{"id":341,"date":"2012-01-14T13:14:58","date_gmt":"2012-01-14T11:14:58","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=341"},"modified":"2013-04-21T11:09:04","modified_gmt":"2013-04-21T09:09:04","slug":"hytti-nro-6","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=341","title":{"rendered":"Hytti nro 6"},"content":{"rendered":"


\n\"hytti\"<\/a><\/a>’Finlandia-voittaja tuntuu olevan syksyn pakollinen luettava, vaikka se ei sit\u00e4 ansaitsisikaan, onhan se vain kaupallisen kilpailun tuote, jossa kirjan todelliset ansiot saattavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 sivuosaan. T\u00e4ytyy kyll\u00e4 tunnustaa, etten ole vuosien varrella kaikkia voittajia lukenut, enk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kaikista lukemistani pit\u00e4nyt. Ehk\u00e4 oma makuni on niin erilainen, sill\u00e4 kaihdan suurten massojen juttuja muutenkin kuin lukemisessa. No, kirja on luettu ja t\u00e4ss\u00e4 muutama luonnehdinta siit\u00e4.’<\/em><\/span><\/p>\n

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle v\u00e4h\u00e4n ennen Neuvostoliiton hajoamista. Suomalainen opiskelijatytt\u00f6 matkaa junalla Moskovasta Ulan Batoriin Mongoliaan l\u00e4pi Siperian. H\u00e4n asuu hytiss\u00e4 numero kuusi yhdess\u00e4 keski-ik\u00e4isen ven\u00e4l\u00e4isen miehen kanssa.<\/p>\n

Kirja keskittyy havaintoihin, joita junasta voi tehd\u00e4 sen matkatessa l\u00e4pi taigan, aron, aavikon, kaupunkien. Tytt\u00f6 kuuntelee miehen juttuja, joita tuntuu riitt\u00e4v\u00e4n ja kun on kyse entisest\u00e4 vangista, el\u00e4m\u00e4\u00e4 n\u00e4hneest\u00e4 juoposta ja siirtot\u00f6iss\u00e4 k\u00e4yv\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4nfilosofista, niin juttuja riitt\u00e4\u00e4. Ne ovat monet satua ja mies kysyykin usein tyt\u00f6lt\u00e4, ett\u00e4 uskoitko. Tytt\u00f6 ei kommentoi. H\u00e4n on koko ajan varuillaan, sill\u00e4 jutustelu ei ole ainoaa, mit\u00e4 hytiss\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4 my\u00f6s sy\u00f6d\u00e4\u00e4n. Ruoka on tuotava mukana ev\u00e4in\u00e4, sill\u00e4 junaem\u00e4nn\u00e4lt\u00e4 saa vain teet\u00e4 ja rinkeleit\u00e4. Junassa on kyll\u00e4 ravintolavaunu, mutta sit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 matkaajat eiv\u00e4t juurikaan k\u00e4yt\u00e4. He sy\u00f6v\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 miehen ev\u00e4it\u00e4, joita tuntuu riitt\u00e4v\u00e4n ja ne muodostuvat p\u00e4\u00e4asiassa ven\u00e4l\u00e4isist\u00e4 tuotteista: suolakurkkua, mustaa leip\u00e4\u00e4, borssia, teet\u00e4 ja votkaa.<\/p>\n

Juna pys\u00e4htelee suuremmissa kaupungeissa ja viipyy niiss\u00e4 jopa useita p\u00e4ivi\u00e4 ennen kuin matka taas jatkuu. Tytt\u00f6 asuu sen aikaa hotellissa. H\u00e4n palaa ajatuksissaan menneeseen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4: lapsuuteen, opiskeluaikaansa ja aikaan Mitkan ja t\u00e4m\u00e4n \u00e4idin Irinan kanssa. V\u00e4hitellen paljastuu h\u00e4nen taustansa. Mies kertoo omansa vuolaasti eik\u00e4 kaihda vaikeitakaan asioita. H\u00e4nell\u00e4 on varmat mielipiteet kaikesta eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole aina kovin humaanit. Sellaisia ovat mm. seksi, naiminen ja juopottelu. Niinp\u00e4 tytt\u00f6 on todellisessa vaarassa my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n suhteen eik\u00e4 mies yht\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kiell\u00e4.<\/p>\n

