{"id":3531,"date":"2014-09-21T11:03:10","date_gmt":"2014-09-21T08:03:10","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3531"},"modified":"2014-09-21T11:03:10","modified_gmt":"2014-09-21T08:03:10","slug":"mina-olen-monta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3531","title":{"rendered":"Min\u00e4 olen monta"},"content":{"rendered":"<p><em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/09\/min\u00e4-olen-monta.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-medium wp-image-3532\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/09\/min\u00e4-olen-monta-204x300.jpg\" alt=\"min\u00e4 olen monta\" width=\"204\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/09\/min\u00e4-olen-monta-204x300.jpg 204w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/09\/min\u00e4-olen-monta.jpg 427w\" sizes=\"auto, (max-width: 204px) 100vw, 204px\" \/><\/a><\/em><em>&#8217;<span style=\"color: #008000;\">Olen lukenut l\u00e4hes kaikki <strong>John Irvingin<\/strong> kirjoittamat ja suomennetut teokset. Monet niist\u00e4 ovat muodostuneet t\u00e4rkeiksi ja muistissa pysyviksi kokemuksiksi. Kun tartuin t\u00e4h\u00e4n viimeisimp\u00e4\u00e4n ja luin sen esittelyn, mietin pitk\u00e4\u00e4n, jaksanko pohtia kirjailijan kanssa seksuaalisuutta taas 600 sivun verran. H\u00e4nh\u00e4n on k\u00e4sitellyt aihetta useassa teoksessaan, erityisesti l\u00e4pimurtoteoksessa <\/span><\/em><span style=\"color: #008000;\">Garpin maailma<\/span><em><span style=\"color: #008000;\">. Uteliaisuus vei\u00a0voiton: Kannattiko, menik\u00f6 aika hukkaan, sainko mit\u00e4\u00e4n? Vaikea sanoa n\u00e4in lyhyell\u00e4 aikajanalla, ehk\u00e4 my\u00f6hemmin huomaa t\u00e4st\u00e4kin teoksesta saaneensa jotain.&#8217;<\/span><\/em><\/p>\n<p>Irvingin 13. romaani paneutuu t\u00e4m\u00e4n hetken pitk\u00e4\u00e4n jatkuneeseen muoti-ilmi\u00f6\u00f6n, seksuaalisuuteen ja sen poikkeavuuksiin. Kuusisataa sivua pohditaan asiaa suvaitsemattomuudesta, tasa-arvosta ja suuntautumisesta. Jo kirjan puolessa v\u00e4liss\u00e4 asia on tullut selv\u00e4ksi ja lukija j\u00e4i miettim\u00e4\u00e4n, ket\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 painostetaan tai valistetaan. Kirja k\u00e4\u00e4ntyy v\u00e4kisinkin suvaitsemattomaksi toisinajattelevia kohtaan, vaikka yritt\u00e4\u00e4kin pysy\u00e4 puolueettomasti aiheessaan.<\/p>\n<p>Billy Abbot huomaa nuorena rakastuvansa v\u00e4\u00e4riin henkil\u00f6ihin eli poikiin ja vanhempiin naisiin. T\u00e4st\u00e4 alkaa irvingm\u00e4inen kavalkadi henkil\u00f6it\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole tavallisia. Kirjassa seurataan Billyn kehittymist\u00e4 kaveripiiriss\u00e4, suvussa, koulussa ja harrastuksissa. H\u00e4nen isois\u00e4ns\u00e4 Harry n\u00e4yttelee harrastajateatterissa naisena, is\u00e4puoli ensirakastajana, t\u00e4ti naisrooleissa ja opiskelijat milloin miehin\u00e4 milloin naisina sekaisin. Shakespeare tulee tutuksi kirjaa lukiessa kuin my\u00f6s paini, joka esiintyy l\u00e4hes kaikissa Irvingin teoksissa. Koulutovereista Billylle l\u00e4heisimm\u00e4ksi muodostuu Elaine, jonka kanssa h\u00e4n useaan otteeseen yritt\u00e4\u00e4 sopeutua el\u00e4m\u00e4\u00e4n normaalisti sek\u00e4 voittamaton painija Kittredgen, joka lopulta luopuu mieheydest\u00e4\u00e4n ja muuntuu\u00a0naiseksi.