{"id":3145,"date":"2014-05-21T08:43:50","date_gmt":"2014-05-21T05:43:50","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3145"},"modified":"2014-05-21T08:43:50","modified_gmt":"2014-05-21T05:43:50","slug":"kultarinta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3145","title":{"rendered":"Kultarinta"},"content":{"rendered":"

\"kultarinta\"’T\u00e4t\u00e4 kirjaa on hekutettu blogeissa ja kriitikkojen kirjoituksissa, joten tartuin siihen hieman empien. Voiko se olla niin hyv\u00e4? Vastaus on, ett\u00e4 se voi! Kirja vei menness\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4iselt\u00e4 sivulta ja sit\u00e4 oli vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 k\u00e4dest\u00e4\u00e4n ennen viimeist\u00e4. Mahtava n\u00e4ytt\u00f6 esikoiskirjailijalta. Luettuani t\u00e4m\u00e4n yli 600-sivuisen opuksen mietin, voisinko poistaa siit\u00e4 jotain eli lyhet\u00e4\u00e4 sit\u00e4 luettavampaan muotoon, mutta turhaan. Kirja on kokonaisuus, kielellisesti omintakeinen ja k\u00e4sittelylt\u00e4\u00e4n kuitenkin tiivis paketti sellaisenaan. Siis, suositukset t\u00e4llekin kirjalle ja monia innokkaita lukijoita. T\u00e4ss\u00e4 muutama kommentti kirjasta. En ryhtynyt kirjaamaan parhaita paloja, sill\u00e4 silloin t\u00e4h\u00e4n olisi kopioitava koko kirja.’<\/em><\/span><\/p>\n

Jokaisen luonnonyst\u00e4v\u00e4n tulisi lukea t\u00e4m\u00e4 kirja. Harvoin saa luettavakseen teksti\u00e4, jonka luonnonkuvaus\u00a0on n\u00e4in\u00a0oikein kirjoitettua. Oikein tarkoittaa, ett\u00e4 lukijan ei koko ajan tarvitse mietti\u00e4, ovatko nimet ja ilmi\u00f6t oikein kuvattu ja nimetty. Kirjailija osaa asiansa ammattitaidolla, jopa niin hyvin, ett\u00e4 joissain kohdin se alkoi kyll\u00e4stytt\u00e4\u00e4. Kokonaan toinen juttu on luonnontuntemuksen historia. 1900-luvun alun ihmiset tuskin tunsivat sammalia nykynimill\u00e4 tai osasivat edes niit\u00e4 tunnistaa. Toisaalta kirjan toinen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 tutki niit\u00e4 ja oli paneutunut aiheeseen retkill\u00e4\u00e4n kartanon metsiss\u00e4.<\/p>\n

Kirja kertoo miehen, Erikin, ja h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4, Mallan, el\u00e4m\u00e4st\u00e4 1900-luvun ensimm\u00e4iselt\u00e4 puoliskolta. Erikin is\u00e4 omistaa Aspholmin kartanon metsineen l\u00e4hell\u00e4 Helsinki\u00e4. Poika liikkuu metsiss\u00e4, kokee mystisi\u00e4 ilmestyksi\u00e4, tutkii lintuja, kasveja, sammalia, kaikkea luontoon ja mets\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4\u00e4. Siell\u00e4 on kohtaa my\u00f6s torpan tyt\u00f6n Lidian. Rakkaustarina saa alkunsa. Tapahtumat vuonna 1918 muuttavat kuitenkin kaiken. Malla syntyy, Lidia p\u00e4\u00e4tyy keuhkotautiparantolaan, Erik luhistuu. Tuntuu, ett\u00e4 kaikki kuolee h\u00e4nen ymp\u00e4rilt\u00e4\u00e4n, mik\u00e4\u00e4n ei mene hyvin. Lopulta is\u00e4 ja tyt\u00e4r joutuvat erilleen pitk\u00e4ksi aikaa.<\/p>\n

Erik toipuu sairaalassa, Malla sijoitetaan Pohjanmaalle. Muistoissa yhteinen matka Karjalaan. Rakkaus mets\u00e4\u00e4n s\u00e4ilyy ja sinne Malla pyrkii aina kun vain mahdollista. Ankara kuri sijaiskodissa tukahduttaa el\u00e4m\u00e4n, jota Malla kaipaa. Is\u00e4st\u00e4 ei ole muutamaa kirjett\u00e4 kummempaa tietoa, yhteydet ovat poikki. Lopulta kaipuu voittaa ja matka alkaa.<\/p>\n

