{"id":320,"date":"2011-12-20T15:34:22","date_gmt":"2011-12-20T13:34:22","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=320"},"modified":"2013-04-21T11:36:22","modified_gmt":"2013-04-21T09:36:22","slug":"joulun-taikaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=320","title":{"rendered":"Joulun taikaa"},"content":{"rendered":"


\n\"Heijastus\"<\/a><\/a><\/p>\n

’Syksyn pimeys katkesi hetkeksi, kun aurinko loi lammen tummaan pintaan siltojaan. Kuva voisi olla joulutarinan alku tai luoja, se voisi olla h\u00e4myinen retki menneeseen tai sadun airut. Se on heijastus valoa pimeyden keskelle.’ <\/em><\/span><\/p>\n

Rauhaisaa Joulun aikaa kaikille lukijoille! Palataan juttuihin pyhien menty\u00e4.<\/em><\/span><\/h3>\n

Joulutarina<\/span><\/h2>\n

Kilisee kilisee, helisee helisee!<\/span><\/p>\n

Mets\u00e4 levi\u00e4\u00e4 kaukaisuuteen, tummana ja salaper\u00e4isen\u00e4. Kapea polku johtaa sen keskelle kuin eksyneen\u00e4. Polun pinnassa ei n\u00e4y ainuttakaan painumaa, ei j\u00e4lke\u00e4 eik\u00e4 j\u00e4t\u00f6st\u00e4. Se on kuin itsest\u00e4\u00e4n syntynyt sammalten keskelle, se alkaa jostakin ja loppuu johonkin, eik\u00e4 sit\u00e4 kukaan muista ei huomaa. <\/span><\/p>\n

Polun vieress\u00e4 kasvaa kuusi kuin luotu joulun iloksi, koristeeksi pieneen pirttiin. Sen oksat kurottavat tasaisina eri suuntiin alhaalla sammalta vasten ja kohoavat pystyin\u00e4 kohti taivasta ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, aivan kuin pit\u00e4\u00e4kseen kynttil\u00e4t jouluaattona suorassa. Polun p\u00e4\u00e4lle kurottuva oksa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pyyt\u00e4v\u00e4n huomiota, ottamaan mukaansa. <\/span><\/p>\n

Kumarrun kuusen \u00e4\u00e4reen. Kopautan sen runkoa kirveen hamaralla vanhan tottumuksen mukaan, vaikka lunta sen oksilla ei olekaan. Tarkkailen sen sopivuutta parin askelen p\u00e4\u00e4st\u00e4. Hyv\u00e4 on, hyvin sopii meille, turha sit\u00e4 on en\u00e4\u00e4 kauempaa menn\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n. Otan t\u00e4m\u00e4n ja t\u00e4st\u00e4 on iloa meille kaikille, ehk\u00e4p\u00e4 sille itselleenkin. Tuntuu kuin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseni olisi kuusellekin mieleen; sill\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4.<\/span><\/p>\n

Muutamalla ter\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kirveen napsauksella kaadan kuusen ja karsin siit\u00e4 alimmat jo kuolleet oksat pois. Sitten lasken sen pitk\u00e4lleen sammalten p\u00e4\u00e4lle ja ty\u00f6nn\u00e4n kirvesvarren saappaan suusta sis\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 se kulkee mukavasti mukana, kun kannan kuusen tanhualle.<\/span><\/p>\n

Nyt huomaan, ett\u00e4 kuusen takana maassa v\u00e4lkyy, hohtaa, kimmelt\u00e4\u00e4 aivan kuin sinne olisi ripoteltu pieni\u00e4 t\u00e4hti\u00e4, kultahippusia kaatuneen puun juurakon alle. Kumarrun ihmett\u00e4 katsomaan. Maassa makaa puuvanhus, jo puoliksi lahonnut, runko k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4 sammalten alla, polulta poisp\u00e4in. Sen ennen niin jykev\u00e4t oksat ovat katkeilleet ja lojuvat nyt sikin sokin rungon ymp\u00e4rill\u00e4, sen juuret sojottavat kohti taivasta tummina ja harmaantuneina. Juurakon alta silmiini heijastuu valoa juuri kuin t\u00e4htien hohdetta. Kumarrun viel\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi.<\/span><\/p>\n