<\/p>\n<p>Billyn ensirakkaus on kirjastonhoitaja neiti Frost. T\u00e4m\u00e4 luotaa Billyn kirjallisuuden pariin ja auttaa h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n identiteettins\u00e4 biseksuaalisena. Neiti Frost osoittautuu transvestiitiksi, joka on muuntunut naiseksi. H\u00e4nelt\u00e4 Billy saa ensikosketuksen seksuaalisuuteensa. Se aiheuttaa kuitenkin paikkakunnalla pahennusta ja seuraamuksia. Lukiessani n\u00e4it\u00e4 pienen kaupungin ihmisten kokemuksia ja el\u00e4m\u00e4ntarinoita en voinut kuin ihmetell\u00e4. Tarina oli ep\u00e4uskottava kaikin puolin. Omalta ajaltani 60- ja 70-luvulta ei muistissani ole ainuttakaan t\u00e4m\u00e4ntapaista henkil\u00f6\u00e4 tai tapahtumaa. Homoseksuaalisuuteen t\u00f6rm\u00e4sin ensi kerran vasta 80-luvun lopulla, kun pikkupojat haukkuivat kavereitaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 asiasta yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Vermontin First Sisterin kaupungissa ei tainnut olla yht\u00e4\u00e4n normaalia suhdetta tai ihmist\u00e4, kaikilla oli kirjan mukaan jokin seksuaalisuuteen liittyv\u00e4 erityispiirre, jota yritettiin suvaita.<\/p>\n<p>Billyst\u00e4 tulee kirjailija ja n\u00e4in teos toistaa samaa teemaa kuin niin moni muukin koulu- tai yliopistopiireiss\u00e4 liikkuva amerikkalainen teos. Jos en tiet\u00e4isi, ett\u00e4 John Irving el\u00e4\u00e4 normaalissa suhteessa ja on kolmen pojan is\u00e4, voisin luulla kirjaa omael\u00e4m\u00e4kerralliseksi. Billynkin kirjat k\u00e4sittelev\u00e4t seksuaalisuutta ja tulevat hyvin suosituiksi ymp\u00e4ri maailman. Kirjallisuus kiertyy teoksessa kaiken ymp\u00e4rille. Se on t\u00e4ynn\u00e4 sitaatteja niin <strong>Shakespearen<\/strong> n\u00e4ytelmist\u00e4 kuin muistakin englantilaisen maailman klassikoista. N\u00e4it\u00e4h\u00e4n vilisee valtaosassa muutakin amerikkalaista kirjallisuutta nyky\u00e4\u00e4n. N\u00e4ytteleminen tuo esiin kirjan nimen. Se on lainaus Shakespearen n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 <i>Rikhard II<\/i>. Roolit vaihtuvat samoin kuin sukupuolet ja n\u00e4yttelij\u00e4 joutuu moneksi. Joillekin rooli j\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, kuten iso-is\u00e4lle, joka pukeutuu edesmenneen vaimonsa vaatteisiin my\u00f6s teatterin ulkopuolella, joillekin hakemalla haetaan roolia, jolla saadaan erityist\u00e4 toimintaa aikaan, kuten tyt\u00f6ksi muuttuvan pojan esiintymisest\u00e4 Juliana.<\/p>\n<p>Kirjan yhten\u00e4 teemana on irvingm\u00e4iseen tapaan my\u00f6s is\u00e4tt\u00f6myys. Koko kirjan ajan Billy etsii is\u00e4\u00e4ns\u00e4, joka l\u00f6ytyy kirjan lopussa transubaarista Espanjasta naiseksi pukeutuneena. Irving toistaa teemojaan loppuun saakka. Niinp\u00e4 kirjassa kliseisesti p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n maailmaan, jossa on heikkoja miehi\u00e4, joiden identiteetti on hukassa ja olemattomia naisia, jotka esiintyv\u00e4t suvaitsemattomuuden kaavussa tai ovatkin todellisuudessa miehi\u00e4. Koko maailma on k\u00e4\u00e4ntynyt nurinkuriseksi. Kirjallaan h\u00e4n varmaankin tahtoo painottaa kaiken suvaitsemista ja ihmisen tuntemisen merkityst\u00e4 ennen leiman ly\u00f6mist\u00e4. Sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 asia, mutta pit\u00e4\u00e4k\u00f6 sit\u00e4 rautalankaa v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 600 sivun verran.