{"id":308,"date":"2011-11-22T20:42:03","date_gmt":"2011-11-22T18:42:03","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=308"},"modified":"2013-04-21T12:45:19","modified_gmt":"2013-04-21T10:45:19","slug":"pelon-kasvot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=308","title":{"rendered":"Pelon kasvot"},"content":{"rendered":"


\n\"pelon<\/a><\/a>’Kun ulkoty\u00f6t j\u00e4\u00e4v\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4lle, ehtii kirjojen pariin. Viimeisen kuukauden aikana olen kahlannut useampiakin r\u00e4stiinj\u00e4\u00e4neit\u00e4 kirjoja l\u00e4pi, mm. Vainonen<\/strong>: <\/em>Lasin l\u00e4pi, Juhani Aho<\/strong>: <\/em>Juha ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen kokoelma <\/em>Lastuja, Hotakainen<\/strong>: <\/em>Ihmisen osa ja pari Agatha Cristien<\/strong> salapoliisitarinaa. T\u00e4t\u00e4 kirja lukiessani kahlasin l\u00e4pi my\u00f6s Poen<\/strong> <\/em>Kootut kertomukset (suom. Jaana Kapari<\/strong>). Illalla uuneja l\u00e4mmitt\u00e4ess\u00e4 on hyv\u00e4 lukea, ajatukset eiv\u00e4t harhaudu ahdistaviin asioihin, katse ei hakeudu jonninjoutaviin televisio-ohjelmiin eik\u00e4 korviin kantaudu ikuinen maailman kohina. Lukiessa saavat my\u00f6s omat ajatukset lev\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n kiireiden j\u00e4lkeen.’<\/em><\/span><\/p>\n

Norjalaisen kirjailijan Nikolaj<\/strong> Frobeniuksen<\/strong> kahdeksas ja ainoa suomennettu romaani henkii kauhua ja pelkoa aitoon poelaiseen tyyliin. Kirja on rakennettu murhamysteeriksi, jossa keski\u00f6ss\u00e4 seikkailevat tunnettu kirjailija Edgar Allan Poe<\/strong> ja kirjallisuuskriitikko Rufus Griswold<\/strong>. Molemmat ovat todellisia henkil\u00f6it\u00e4 amerikkalaisessa kirjallisuudessa. Poea on sanottu novellin uudistajaksi, kauhukirjallisuuden is\u00e4ksi, scifin luojaksi kuin my\u00f6s pidetty salapoliisikirjallisuuden ja fantasiakirjallisuuden is\u00e4n\u00e4. Griswold taas on ollut aikansa tunnetuimpia kirjallisuuskriitikoita, el\u00e4m\u00e4kertakirjailija ja erilaisten antologioiden luoja. Frobeniuksen romaani on fiktiivinen kuvaus sen aikakauden (1800-luvun alun) el\u00e4m\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 n\u00e4iden kahden herran el\u00e4m\u00e4n yksityiskohtainen tarkastelu. Kirjan todenper\u00e4isyys perustuu todellisiin henkil\u00f6ihin, tunnettuihin tapahtumiin ja Poen el\u00e4m\u00e4kerrallisiin tietoihin. Teoksessa esiintyy kolmaskin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen pieni harmaa mies, joka alkaa toteuttaa Poen tarinoita ja aiheuttaa valtavan pelon aallon koko Amerikan it\u00e4rannikolla. T\u00e4m\u00e4 osuus kertomuksesta lienee eniten fiktiota, mutta se rakentaa kirjasta samantyylisen kuin Poen omat tarinat ovat, luo kauhua ja pelkoa ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, mutta my\u00f6s h\u00e4mment\u00e4\u00e4, itse kirjailijaakin.<\/p>\n

Kirjassa edet\u00e4\u00e4n ajallisesti Poen el\u00e4m\u00e4 lapsuudesta kuolemaan. Kirjailijan \u00e4iti menehtyy tuberkuloosiin pojan ollessa parin vuoden ik\u00e4inen eik\u00e4 kasvatti-is\u00e4, rikas tupakkakauppias John Allan, ole juurikaan kiinnostunut ottolapsestaan. Lapsuudenyst\u00e4v\u00e4n, pienen mulattipojan, Poe hylk\u00e4\u00e4 hautausmaalle ja siit\u00e4 alkaa pelko. Kirjailija on naimisissa itse\u00e4\u00e4n paljon nuoremman serkkunsa Sissyn kanssa, joka h\u00e4nkin sairastaa tuberkuloosia. T\u00e4st\u00e4kin muotoutuu kauhukertomus sairauden edetess\u00e4 ja lopulta johtaessa nuoren vaimon kuolemaan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Poe ei en\u00e4\u00e4 selvi\u00e4 ennalleen. Todellinen taistelu k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kuitenkin viha-rakkauslinjalla kirjailijan ja kriitikon v\u00e4lill\u00e4. Griswold ottaa antologiaansa vain kolme Poen runoa ja se on haaste, johon Poe vastaa haukkumalla kriitikon pystyyn. Nokittelu jatkuu puolin ja toisin heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun saakka. He eiv\u00e4t kuitenkaan p\u00e4\u00e4se toisistaan eroon, sill\u00e4 he tarvitsevat toisiaan p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen maineeseen. Lopussa harmaa pikkumies, haamu menneisyydest\u00e4, saavuttaa voittonsa, mutta h\u00e4n ei j\u00e4\u00e4 historiaan. Sinne ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4 Griswold, vaikka yritt\u00e4\u00e4kin kaikin tavoin. Maailma muistaa vain suuruudet.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on kunnianhimoinen romaani, jonka ty\u00f6st\u00e4miseen kirjailija on n\u00e4hnyt pajon vaivaa. Nautittavaa kirjassa onkin 1800-luvun alun kuvaaminen. Yksityiskohtaisesti kirjailija kertoo ihmisten tavoista ja tekemisist\u00e4. Muutamia juttuja kyll\u00e4 mietin pitk\u00e4\u00e4n, olivatko ne silloin jo tiedossa, esim. molekyyli tai trikookangas. Ehk\u00e4 oli, en tied\u00e4. Harmaa haamu luo pelon kaupunkiin plagioimalla kirjallisuutta eli Poen tarinoita todellisuuteen. Pelon kasvot ovat harmaat, vanhat ja kauhua t\u00e4ynn\u00e4. Plagiointi tulee esiin toisellakin tavalla, kun Poe kritisoi aikakautensa suuria runoilijoita plagioinnista.<\/p>\n