Lopulta juna on perill\u00e4 ja tytt\u00f6 majoittuu Ulan Batorin hotelliin. H\u00e4nen halunsa on n\u00e4hd\u00e4 vanhat kivikirjoitukset, mutta opas ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ulos kaupungista. Taas tarvitaan miest\u00e4 apuun. Vanhalla autonr\u00e4m\u00e4ll\u00e4 he matkaavat vuoriston jurttakyll\u00e4\u00e4n ja kuin pienen\u00e4 h\u00e4iveen\u00e4 tytt\u00f6 saa koskettaa kirjoitusta kiven pinnasta y\u00f6n pimeydess\u00e4. Ik\u00e4v\u00e4 ajaa h\u00e4net kuitenkin lopulta takaisin Moskovaan.<\/p>\n

Kirja sai siis vuoden 2011 Finlandia-palkinnon. Aiheellista olisi kysy\u00e4, miksi? Aikanaan minulle opetettiin, ett\u00e4\u00a0tekstist\u00e4\u00a0on syyt\u00e4 poistaa\u00a0turhat adjektiivit. T\u00e4m\u00e4 teos olisi n\u00e4ivettynyt t\u00e4ll\u00e4 menetelm\u00e4ll\u00e4 alla satasivuiseksi ja menett\u00e4nyt sen ainoan syyns\u00e4 olla luettava. Adjektiivit kuvailevat asioita, t\u00e4ss\u00e4 kirjassa taivasta, aurinkoa, maisemaa, lunta, maata, kaupunkeja, rakennuksia, ihmisi\u00e4 ja tavaroita. En tied\u00e4 ovatko ne kaikki tarpeellisia, monet ovat ainakin selvent\u00e4vi\u00e4 tai pitk\u00e4stytt\u00e4vi\u00e4. Onko niit\u00e4 sitten k\u00e4ytetty oikein? Kun kirjailija kuvaa aurinkoa ja luonnonilmi\u00f6it\u00e4, ne ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin ja jopa nauttii rikkaasta kielest\u00e4. Se onkin kirjan parasta antia. Siperian taiga, sen avaruus ja s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6t kuitenkin lis\u00e4\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 surumielisyytt\u00e4 ja ahdistusta, joka tekstist\u00e4 huokuu. Slaavilainen el\u00e4m\u00e4nlaatu ja alakulo on l\u00f6ydetty taitavasti ja kun siihen sekoittuu viel\u00e4 neuvostoajan lopputuskat ja yleinen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, niin kirjan sanoma ei j\u00e4\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi.<\/p>\n

Harri Haanp\u00e4\u00e4<\/strong>, kirjan kustannustoimittaja, my\u00f6nsi Suomen Kuvalehden<\/em> haatattelussa pyyhitytt\u00e4neens\u00e4 k\u00e4sikirjoituksesta puolet pois, mm. kaikki sivuhenkil\u00f6t saivat l\u00e4hte\u00e4. Ovatko kirjailijan kotisivuillaan tarjoamat extrat juuri n\u00e4it\u00e4 poistettuja jaksoja? Olisi hauska, ihan vain mielenkiinnon vuoksi, lukea koko alkuper\u00e4inen teksti. Olisiko se voittanut palkintoa? Sek\u00e4 kirjailija ett\u00e4 kustantaja kiittiv\u00e4t tehty\u00e4 ratkaisua. Olisiko kirjaa julkaistu ilman leikkausta? Onko kirjailija pakon edess\u00e4? Monet kirjantekij\u00e4t kiitt\u00e4v\u00e4t toimitusty\u00f6t\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 se on avannut heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 ja parantanut teksti\u00e4. Syyst\u00e4 kuitenkin kysyt\u00e4\u00e4n, kenen teksti se sen j\u00e4lkeen on. Toimittajaa ei mainita kirjan kannessa eik\u00e4 edes sis\u00e4sivuilla.<\/p>\n

Hytin juonen rakennetta verrataan Tsehovin<\/strong> kertomukseen Sairashuone nro 6<\/em>. Tytt\u00f6 on todellisuudessa vanki, niin kuin mielisairaskin. H\u00e4n ei p\u00e4\u00e4se miehest\u00e4 eroon, koska h\u00e4n hakee t\u00e4st\u00e4 my\u00f6s turvaa. T\u00e4ss\u00e4 lieneekin kirjan uskottavuusongelma. Suomalainen opiskelijatytt\u00f6 seikkailee keskell\u00e4 Siperiaa yksin v\u00e4kivallan ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden keskell\u00e4. Vain mies v\u00e4litt\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4, ehk\u00e4 liikaakin. Turvan hakeminen ei ole ongelma, vaan se, ettei h\u00e4nelle tapahdu mit\u00e4\u00e4n. Kun yhteiskunta hajoaa, pahuus saa sekasorrossa vallan ja el\u00e4m\u00e4 ei ole turvassa miss\u00e4\u00e4n. Tytt\u00f6 saa kokea sen Mongoliassa, mutta selvi\u00e4\u00e4 sielt\u00e4kin, pikkulasten tungettelevasta kivityksest\u00e4 huolimatta.<\/p>\n

