{"id":350,"date":"2012-01-25T10:34:27","date_gmt":"2012-01-25T08:34:27","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=350"},"modified":"2013-04-21T11:06:05","modified_gmt":"2013-04-21T09:06:05","slug":"hiljainen-talo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=350","title":{"rendered":"Hiljainen talo"},"content":{"rendered":"<p style=\"text-align: left;\"><a href=\"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/files\/2012\/01\/9789513142735.jpg\"><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2012\/01\/hiljainen-talo.jpg\"><br \/>\n<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"size-full wp-image-1344 alignleft\" alt=\"hiljainen talo\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2012\/01\/hiljainen-talo.jpg\" width=\"128\" height=\"200\" \/><\/a><\/a><span style=\"color: #008000;\"><em>&#8217;Talvip\u00e4ivien ratoksi kannattaa valita hyv\u00e4 kirja. Pamuk ei ole viel\u00e4 koskaan pett\u00e4nyt. Kun hiihtolenkki on takana ja p\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6t suunniteltu tai tehty, mik\u00e4 on sen hienompaa kuin hyv\u00e4 kirja. No, monet saattavat olla eri mielt\u00e4 kanssani, mutta erilaisuus on rikkautta. Tammikuun aikana olen selaillut useitakin kirjoja, mutta t\u00e4m\u00e4n luin kokonaan, onneksi. Siksip\u00e4 paikallaan on muutama kommentti siit\u00e4.&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p style=\"text-align: left;\">Kirja on <strong>Orhan Pamuk<\/strong>in nuoruudenteos, jonka h\u00e4n kirjoitti vuonna 1983 vuoden 1980 kes\u00e4st\u00e4 vain hetke\u00e4 ennen sotilasvallankaappausta. Moni\u00e4\u00e4nisen kertomuksen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6in\u00e4 ovat eri sukupolvien kertojat: iso\u00e4iti Fatma edustaa vanhinta polvea, seuraavasta polvesta esiintyv\u00e4t Fatman puolison Selahattinin pojat k\u00e4\u00e4pi\u00f6 Recep ja rampa arpakauppias Ismail ja viimeisest\u00e4 lapsenlapset juoppo hitstorioitsija Faruk, vasemmistolainen Nilg\u00fcn ja lukiolainen Amerikkaan kaipaava Metin. Lis\u00e4ksi kertoja\u00e4\u00e4ni on annettu Ismailin pojalle oikeistoradikaalille Hasanille. Min\u00e4-kertojat valottavat tarinaa jokainen omasta n\u00e4k\u00f6kulmastaan ja tuovat siksi tarinan l\u00e4helle lukijaa. Koko tarinan keski\u00f6ss\u00e4 on vanha r\u00e4nsistynyt talo l\u00e4hell\u00e4 Istanbulia, jonne Fatma ja Selahattin ovat aikoinaan joutuneet pakenemaan levottomuuksia. Talossa ratkotaan nykyhetken asioita, mutta vaietaan menneisyyden salaisuuksista, joita tuntuu olevan enemm\u00e4nkin. Fatma muistelee katkerana miest\u00e4\u00e4n, joka oli jumalankielt\u00e4j\u00e4 ja kirjoitti ensyklopediaansa koko ik\u00e4ns\u00e4 saamatta sit\u00e4 koskaan valmiiksi. H\u00e4n oli suuri l\u00e4nnen ihailija ja selitti kaiken hyv\u00e4n tulevan sielt\u00e4. Fatmalle olivat kaikki miehen kirjoitukset kauhistusta. H\u00e4nen salaisuutensa k\u00e4velee k\u00e4\u00e4pi\u00f6n\u00e4 talon huoneissa palvellen h\u00e4nt\u00e4, mutta sen h\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 ja haukkuu. Faruk etsii paikkakunnan historiaa, mutta suurin osa h\u00e4nen ajastaan menee juomiseen. H\u00e4n on juuri eronnut vaimostaan eik\u00e4 tahdo p\u00e4\u00e4st\u00e4 siit\u00e4 irti. Nilg\u00fcn on opiskelija, joka tuntee viehtymyst\u00e4 vasemmistolaisuuteen. H\u00e4n k\u00e4y vapaamielisesti uimarannalla aikaisin aamulla ja ostaa vasemmistolaisia lehti\u00e4. Hasan tuntee vetovoimaa serkkuaan kohtaan, mutta joutuu samalla ristiriitaan oikeistaryhm\u00e4ns\u00e4 kanssa. Asiat k\u00e4rjistyv\u00e4t kohti tuhoa. Metin on nuori lukiolainen, joka etsii viihdykett\u00e4 paitsi talosta niin my\u00f6s samanlaisista kyl\u00e4n nuorista. Toimettomuus, huumeet, juopottelu ja poukkoilu eri suuntiin saavat h\u00e4net toimimaan p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti eik\u00e4 h\u00e4nen toiveensa p\u00e4\u00e4st\u00e4 Amerikkaan tule yht\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi.<\/p>\n<p>Pamukilla on taito luoda tunnelma, joka j\u00e4\u00e4 kirjan lukemisen j\u00e4lkeen moneksi p\u00e4iv\u00e4ksi p\u00e4\u00e4lle. Kirjan lopussa on Fatman mielenkiintoinen ajatelma, joka kuvaa hyvin Pamukin maailmankuvaa:<\/p>\n<p><em>&#8230;t\u00e4\u00e4ll\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 maatessani, ajattelin: el\u00e4m\u00e4\u00e4, sit\u00e4 matkaa jonka kulkee vain kerran, ei voi aloittaa alusta, mutta jos sinulla on kirja k\u00e4dess\u00e4si, oli se miten sekava ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n tahansa, niin sen kirjan loputtua voit halutessasi siirty\u00e4 takaisin alkuun ja oivaltaa uudestaan jonkin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n asian ja el\u00e4m\u00e4n ja lukea kirjan uudestaan&#8230;<\/em><\/p>\n<p>Vaikka t\u00e4m\u00e4 on Pamukin nuoruudenteos, niin t\u00e4ss\u00e4 ovat mukana jo monet niist\u00e4 teemoista, joita h\u00e4n on k\u00e4ytt\u00e4nyt my\u00f6hemmin kirjoissaan: historia, poliittiset ja uskonnolliset kysymykset ja niiden kipupisteet, turkkilaisuus. H\u00e4n k\u00e4rjist\u00e4\u00e4 teksti\u00e4 vastakohdilla, joiden eroja h\u00e4n pohtii min\u00e4-henkil\u00f6idens\u00e4 ajatuksissa. Vastakkain ovat l\u00e4nsimainen ja it\u00e4mainen el\u00e4m\u00e4, nuoruus ja vanhuus, oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus, eri uskonnot. Keski\u00f6ss\u00e4 on my\u00f6s talo ja siihen liittyy kirjassa paljon symboliikkaa. Voisi kuvitella ett\u00e4 se kuvaa\u00a0Turkkia\u00a0pienoiskoossa: r\u00e4nsistynyt, j\u00e4\u00e4nne, pys\u00e4htynyt, hiljainen, mutta sen ulkopuolella on toisenlainen el\u00e4m\u00e4, uimaranta jonka \u00e4\u00e4net kantautuvat taloon, kuvaten l\u00e4nsimaalaisuutta, vapautta, iloa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4. Toisaalta Farukin auto Anadol nousee keskeiseksi symboliksi l\u00e4nsimaisen el\u00e4m\u00e4n haavoittuvuudesta ja rappiosta. Sen kokee erityisesti Metin, joka joutuu autolla vaikeuksiin monella tapaa, vaikka itse unelmoi Amerikan ihmeist\u00e4.<\/p>\n<p>Kirja on aitoa Pamukia eik\u00e4 se j\u00e4t\u00e4 kylm\u00e4ksi. Itse olisin hieman tiivist\u00e4nyt sit\u00e4. Nyt joissain kohdin teksti karkaa kauas p\u00e4\u00e4linjasta ja jos lukee sit\u00e4 vain iltalukemisena, voi olla vaikeaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 uudelleen kertomukseen mukaan. Se ei ehk\u00e4 ole parasta, mit\u00e4 Pamukilta olen lukenut. Suuren vaikutuksen minuun teki aikoinaan ensimm\u00e4inen,\u00a0<em>Nimeni on punainen<\/em> sek\u00e4 v\u00e4h\u00e4n my\u00f6h\u00e4isempi <em>Lumi<\/em>. Upea lukukokemus oli my\u00f6s <em>Viattomuuden museo<\/em>. T\u00e4ss\u00e4kin, kuten edellisiss\u00e4, hienoa ty\u00f6t\u00e4 on tehnyt my\u00f6s suomentaja <strong>Tuula Kojo<\/strong>. Teksti on luontevaa ja hyvin meid\u00e4n kieleemme sopivaa. Eip\u00e4 uskoisi, kuinka paljon lukunautinto riippuu my\u00f6s k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4st\u00e4. Heille pit\u00e4isi antaa enemm\u00e4n arvoa.<\/p>\n<p><em>Orhan Pamuk: Hiljainen talo. Suom. Tuula Kojo, Tammi 2011 (1983). 433 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Talvip\u00e4ivien ratoksi kannattaa valita hyv\u00e4 kirja. Pamuk ei ole viel\u00e4 koskaan pett\u00e4nyt. Kun hiihtolenkki on takana ja p\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6t suunniteltu tai tehty, mik\u00e4 on sen hienompaa kuin hyv\u00e4 kirja. No, monet saattavat olla eri mielt\u00e4 kanssani, mutta erilaisuus on rikkautta. &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=350\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[91,101,183,255],"class_list":["post-350","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-keltainen-kirjasto","tag-kirjallisuus","tag-nobel","tag-sukuromaani"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/350","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=350"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/350\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1343,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/350\/revisions\/1343"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=350"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=350"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=350"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}