Kirja innoitti minua tutustumaan uudelleen Poen teoksiin. Jaana Kapari<\/strong>n hiljattain uudelleen suomentamat Kootut kertomukset<\/em> antavat taustaa t\u00e4lle kirjalle, jossa esiintyv\u00e4t ainakin Poen l\u00e4pimurtoruno Korppi<\/em> sek\u00e4 kauhutarinat Berenike<\/em>, Rue Morguen murhat<\/em> ja Pitk\u00e4nomainen laatikko<\/em>. Luin samalla kertaa useita muitakin tarinoita, mm. Tynnyrillinen amontilladoa<\/em> ja Kultakuoriainen<\/em>, jotka ovat puhtaita klassikoita. Poe onkin n\u00e4iden kertomustensa vuoksi kiistatta yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 kirjailijoista maailmanhistoriassa. Siksi onkin hyvin arveluttavaa kirjoittaa h\u00e4nest\u00e4 fiktiivinen el\u00e4m\u00e4kerta. T\u00e4t\u00e4 kirjaa ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa saa mietti\u00e4 totena, se ei varmaankaan anna oikeaa kuvaa kirjailijasta. Poen el\u00e4m\u00e4n loppupuoli on mustaakin mustempi. Kun Sissy kuolee, ei Poe en\u00e4\u00e4 halua el\u00e4\u00e4. Kirjan mukaan h\u00e4n turvautuu yh\u00e4 uudelleen juopotteluun ja lopulta siihen my\u00f6s sortuu. Griswold kirjoittaa panettelevan negrologin ja sepitteellisen el\u00e4m\u00e4kerran tuhotakseen Poen maineen, t\u00e4ss\u00e4 kuitenkaan onnistumatta. T\u00e4st\u00e4 tulee eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mieleen toinen samalla tavalla kuvattu parivaljakko: Mozart<\/strong> ja Salieri<\/strong>. Tunnetussa Peter Safferin<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Amadeus<\/em> k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kamppailua keskinkertaisuuden ymp\u00e4rill\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa on samaa henke\u00e4.<\/p>\n

Onko kirja sitten hyv\u00e4? On ja ei. Hyv\u00e4\u00e4 siin\u00e4 on kuvaus ja juonen asteettainen eteneminen kohti kauhua ja pelkoa, kohti loppua. Huonoa siin\u00e4 on paikallaan polkeminen ja teenn\u00e4inen salaper\u00e4isyys. Ehk\u00e4 tarina olisi pysynyt parempana, jos keski\u00f6ss\u00e4 ei olisikaan olleet tunnetut henkil\u00f6t vaan aivan keksityt. Toisaalta nyt se ruokkii ihmisen pakonomaista tirkistelynhalua toisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n (vert. Kivi<\/em>, K\u00e4rp\u00e4sten kesytt\u00e4j\u00e4<\/em>. T\u00e4st\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n hetken kirjallisuus ammentaa voimansa niin meill\u00e4 kuin muuallakin.<\/p>\n

Nikolaj Frobenius: Pelon kasvot (Jeg skal vise dere frykten). Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Tammi. Keltainen kirjasto. 385 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Kun ulkoty\u00f6t j\u00e4\u00e4v\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4lle, ehtii kirjojen pariin. Viimeisen kuukauden aikana olen kahlannut useampiakin r\u00e4stiinj\u00e4\u00e4neit\u00e4 kirjoja l\u00e4pi, mm. Vainonen: Lasin l\u00e4pi, Juhani Aho: Juha ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen kokoelma Lastuja, Hotakainen: Ihmisen osa ja pari Agatha Cristien salapoliisitarinaa. T\u00e4t\u00e4 kirja lukiessani kahlasin l\u00e4pi … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":1,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[91,101],"class_list":["post-308","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-keltainen-kirjasto","tag-kirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/308","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=308"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/308\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1387,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/308\/revisions\/1387"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=308"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=308"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=308"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}