{"id":3496,"date":"2014-09-04T10:32:11","date_gmt":"2014-09-04T07:32:11","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3496"},"modified":"2014-09-04T10:32:11","modified_gmt":"2014-09-04T07:32:11","slug":"miehia-ja-ihmisia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3496","title":{"rendered":"Miehi\u00e4 ja ihmisi\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"miehi\u00e4<\/a>’T\u00e4t\u00e4 kirjaa odotin innokkaasti, kun n\u00e4in siit\u00e4 ennakkomainoksen. Olli Jalonen<\/strong> on yksi suosikeistani ja varsinkin n\u00e4m\u00e4 muistelukirjat ovat iskeneet omien muistojen suoneen. N\u00e4in kes\u00e4n lopulla, kun ty\u00f6t ja koulut alkavat muilla ja kes\u00e4ty\u00f6t loppuvat, tuntuu kirjan kerronta olevan kuin t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, vaikka liikutaan yli 40 vuotta vanhoissa ajoissa. Hyv\u00e4 kirjallisuus ei kysy aikaa, se sopii luettavaksi aikana kuin aikana.’<\/em><\/span><\/p>\n

Edellisess\u00e4 kirjassaan (Poikakirja<\/i><\/a>, 2010) Olli Jalonen pohtii lapsen kasvua 60-luvun kaupunkiyhteis\u00f6ss\u00e4 keskell\u00e4 ristiriitoja. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa min\u00e4kertoja on kasvanut lukiolaiseksi. Edelleenkin h\u00e4nell\u00e4 on ristiriitoja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, mutta nyt h\u00e4n joutuu tekem\u00e4\u00e4n valintoja. Kirja kertoo yhdest\u00e4 kes\u00e4st\u00e4, jolloin kaikki tuntui olevan uutta ja ensikertaista. Is\u00e4 sairastaa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n ja perheen toimeentulo j\u00e4\u00e4 \u00e4idin siivousty\u00f6n varaan. Kertoja miettii tulevaisuuttaan, j\u00e4tt\u00e4\u00e4k\u00f6 lukio kesken ja menn\u00e4 t\u00f6ihin, ett\u00e4 perhe saisi rahaa el\u00e4miseen vai jatkaako ylioppilaaksi. H\u00e4n joutuu ottamaan vastuuta uudella tavalla, ei ainoastaan itsest\u00e4\u00e4n. Peltisep\u00e4nliikkeest\u00e4 Lampisen sed\u00e4n hoivista l\u00f6ytyy ty\u00f6t\u00e4 ja pian kertoja tekee paljon sellaista, jota ei olisi aikaisemmin tajunnutkaan osaavansa. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kirjanpitoa, siivoaa verstasta, ajaa kortitta autoa, toimii psykologina ty\u00f6ntekij\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4, rakastuu, huoltaa kehitysvammaista, seiv\u00e4st\u00e4\u00e4 hein\u00e4\u00e4, korjaa kattoja ja leikkaa pelti\u00e4.<\/p>\n

Keskeiseksi yst\u00e4v\u00e4ksi ty\u00f6paikalla muotoutuu Rekku eli Reijo, Lampisen nuoruudessaan\u00a0tekem\u00e4 poika, joka otetaan verstaalle suojat\u00f6ihin ja josta kertoja pit\u00e4\u00e4 huolta. H\u00e4n kantaa suurempaakin huolta kuin monet muut l\u00e4heisemm\u00e4t. Rekku on hyv\u00e4ntahtoinen lapsi aikuisen vartalossa, mutta my\u00f6s arvaamaton, jos asiat eiv\u00e4t mene oikein. Hoitolaitos ei ole oikein, mutta onko t\u00e4din kanssa asuminen? Miettiip\u00e4 keroja Rekun adoptoimistakin, kunnes huomaa t\u00e4m\u00e4n olevan itse\u00e4\u00e4n vanhemman.<\/p>\n

Toinen teema on radioasema, jota py\u00f6ritet\u00e4\u00e4n luokkatoverin Jukan kanssa laittomasti. Elet\u00e4\u00e4n merirosvoradioiden alkuaikaa. T\u00e4m\u00e4n teeman kautta nousee keski\u00f6\u00f6n musiikki, sen ajan kuuluisuudet ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Olavi Virta<\/strong> on kuollut ja se jakaa el\u00e4m\u00e4n kahteen puoliskoon. \u00c4idin ja is\u00e4n h\u00e4\u00e4valssi kulkee musiikillisena selk\u00e4rankana l\u00e4pi kirjan. Kun kertoja rakastuu yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 siskoon Karinaan, h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n soi Muskan<\/strong> laulama H\u00e4\u00e4muistojen valssi. <\/i>Joan Baez<\/strong> ja muut sen ajan artistit soivat radioaalloilla ja kansa miettii, kuka sit\u00e4 py\u00f6ritt\u00e4\u00e4. Kenen tekem\u00e4\u00e4 on Kekkosen<\/strong> ja Vennamon<\/strong> v\u00e4ittely.<\/p>\n

