{"id":3448,"date":"2014-08-18T11:29:35","date_gmt":"2014-08-18T08:29:35","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3448"},"modified":"2014-08-18T11:29:35","modified_gmt":"2014-08-18T08:29:35","slug":"totuus-harry-quebertin-tapauksesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3448","title":{"rendered":"Totuus Harry Quebertin tapauksesta"},"content":{"rendered":"

\"Totuus..\"<\/a><\/em>’<\/em>T\u00e4m\u00e4 kirja on ollut sensaatio ymp\u00e4ri lukevan maailman. Sit\u00e4 on k\u00e4\u00e4nnetty eri kielille, arvioitu eri medioissa, julistettu sek\u00e4 salapoliisiromaaniksi ett\u00e4 rakkauskertomukseksi, murhamysteeriksi, kirjailijakuvaukseksi, dokumentiksi kuin my\u00f6s satiiriseksi komediaksikin. Ehk\u00e4 se onkin kaikkea sit\u00e4 ja paljon muuta. Keltainen kirjasto, jossa kirja Suomessa on julkaistu, tarkoitettiin aikanaan k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuuden helmi\u00e4 varten. Niit\u00e4 onkin saatu nauttien lukea 60 vuoden ajan. Sarjassa on ilmestynyt yli 450 teosta. Viime aikoina siell\u00e4 on kuitenkin ilmestynyt my\u00f6s enemm\u00e4nkin viihteellisi\u00e4 romaaneita, joiden taiteellisia tai kirjallisia ansioita ei aina voi allekirjoittaa. T\u00e4m\u00e4 kirja l\u00e4henee juuri t\u00e4t\u00e4 tasoa. Sveitsil\u00e4isen Jo\u00ebl Dickerin<\/strong> kirja on hyvin kirjoitettu ja sen aihe on mielenkiintoinen, mutta… Joku voisi sanoa, ettei noita mutta-lauseita pit\u00e4isi kirjoittaa ollenkaan; kirja on hyv\u00e4 ja piste. N\u00e4in ei asia kuitenkaan aina ole.’<\/em><\/span><\/p>\n

Amerikkalaisessa pikkukaupungissa kuuluisan kirjailijan Harry Quebertin puutarhasta l\u00f6ytyy nuoren 30 vuotta aikaisemmin kadonneen tyt\u00f6n ruumis. Ruumiin vieress\u00e4 on kirjailijan menestysromaanin k\u00e4sikirjoitus, jonka p\u00e4\u00e4lle on kirjoitettu k\u00e4sin: Hyv\u00e4sti Nola-kulta<\/i>. Kirjailija vangitaan ja syyte on selv\u00e4, kuolemantuomio odottaa. H\u00e4nen oppilaansa yhden menestysrommanin kirjoittanut Marcus Goldman potee kirjailijatautia, valkoisen paperin kammoa. H\u00e4n ryhtyy puolustamaan oppi-is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja matkustaa Auroran pikkukaupunkiin ottamaan asioista selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 sitten pohditaan koko kirjan ajan. Juoni etenee yll\u00e4tyksest\u00e4 toiseen, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia syyllisi\u00e4 l\u00e4hes joka luvussa, kaivelee esiin muitakin vanhoja asioita ja sotkee ne nykyaikaan sekavaksi vyyhdeksi. Tuntuu kuin koko pikkukaupunki olisi t\u00e4ynn\u00e4 erikoisuuksia ja aivan kuin jokainen voisi olla syyllinen, jos ei murhaan niin ainakin peittelyyn, valehteluun, salailuun ja juoruiluun. Kirjassa korostuu kliseisesti amerikkalainen kulttuuri, el\u00e4m\u00e4ntapa, kaksinaismoraali ja v\u00e4kivaltaisuus. Joissakin kohdin lukija ei voi kuin ihmetell\u00e4 kirjailijan ratkaisuja ja luotujen henkil\u00f6iden yksinuottisuutta. Kirjaan on koottu joukko kummajaisia ja pistetty ne koheltamaan pikkukaupungin kaduille ja pusikoihin: on muodottomaksi mukiloitu autonkuljettaja, on tahdottomia miehi\u00e4 ja kaiken osaavia naisia, kirjailijaraasuja, jotka eiv\u00e4t osaa en\u00e4\u00e4 kirjoittaa, rikas homomies, koheltavat poliisit, kaakattavat \u00e4idit ja kaiken yll\u00e4 leijuu kuvankaunis yst\u00e4v\u00e4llinen herttainen tytt\u00f6rukka, joka on murhattu.<\/p>\n

Kokonaan oman juttunsa kirjassa saa kustannustoiminta, sensaationhakuiset toimittajat ja kustantajat, joille mik\u00e4\u00e4n ei ole pyh\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kirjoittaminen, sen opastaminen ja valmentaminen. Jos John Irvingill\u00e4<\/strong> kirjoissaan esiintyy paini, niin t\u00e4ss\u00e4 saman roolin ottaa nyrkkeily. Se rinnastetaan kirjoittamiseen.<\/p>\n

Monien mutkien ja syyllisten j\u00e4lkeen kirjailija M. Goldman kirjoittaa suuren romaaninsa Totuus Harry Quebertin tapauksesta.<\/i><\/p>\n

