 kai on aika luonnollista, mutta tyly\u00e4. Hyryn tekstist\u00e4 puuttuu sen kaltainen kuvaus, jota on muualta tottunut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n: ihmisten el\u00e4m\u00e4 ja ulkon\u00e4k\u00f6, toisten ajatukset ja toimet, esineiden toiminta jne. H\u00e4n vain toteaa vaikkakin moneen kertaan kulmahiomakoneen, taikinakoneen, ruoat ja erilaiset tiilet, muttei selit\u00e4 niit\u00e4 puhki, sanoo vain nimelt\u00e4. Kirjassa huomio kiintyy yksitt\u00e4isiin oksiin, jotka heiluvat tuulessa ikkunan takana, mereen, jonka rannalla talo on, tavaroihin, joita haetaan kaupasta, marjoihin soilla ja niityill\u00e4. Kaikista kerrotuista asioista kuvastuu vahva asiantuntemus. En l\u00f6yt\u00e4nyt edes kasveista mit\u00e4\u00e4n huomautettavaa.<\/p>\n

Ty\u00f6nteko on siis keski\u00f6ss\u00e4. Erityisesti minua vieh\u00e4tti se, mill\u00e4 lailla ty\u00f6h\u00f6n tartuttiin, itsest\u00e4ni l\u00f6yd\u00e4n saman. Ensin sy\u00f6d\u00e4\u00e4n, sitten k\u00e4yd\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lleen ja vasta sen j\u00e4lkeen aloitetaan pienist\u00e4 asioista. Kun Pietari teki myllyllisen laastia, asetteli tiilet uunin viereen ja rakensi linjalaudat paikoilleen, niin h\u00e4nell\u00e4 oli kuupallinen laastia k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja siksi muurattava muutama kerros tiili\u00e4 uuniin. N\u00e4inh\u00e4n suuret ty\u00f6t valmistuvat, toimeen on tartuttava, jos aiotaan saada valmista.<\/p>\n

Kirjassa on hyvin paljon samaa kuin Aitta-teoksessa. Luettuani sen aikoinaan, olin samanlaisissa ajatuksissa kuin nytkin: Mit\u00e4 kirjailija haluaa tekstill\u00e4\u00e4n sanoa? Miksi t\u00e4llainen kirja on kirjoitettu?<\/p>\n

Vastausta en osaa antaa, mutta minun mielest\u00e4ni kirja oli hyv\u00e4, palkintonsa arvoinen, mutta voin kyll\u00e4 kuvitella, ett\u00e4 se nykyajan kiireisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntyyliss\u00e4 on kuin satua, jossa ei ole vastoink\u00e4ymisi\u00e4, ei hidasteita eik\u00e4 ik\u00e4vi\u00e4 asioita. Pahuus on t\u00e4st\u00e4 paratiisista kaukana. T\u00e4llaisenaan se on seesteinen ja sen symbolisuus el\u00e4m\u00e4n ohjeena ja rakenteena on ilmeinen.<\/p>\n

Antti Hyry: Uuni.\u00a0Otava 2009.\u00a0400 s. <\/em><\/p>\n


\n<\/em><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuoden Finlandia-voittaja on pakollinen luettava, ett\u00e4 pysyy ajan hermolla. Liek\u00f6 t\u00e4m\u00e4 sellainen kirja, mutta sen lukeminen oli ainakin nautinto. Onneksi joulun aikaan on t\u00e4h\u00e4n mahdollisuus. Alle kokosin muutamia ajatuksia teoksesta. Ristiriitaisen vastaanoton saanut Finlandia-voittaja. Kirjassa kuvataan leivinuunin rakentamista Iijoki-varressa ensimm\u00e4isist\u00e4 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":6,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[41,305,101,208],"class_list":["post-29","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-finlandia","tag-kilpailu","tag-kirjallisuus","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/29","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=29"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/29\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1697,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/29\/revisions\/1697"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=29"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=29"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=29"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}