Keskeinen teema on my\u00f6s rakkaus. Ensikosketus siihen tulee Rekun t\u00e4din Siljan kautta hein\u00e4pellolla kansallisromattiseen s\u00e4vyyn kuin F. E. Sillanp\u00e4\u00e4n<\/strong> teoksissa, sitten se syvenee ja p\u00e4\u00e4tyy yhteiseen saunaan Karinan kanssa, kuin satamaan. Ensirakkaus on aina ikimuistoisa, niin t\u00e4ss\u00e4kin tapauksessa.<\/p>\n

Taustalla kirjassa kuohuu H\u00e4meenlinna 70-luvulla. Sen katuja voisi kulkea kirja k\u00e4dess\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niin Poltinahon koulun, kuin Myllym\u00e4en ja Ahvenistonkin, k\u00e4yd\u00e4 Kuivalla sillalla ja ajaa kevarilla pitkin kymppitiet\u00e4 niin Renkoon\u00a0 kuin Hauhollekin. Tutut paikat vilisev\u00e4t kirjan lehdill\u00e4.<\/p>\n

Mutta koulu alkaa. Kertoja jatkaa peltipajalla, kunnes ty\u00f6\u00a0loppuu. Mit\u00e4 sitten? Rakkaus yksin ei el\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

Kirja on loistava kuvaus 70-luvun maailmasta. Se etenee rauhallisesti asiasta toiseen ja j\u00e4\u00e4 viipym\u00e4\u00e4n 70-luvun tyyliin paikalleen l\u00e4hte\u00e4kseen taas sitten rauhassa eteenp\u00e4in. Kaikki on uutta nuorelle miehelle. H\u00e4nen kehityst\u00e4\u00e4n kuvataan hienovaraisesti mutta tarkasti. Omaelm\u00e4kerrallisuus tulee v\u00e4kisin l\u00e4pi ja omat kokemukset. Kuinka pitk\u00e4lle ne vied\u00e4\u00e4n, se ei ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4? Itse muistan H\u00e4meenlinnan muutamaa vuotta aikaisemmalta ajalta ja niinp\u00e4 nostalgiset tunteet nousivat mieleen useita kertoja lukiessani kirjaa.<\/p>\n

Jossain vaiheessa ajattelin kertojan olevan liian fiksu eli h\u00e4n selvitti asioita, joita ei ainakaan minun aikanani nuoret tehneet, eiv\u00e4t ottaneet vastuuta tuolla tavalla ja viinan kanssa \u00f6rvelt\u00e4minen oli selvemp\u00e4\u00e4. Nyt viimemainittua hieman pehmitell\u00e4\u00e4n. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n muista, ett\u00e4 olisimme olleet niin valmiita puhumaan aikuisten kanssa ja ottamaan t\u00f6it\u00e4 tehd\u00e4ksemme. Tosin t\u00e4ss\u00e4 kertoja on erilainen kuin muut, sen n\u00e4kee h\u00e4nen yst\u00e4vist\u00e4\u00e4n, jotka tosin j\u00e4\u00e4v\u00e4t kovin v\u00e4h\u00e4lle kuvaukselle. Olisi toivonut heid\u00e4n kauttaan p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 syvemm\u00e4lle sen ajan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Karina on keskeinen, mutta j\u00e4\u00e4 sivuun pitkiksi ajoiksi eik\u00e4 h\u00e4nen tunteitaan selvitell\u00e4 juuri ollenkaan. Silja Rekun t\u00e4tin\u00e4 on rempse\u00e4 ja ottaa mit\u00e4 tahtoo, mutta j\u00e4\u00e4 kovin et\u00e4iseksi. Oikeastaan keski\u00f6\u00f6n kaverina nousee Rekku.<\/p>\n

Kes\u00e4n kuluessa kertoja lukee Rekun lainaamaa Steinbeckin<\/strong> kirjaa Hiiri\u00e4 ja Ihmisi\u00e4<\/em>. Siin\u00e4 on selv\u00e4 vertailukohta t\u00e4lle kirjalle. Lennien tavalla Rekku on kuin lapsi ja tekee lapsen t\u00f6it\u00e4. Samalla tavalla kertoja on kuin George ja yritt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lapsen aisoissa. Kauhulla ajattelin kirjan loppua, kun tiesin miten Steinbeckin kirjassa k\u00e4y. Jalonen ei vie tarinaa niin pitk\u00e4lle, vaan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen auki, h\u00e4n antaa toivoa ja sijansa my\u00f6s anteeksiannolle.<\/p>\n

Loistava kirja, vuoden parhaita!<\/p>\n

Jalonen, Olli: Miehi\u00e4 ja ihmisi\u00e4. Otava, 2014. 509 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’T\u00e4t\u00e4 kirjaa odotin innokkaasti, kun n\u00e4in siit\u00e4 ennakkomainoksen. Olli Jalonen on yksi suosikeistani ja varsinkin n\u00e4m\u00e4 muistelukirjat ovat iskeneet omien muistojen suoneen. N\u00e4in kes\u00e4n lopulla, kun ty\u00f6t ja koulut alkavat muilla ja kes\u00e4ty\u00f6t loppuvat, tuntuu kirjan kerronta olevan kuin t\u00e4t\u00e4 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[29,561],"class_list":["post-3496","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-elamakerta","tag-kasvutarina"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3496","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3496"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3496\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3500,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3496\/revisions\/3500"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3496"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3496"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3496"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}