<\/p>\n<p>Olen aina pit\u00e4nyt Irvingin tyylist\u00e4 kirjoittaa ja k\u00e4\u00e4nnell\u00e4 juonta, h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4\u00e4 lukijoitaan ja tuoda esiin uusia asioita. Varhaisemmissa teoksissaan h\u00e4n pysyi linjassa ja kunnioitti lukijoitaan. Niinp\u00e4 teokset <i>Garpin maailma, Oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sankari ja Yst\u00e4v\u00e4ni Owen Meany<\/i> ovatkin kaukana t\u00e4m\u00e4n teoksen edell\u00e4. Nyt kirjailija on langennut l\u00f6ys\u00e4n kirjoittelun ansaan, toistaa selvi\u00e4 asioita kyll\u00e4stymiseen saakka ja jankkaa samaa asiaa uudestaan ja taas uudestaan. Kirjasta olisi voinut karsia pari sataa sivua pois juonen tai sanoman yht\u00e4\u00e4n k\u00e4sim\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 kirja on Irvingin teoksista mustin. Vaikka juoni puetaan komedian verhoon ja asioita pohditaan kieli poskella, niin alla kuplii syv\u00e4 mustuus. Ihmiset eiv\u00e4t ole onnellisia, eiv\u00e4t el\u00e4 rakkaudessa eiv\u00e4tk\u00e4 yst\u00e4vyydess\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n, etsiv\u00e4t ja sekoilevat. V\u00e4kivaltaiset kuolemat sekoittavat soppaa entisest\u00e4\u00e4n ja 80- sek\u00e4 90-luvun aids-epidemia painaa kuoleman merkin useiden kirjan henkil\u00f6iden otsaan. Kun ihmiset kuolevat nelikymppisin\u00e4 tuskallisesti tai tekev\u00e4t itsemurhan kumppaninsa kuoleman j\u00e4lkeen, ollaan todella mustilla vesill\u00e4. Billy ei paljasta tunteitaan rakastetulleen rakkaudentunnustusta kummemmin eik\u00e4 osaa surra poismenneit\u00e4. \u00c4idin traaginen kuolema sivuutetaan l\u00e4hes olankohautuksella, ensirakkaus saa menn\u00e4 samalla tavalla. H\u00e4n ei etsi is\u00e4\u00e4ns\u00e4 todella, ei nuoruuden kiusaajaansa, ei neiti Frostia, vaikka kaikki ne ovat olleet t\u00e4rkeit\u00e4 h\u00e4nen nuoruudessaan. Niinp\u00e4 kirja j\u00e4\u00e4 laajuudestaan huolimatta kovin pinnalliseksi.<\/p>\n<p>Kirja on mukaansatempaavasti kirjoitettu, kuten muutkin Irvingin teokset, mutta sille ei voi mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se ei ole mit\u00e4\u00e4n miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 luettavaa. Taidanpa harkita jatkossa tarkaan kannattaako aikaansa en\u00e4\u00e4 pist\u00e4\u00e4 h\u00e4nen mahdollisten uusien\u00a0teostensa lukemiseen.<\/p>\n<p><em>Irwing, John: Min\u00e4 olen monta (In One Person, 2012). Tammi, 2013, suom. Kristiina Rikman. 604 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Olen lukenut l\u00e4hes kaikki John Irvingin kirjoittamat ja suomennetut teokset. Monet niist\u00e4 ovat muodostuneet t\u00e4rkeiksi ja muistissa pysyviksi kokemuksiksi. Kun tartuin t\u00e4h\u00e4n viimeisimp\u00e4\u00e4n ja luin sen esittelyn, mietin pitk\u00e4\u00e4n, jaksanko pohtia kirjailijan kanssa seksuaalisuutta taas 600 sivun verran. H\u00e4nh\u00e4n on &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3531\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":15,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[91,101,566],"class_list":["post-3531","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-keltainen-kirjasto","tag-kirjallisuus","tag-seksuaalisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3531","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3531"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3531\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3535,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3531\/revisions\/3535"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3531"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3531"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3531"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}