Kirjaa on verrattu tietenkin moniin aikaisemmin julkaistuihin teoksiin. Itselleni tuli mieleen J. M.<\/strong>\u00a0Coetzeen<\/strong> kuuluisa teos H\u00e4pe\u00e4paalu<\/em>, jossa professori rakastuu oppilaaseensa tai Vladimir<\/strong>\u00a0Nabokovin<\/strong> Lolita<\/em>, jossa my\u00f6s puhutaan kielletyst\u00e4 rakkaudesta. Kirjan lopun psykologisointi tuo eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mieleen Alfred Hitchcocin<\/strong> elokuvan Psyko<\/em>. Dicker\u00a0hakee kirjassaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n muusan 15-vuotiaasta tyt\u00f6st\u00e4, joka kliseisesti antautuu palvomaan kirjailijaa ja auttamaan ihan puhtaaksikirjoitusta my\u00f6ten t\u00e4m\u00e4n suuren menestysromaanin tekemisess\u00e4. Juonenk\u00e4\u00e4nteet tekev\u00e4t t\u00e4st\u00e4 Nolasta milloin enkelin milloin paholaisen, totuus vaihtuu sivu sivulta samoin kuin syyllisetkin. Seh\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lukijan koukussa.<\/p>\n

Kirjaa lukiessa mietti, onko t\u00e4m\u00e4 kaunokirjallisuutta vai dokumetaatiota. Kirjan lopussa kirjailija kiitt\u00e4\u00e4 tekstiss\u00e4 mainittuja henkil\u00f6it\u00e4 aivan kuin olisi vain dokumentoinut tapahtunutta. Mik\u00e4 on totuus kirjasta? T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kirjoitetaan paljon valheellista kirjallisuutta eli todellisten henkil\u00f6iden puheiksi pistet\u00e4\u00e4n asioita ja tapahtumia, joilla ei ole tutkittua totuuspohjaa. T\u00e4ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 asia korostuu lopun kiitoksissa ja nyrkkeilydiplomissa. Kirjan rakenne tukee dokumentaatiota ja voisi hyvin kuvitella, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on kyse nykyajalle niin tyypillisest\u00e4 tavasta tehd\u00e4 TV-sarjoja. T\u00e4st\u00e4kin saisi ainakin kolme tuotantokautta puhdasta draamaa.<\/p>\n

Kirjaa lukiessa mietti my\u00f6s, onko kyseess\u00e4 satiiri, ironia vai onko kirjailija todella ajatellut asioiden olevan n\u00e4in yksioikoisia, naiveja. Amerikassa todellakin valmennetaan lahjakkaita henkil\u00f6it\u00e4 kirjailijoiksi. Heill\u00e4 on agentteja, on kaiken p\u00e4\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 kustantajia, on kiirett\u00e4 aikataulujen kanssa on sensaatiota ja sen hakuisuutta. Enp\u00e4 haluaisi olla siell\u00e4 kirjailijana. Pikkukaupungit ovat olleet tapahtumapaikkana niin monessa amerikkalaisessa romaanissa, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 se jo nauratti. Samoin lukuisat kirjat juonellisesti k\u00e4sittelev\u00e4t kirjallisuutta, kirjallisuuden opettajia ja kirjailijoita. Niin t\u00e4ss\u00e4kin. Jotenkin en vain en\u00e4\u00e4 jaksa sellaisia lukea. Onhan maailmassa muitakin mielenkiintoisia ammatteja. Kaikesta t\u00e4st\u00e4 kritiikist\u00e4 huolimatta luin kirjan 800 sivua muutamassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ahmien ja nauttien. Jotain siin\u00e4 on, se vain ei auennut. Onko kyse ihmisen luontaisesta uteliaisuudesta vai siit\u00e4, ettei voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kesken, kun on kerran aloittanut? T\u00e4ss\u00e4 korostuukin kirjan ja kirjailijan t\u00e4rkein juttu, kirjan aloitus.<\/p>\n

– Ensimm\u00e4inen luku on t\u00e4rkein. Jos lukija ei pid\u00e4 siit\u00e4, ei h\u00e4n lue muitakaan. Miten olet ajatellut aloittaa kirjasi?
\n<\/i>– Ei aavistustakaan. Uskotko ett\u00e4 minusta on siihen?
\n<\/i>– Mihin?
\n<\/i>– Kirjan kirjoittamiseen.
\n<\/i>– No ihan varmasti.
\n<\/i>s. 15.<\/p>\n

Dicker, Jo\u00ebl: Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Suom. Anna-Maija Viitanen. Tammi, 2014. 809 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’T\u00e4m\u00e4 kirja on ollut sensaatio ymp\u00e4ri lukevan maailman. Sit\u00e4 on k\u00e4\u00e4nnetty eri kielille, arvioitu eri medioissa, julistettu sek\u00e4 salapoliisiromaaniksi ett\u00e4 rakkauskertomukseksi, murhamysteeriksi, kirjailijakuvaukseksi, dokumentiksi kuin my\u00f6s satiiriseksi komediaksikin. Ehk\u00e4 se onkin kaikkea sit\u00e4 ja paljon muuta. Keltainen kirjasto, jossa kirja … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[23,467,91],"class_list":["post-3448","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-dekkari","tag-draama","tag-keltainen-kirjasto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3448","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3448"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3448\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3451,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3448\/revisions\/3451"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3448"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3448"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3448"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}