Onko joulu saapunut mets\u00e4\u00e4n? Onko t\u00e4m\u00e4 sit\u00e4 salaper\u00e4ist\u00e4, sadunomaista hohdetta, josta vanhat aikoinaan puhuivat, kun he kertoivat meille taatiaisille mets\u00e4n aarteesta. Lasken polveni sammalelle, kallistun kohti, hohde lis\u00e4\u00e4ntyy. N\u00e4en silmiss\u00e4ni kauniin maiseman, mets\u00e4n ja m\u00f6kin ja joulukuusen kynttil\u00e4t oksillaan ja touhuavia ihmisi\u00e4, jotka kulkevat tuvasta tupaan, navettaan, latoon ja takaisin. N\u00e4en pienen hevosen tai poron, paketteja, koristeita kuin joulukalenterin luukuissa lapsena. <\/span><\/p>\n

Kilisee kilisee, helisee helisee! <\/span><\/p>\n

Kuulen pienet kellot, n\u00e4en pehme\u00e4t nutukkaat tiukuineen, haistan joulun tuoksut: omenan, kuusenhavun, lanttulaatikon ja kinkun. Kumarrun viel\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi nojaten kirvesvarteen ja katselen ihmett\u00e4. Tunnen, kuinka jokin muuttuu minussa kuin kasvaisi, kutistuisi. Nyt n\u00e4en itseni maisemassa aivan kuin peilist\u00e4 pitk\u00e4partaisena kumarana ukkona, jonka vaatteet hohtavat punertavina ja jonka kasvot siristyv\u00e4t hymyyn silmien kohdatessa toisensa. Joulu on saapunut minuunkin. Olen itse kuin vanha joulupukki. Vaaleaa maisemaa ymp\u00e4rill\u00e4ni koristavat tuikkivat valot pienten palmunlehvi\u00e4 muistuttavien sammalten keskell\u00e4. <\/span><\/p>\n

Sitten maisema muuttuu. Nyt mets\u00e4 on h\u00e4vinnyt ja tilalle on tullut avointa kumpuilevaa niitty\u00e4. Yksi muita kirkkaampi valo loistaa kaiken yll\u00e4 ja kun oikein pinnistelen kuuloani, niin tiukujen keskelt\u00e4 kaikuu hentona tuttu joululaulu: Enkeli taivaan lausui n\u00e4in… Vanha lapsuuden joulukuvaelma piirtyy silmiini kannon alta aarnisammalten huojuessa palmunlehvien tapaan ja t\u00e4hden loistaessa kaiken yll\u00e4 ilosanomaa toivottaen.<\/span><\/p>\n

Havahdun, pudistan harteitani ja kohottaudun. T\u00e4htien tuike himmenee. Kanto heijastaa en\u00e4\u00e4 vain omaa lahon luomaa valoaan. Nousen ja nostan kuusen olkap\u00e4\u00e4lleni. Menness\u00e4ni unohdettua polkua pitkin pois mets\u00e4st\u00e4 kurkistan olkap\u00e4\u00e4ni yli ja hymyilen. Joulun sanoma kantovanhuksen alla, joulun taika mets\u00e4n pimeydess\u00e4, joulumieli syd\u00e4mess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kilisee kilisee, helisee helisee!<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Syksyn pimeys katkesi hetkeksi, kun aurinko loi lammen tummaan pintaan siltojaan. Kuva voisi olla joulutarinan alku tai luoja, se voisi olla h\u00e4myinen retki menneeseen tai sadun airut. Se on heijastus valoa pimeyden keskelle.’ Rauhaisaa Joulun aikaa kaikille lukijoille! Palataan juttuihin … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":0,"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[70,244,268],"class_list":["post-320","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-sadut-ja-tarinat","tag-juhla","tag-satu","tag-talvi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/320","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=320"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/320\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1373,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/320\/revisions\/1373"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=320"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=320"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=320"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}