{"id":3053,"date":"2014-04-23T14:02:58","date_gmt":"2014-04-23T12:02:58","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3053"},"modified":"2014-04-23T14:04:15","modified_gmt":"2014-04-23T12:04:15","slug":"neljantienristeys","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3053","title":{"rendered":"Nelj\u00e4ntienristeys"},"content":{"rendered":"

\"NELJ_N_TIEN_RISTEYS\"<\/a>’Kev\u00e4\u00e4n tapaus, hehkutus yli kaiken. Kuusamolainen esikoiskirjailija\u00a0Tommi Kinnunen<\/strong> pomppaa heti listojen k\u00e4rkeen ja niin kriitikot kuin lukijatkin ovat myytyj\u00e4, ylist\u00e4v\u00e4t jopa vuosituhannen kirjaksi. Niinp\u00e4 se\u00a0on luettava ja luettava kriittisesti, jotta voisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 on huonoa. Jokainen tietysti muodostaa teoksesta oman mielipiteens\u00e4 ja se on varmaan yht\u00e4 objektiivinen kuin muidenkin tai subjektiivinen, kuinka vain halutaan. Luin kirjan ja j\u00e4in ihmettelem\u00e4\u00e4n. Lukekaa tekin. \u00c4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 antako t\u00e4m\u00e4n vuodatuksen h\u00e4irit\u00e4.’<\/em><\/span><\/p>\n

Maria on kunnank\u00e4til\u00f6 pohjoisessa pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 viime vuosisadan alkupuolella. Lahja on h\u00e4nen avioton tytt\u00e4rens\u00e4, valokuvaaja. Kaarina on Lahjan pojan Johanneksen vaimo ja Onni on Lahjan puoliso. N\u00e4iden nelj\u00e4n henkil\u00f6n kautta kirjassa kerrotaan voimakas sukupolvitarina. N\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6t antavat kasvot koko 1900-luvulle, sodalle, puutteelle, ilolle ja surulle. Vintilt\u00e4 l\u00f6ytyy salaisuuksia, pitk\u00e4ss\u00e4 talossa asutaan milloin miss\u00e4kin huoneessa l\u00e4hell\u00e4 tai kaukana ja katsellaan yli nelj\u00e4ntienristeyksen naapureihin, verrataan, autetaan, torjutaan. Kirja on kuvausta naisten kautta. Se menee\u00a0hyvin l\u00e4helle, tunteisiin, taipumuksiin, haparoiden eteenp\u00e4in l\u00e4pi toiveiden ja tottumusten.<\/p>\n

Maria on vahva nainen, joka ei kaipaa rinnalleen miest\u00e4. Tytt\u00e4rens\u00e4 h\u00e4n tekee ja kasvattaa itse. Ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n h\u00e4n on tinkim\u00e4t\u00f6n ja niinp\u00e4 saattamassa viimematkalle on loppumaton jono naisia, jotka ovat saaneet h\u00e4nelt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tai lohdutuksen. Reuman runtelema ruumis raastetaan sodan ajan evakkoon, omin voimin rakennettu talo palaa saksalaisten toimesta. Uudelleen sen rakentaa Onni, tytt\u00e4ren mies. Kun Maria rakensi pituutta, teki Onni korkeutta. Kirkontorni oli ainoa korkeampi. Lahja on \u00e4itins\u00e4 tyt\u00e4r, mutta koteloituu onnettoman avioliittonsa katkeruuteen. Samalla h\u00e4n myrkytt\u00e4\u00e4 tulevankin. Kaarina yritt\u00e4\u00e4 poistaa raja-aitoja, haudata salaisuuksia, suojella Johannesta, mutta k\u00e4rsii anopin ja talon puristuksessa. Kun vapaus koittaa, osataanko sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Ja sitten on Onni, joka rakentaa ja veist\u00e4\u00e4, tekee huonekalut ja muut tarvikkeet, mutta joka ei pysty el\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 taipumustensa kanssa. Sen ajan maailmassa se ei\u00a0voi est\u00e4\u00e4\u00a0tuhoa.<\/p>\n

Esikoiskirja vaikuttaa valmiilta ja kokonaiselta. Kirjan rakenne kertoo tarinan monessa kerroksessa ja osassa, mik\u00e4 ei tee siit\u00e4 aina ihan helppoa juonellisesti. Kielen esiintuomat pienet yksityiskohdat ensin vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4t, mutta tuntuvat lopulta kikkailulta, kun suuret linjat hukkuvat niiden alle. Kirja on kolmenelj\u00e4sosalta kerrottu naisten n\u00e4k\u00f6kulmasta ja loppu Onnin, joka\u00a0on sen ajan maailmassa kummajainen. Eik\u00f6 tarinaan l\u00f6ytynyt yht\u00e4\u00e4n miehist\u00e4 mallia, vai onko niin kuin pieni lapsi h\u00e4iss\u00e4 kysyy: Mihin miehi\u00e4 tarvitaan? T\u00e4ss\u00e4 kirjassa niit\u00e4 ei ole, vaikka tarvittaisiin.<\/p>\n

Kirjan teksti on sujuvaa ja sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n helppolukuista, mutta monessa kohdin vivahteetonta. Luettelot eiv\u00e4t luo hyv\u00e4\u00e4 tunnelmaa. Onnin taipumus ensin nauratti, t\u00e4h\u00e4nkin on pit\u00e4nyt sekoittaa t\u00e4m\u00e4n hetken trendi-ilmi\u00f6it\u00e4, mutta onneksi kirjailija hallitsee tilanteen ja vaikka tekeekin miehest\u00e4 kliseisesti l\u00e4hes kaikkivoivan, osaa h\u00e4n my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 kaiken tuskan ja ahdistuksen, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saa k\u00e4rsi\u00e4. Traaginen kirje paljastaa paljon, ehk\u00e4 liikaakin.<\/p>\n

Joku arvioitsija Hesarissa oli kehunut kirjaa vuosituhannen teokseksi. Sit\u00e4 se ei minusta ole, mutta onhan kuitenkin ihan luettavissa oleva kertomus. Tarina vie menness\u00e4\u00e4n ensi sivulta saakka, mutta lopussa ei j\u00e4\u00e4 kaipaamaan sit\u00e4 yht\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 kaiken olla niin harmaata, niin mahdottoman harmaata? Tarina on kuitenkin hyv\u00e4 kokonaisuus. Suuresta huomiostaan johtuen teos saattaa hyvinkin olla vahvoilla ensi syksyn\u00e4, kun valitaan Finlandia-ehdokkaita. Saapa n\u00e4hd\u00e4!<\/p>\n

Kinnunen, Tommi: Nelj\u00e4ntienristeys. WSOY (2014). 334 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Kev\u00e4\u00e4n tapaus, hehkutus yli kaiken. Kuusamolainen esikoiskirjailija\u00a0Tommi Kinnunen pomppaa heti listojen k\u00e4rkeen ja niin kriitikot kuin lukijatkin ovat myytyj\u00e4, ylist\u00e4v\u00e4t jopa vuosituhannen kirjaksi. Niinp\u00e4 se\u00a0on luettava ja luettava kriittisesti, jotta voisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 on … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":8,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[53,522],"class_list":["post-3053","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-historia","tag-sukutarina"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3053","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3053"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3053\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3059,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3053\/revisions\/3059"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3053"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3053"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3053"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}