Koko kirjasta ei selvi\u00e4 se, mik\u00e4 on matkan tarkoitus. Tyt\u00f6n piti tehd\u00e4 matka Mitkan kanssa ja h\u00e4nen piti menn\u00e4 katsomaan kivikirjoituksia, mutta minusta ne ovat kirjassa vain sivujuonteita, eiv\u00e4t todellisia syit\u00e4 ottaa t\u00e4llainen riski. Kirjassa j\u00e4\u00e4 monta muutakin kohtaa vaille selityst\u00e4 ja tarkoitusta. Nykykirjallisuuden pakollinen lesbosuhde kuitataan kuin olankohautuksella, vaikka se voisi olla syy ja seuraus, Afganistanin sota ja pelko samalla tavalla. Mik\u00e4 ajaa tyt\u00f6n matkalle? Seikkailunhaluko, siihen h\u00e4nen luonteensa on kuvattu v\u00e4\u00e4rin, vai pako, mutta mit\u00e4 h\u00e4n pakenee ja lopussahan h\u00e4n haluaa palata Moskovaan. Ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on se tavallisin ulottuvuus, kasvutarina. Tytt\u00f6 ottaa mittaa itsest\u00e4\u00e4n ja kasvaa henkisesti kohtaamaan tulevan elm\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Kirjasta j\u00e4\u00e4 monta kohtaa ep\u00e4selv\u00e4ksi. Se on aivan kuin yhteiskuntakin. Me Neuvostoajan lapset ja nuoret saimme maasta virallisesti sen kuvan kuin se olisi ollut ihannevaltio, sit\u00e4 ei saanut julkisesti arvostella ja sen oppeja levitettiin kouluopetusta my\u00f6ten. Salassa kuitenkin kerrottiin aivan muuta ja meid\u00e4t pumpattiin t\u00e4yteen juuri t\u00e4t\u00e4, mit\u00e4 tass\u00e4 kirjassakin esitet\u00e4\u00e4n. Ei siin\u00e4 ole siis meille mit\u00e4\u00e4n uutta, onko sitten nuoremmillekaan. Neuvostoliiton romahdettua 90-luvulla paljastui kaikki maan sis\u00e4inen m\u00e4t\u00e4 ja siit\u00e4 kirjoitettiin aivan tarpeeksi kauhistellen ja ehk\u00e4 my\u00f6s liioitellen. Ehk\u00e4 se, mik\u00e4 kirjasta j\u00e4i mieleen uutta, oli miehen loppujen lopuksi suoma suoja ja hyvyys tyt\u00f6lle. H\u00e4n jopa kunnioitti tytt\u00f6\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 \u00a0luovutti t\u00e4lle rakkaimman aarteensa, veitsen. Yleens\u00e4 ven\u00e4l\u00e4inen mies\u00a0on\u00a0kuvattu rikolliseksi ja pahaksi. T\u00e4m\u00e4 mies oli rikollinen, mutta lopulta hyv\u00e4.<\/p>\n

Mik\u00e4 on kirjan j\u00e4nnite: l\u00f6yt\u00e4\u00e4k\u00f6 tytt\u00f6 kirjoitukset, selvi\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n vai saako mies sen mit\u00e4 haluaa? J\u00e4nnite ei n\u00e4iden kysymysten varaan rakennu ja niinp\u00e4 huokailin jo sadan sivun j\u00e4lkeen, viel\u00e4k\u00f6 t\u00e4m\u00e4 matkakertomus jatkuu, eik\u00f6 jo l\u00f6ydy jotain? Jokin muu juju kirjassa t\u00e4ytyy olla tai sitten en ymm\u00e4rr\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, tai sitten kirja on vain kertomus, kasvusellainen. Sellaisenaan hyv\u00e4, vaikka pettynyt olinkin.<\/p>\n

Rosa Liksom: Hytti nro 6. WSOY 2011. 187 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Finlandia-voittaja tuntuu olevan syksyn pakollinen luettava, vaikka se ei sit\u00e4 ansaitsisikaan, onhan se vain kaupallisen kilpailun tuote, jossa kirjan todelliset ansiot saattavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 sivuosaan. T\u00e4ytyy kyll\u00e4 tunnustaa, etten ole vuosien varrella kaikkia voittajia lukenut, enk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kaikista lukemistani pit\u00e4nyt. Ehk\u00e4 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[41,305,101,208],"class_list":["post-341","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-finlandia","tag-kilpailu","tag-kirjallisuus","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/341","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=341"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/341\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1348,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/341\/revisions\/1348"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=341"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=341"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=341"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}