Kirjaa mainostetaan rakkausromaanina, mit\u00e4 se mielest\u00e4ni onkin, mutta vain osaltaan ja mik\u00e4 sitten on rakkauden kohde. Erik rakastaa Lidiaa ja Mallaa, Malla is\u00e4\u00e4ns\u00e4, mutta molemmat rakastavat mets\u00e4\u00e4. Se onkin kirjan parasta antia. Luonnonkuvaus ylitt\u00e4\u00e4 kaikki aikaisemmin kokemani. Uusilla onomatopoeettisilla sanoilla, sattuvilla vertauksilla ja uussanoilla kirjailija rikastaa kerrontaa entisest\u00e4\u00e4n. Sanat kuvaavat osuvasti lintujen \u00e4\u00e4ni\u00e4, mets\u00e4n puhetta, mytologiaa. Karhu, kultarinta, on keskeisess\u00e4 osassa koko kirjan matkan. Vanhat uskomukset el\u00e4v\u00e4t, persofinikoituvat. Karhunmuotoinen vuori Laatokan rannalla on haavepaikka niin is\u00e4lle kuin tytt\u00e4rellekin. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyy se salaper\u00e4isyys, jota he kaipaavat. Siell\u00e4 on el\u00e4nyt my\u00f6s Joel, Mallan yst\u00e4v\u00e4 sijaiskodissa, joka on kuin ihminen mutta my\u00f6s karhu.<\/p>\n

Mielenkiintoisen lis\u00e4n kirjaan antaa my\u00f6s sen tyyli olla kertomatta asioita puhki. Lukija saa tehd\u00e4 omia johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ja n\u00e4m\u00e4 koukuttavat lukemaan eteenp\u00e4in. Varmaan monta koukkua j\u00e4i huomaamatta, mutta huomatutkin vieh\u00e4ttiv\u00e4t. Kirjailija on onnistunut t\u00e4ss\u00e4kin hyvin. Ainoa miinus voisi olla kirjan harmaus. T\u00e4ll\u00e4 tarkoitan sen surullisuutta. Tuntuu, ettei mik\u00e4\u00e4n onnistu, v\u00e4kivaltaiset kuolemat, sairaudet, sota ja pinttyneet asenteet kiusaavat p\u00e4\u00e4henkil\u00f6it\u00e4 loppuun saakka. Vastakohtana t\u00e4h\u00e4n harmauteen on rikas ja v\u00e4rik\u00e4s luonto. Ehk\u00e4 vastakohta-asettelu on tarkoituksellinen. Surin kuitenkin Mallan lapsuutta ja nuoruutta, surin Erikin kohtaloa. Pienet ihmiset yritt\u00e4v\u00e4t, mutta el\u00e4m\u00e4 vie, sinne minne tahtoo.<\/p>\n

Kirja onneksi p\u00e4\u00e4ttyy onnellisesti, mutta muutaman vuoden kuluttua tulevaisuudessa vaanii taas sota. Sinne asti kirja ei mene, onneksi, sill\u00e4 se saattaisi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4\u00a0taas kaiken p\u00e4\u00e4laelleen. Pienen mutta t\u00e4rke\u00e4n lis\u00e4ns\u00e4 omaan lukukokemukseeni antaa kirjan lopun tapahtumapaikka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Luopioisissa ja tietenkin alueen nimikkokasvi, ormio.<\/p>\n

Kyt\u00f6m\u00e4ki, Anni: Kultarinta. Gummerus, 2014. 644 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’T\u00e4t\u00e4 kirjaa on hekutettu blogeissa ja kriitikkojen kirjoituksissa, joten tartuin siihen hieman empien. Voiko se olla niin hyv\u00e4? Vastaus on, ett\u00e4 se voi! Kirja vei menness\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4iselt\u00e4 sivulta ja sit\u00e4 oli vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 k\u00e4dest\u00e4\u00e4n ennen viimeist\u00e4. Mahtava n\u00e4ytt\u00f6 esikoiskirjailijalta. Luettuani … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":22,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[53,452,402],"class_list":["post-3145","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-historia","tag-luonto","tag-mytologia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3145","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3145"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3145\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3148,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3145\/revisions\/3148"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3145"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3145"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3145"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}