{"id":3599,"date":"2014-10-08T10:31:55","date_gmt":"2014-10-08T07:31:55","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3599"},"modified":"2014-10-08T10:31:55","modified_gmt":"2014-10-08T07:31:55","slug":"lintu-pieni","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3599","title":{"rendered":"Lintu pieni"},"content":{"rendered":"

\"lintu<\/a>’Vaimo antoi t\u00e4m\u00e4n Tanja Pohjolan<\/strong> kirjan v\u00e4lipalaksi, kun h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n aina luen niin suuria ja raskaita kirjoja. Oliko t\u00e4st\u00e4 sitten\u00a0siihen? Kirja vei menness\u00e4\u00e4n ensi lehdelt\u00e4 ja tiivistyi vain loppua kohti. Vaikka se ei ole mik\u00e4\u00e4n Keltaisen kirjaston tiiliskiviromaani eik\u00e4 ehk\u00e4 suurta maailmankirjallisuuttakaan, niin sen teksti ja kerronta piti ilahduttavasti kiinni. N\u00e4in siit\u00e4 tuli muutakin kuin v\u00e4lipala. Varmaankin kirja on enemm\u00e4n tarkoitettu naisten luettavaksi, mutta ainakaan itse en ole koskaan pit\u00e4nyt siit\u00e4 v\u00e4li\u00e4, vaikka en Jane Austeneita<\/strong> olekaan lukenut. T\u00e4ss\u00e4 muutama hajanainen kommentti syksyn esikoisesta.’<\/em><\/span><\/p>\n

T\u00e4n\u00e4 vuonna on ilmestynyt useita varteenotettavia esikoiskirjoja, t\u00e4ss\u00e4 yksi. Lintu pieni<\/em>\u00a0on historiallinen mutta my\u00f6s psykologinen pohdinta sodanj\u00e4lkeisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kirjassa liikutaan vuorotellen vuoden 1944\u00a0Viipurissa, jolloin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Dora on kahdentoista ja 1950-luvun alun Helsingiss\u00e4, jolloin Dorotea on vasta-avioitunut nuori nainen. Kirjan prologi sitoo lukijan j\u00e4nnitteeseen, lapsiin ja v\u00e4kivaltaan.<\/p>\n

Hermonsa menett\u00e4nyt \u00e4iti pit\u00e4\u00e4 tytt\u00e4ri\u00e4\u00e4n vankeina vinttihuoneessa tavatessaan arvovierasta, josta toivoo itselleen uutta puolisoa sodassa menneen tilalle. Dora ja Mari n\u00e4kev\u00e4t n\u00e4lk\u00e4\u00e4, k\u00e4rsiv\u00e4t hoidon puutteesta ja pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t. Jo kirjan alusta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mit\u00e4 Marille tapahtuu, vaikka tragedia\u00a0kuvataan vasta kirjan lopussa. Sisko Dora k\u00e4rsii tapahtuneesta syyllisyytt\u00e4, jota eiv\u00e4t juorut ja huhut yht\u00e4\u00e4n paranna. Niinp\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4dytty\u00e4\u00e4n sodan j\u00e4lkeen Helsinkiin, sulkee menneen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kuoreen ja alkaa el\u00e4\u00e4 helsinkil\u00e4isen\u00e4. Avioiduttuaan nuoren muusikon Oton kanssa h\u00e4n luulee p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 turvaan, mutta menneisyyden haamut nousevat esiin ensin Oton \u00e4idin vanhan yst\u00e4v\u00e4n Vienon ja t\u00e4m\u00e4n sairaan tytt\u00e4rentytt\u00e4ren Lahjan kautta ja sitten Esterin, joka sodanaikaan toimi Doran \u00e4idin apulaisena Viipurissa. Menneisyys ei j\u00e4t\u00e4 rauhaan, vaan repii haavat auki ja johtaa ahdistukseen, pelkoihin ja sekavuuteen.<\/p>\n

Kertomuksen yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 lankana kulkee Doran Marille kertoma satu miehest\u00e4, joka muuttuu linnuksi ja saa siten vapautensa. Kirjan nimi\u00a0kuvaa joko pienen lapsen haurautta ja vapaudenkaipuuta tai kerrottua fantasiaa. Dora on vanki konkreettisesti Viipurissa ja psykologisesti Helsingiss\u00e4. Oton tuomat h\u00e4kkilinnut symbolisoivat h\u00e4nen vankeuttaan ja vapaudenkaipuutaan.<\/p>\n

Sodasta lienee viel\u00e4 kertomatta monta tarinaa. Vuosittain niit\u00e4 putkahtaa esiin ja est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 unohtamasta sodan pahuutta ja sen tuomaa ahdistusta. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa kirjailija on ihailtavalla tavalla saanut aikakauden el\u00e4m\u00e4\u00e4n pienin huomioin. Hajut, esineet, tapahtumat siirt\u00e4v\u00e4t lukijan sodan aikaan ja lukiessa tuntee painuvansa siihen ja\u00a0el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 yhdess\u00e4 pienten tytt\u00f6jen pelon kanssa. Sille ei voi mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 tapahtumien j\u00e4lkeen t\u00e4ss\u00e4 ajassa ja hyvinvoinnissa monet tapahtumat tuntuvat k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6milt\u00e4. Kuinka \u00e4iti voi kohdella tytt\u00e4ri\u00e4\u00e4n noin, kuinka Ester ei noussut puolustamaan tytt\u00f6j\u00e4, kuinka ly\u00f6tiin leimoja ja syyllistettiin.<\/p>\n

Eik\u00e4 50-luvun Helsinki ollut sodanaikaa parempi. Elettiin lamaa eik\u00e4 ruokaa silloinkaan ollut riitt\u00e4v\u00e4sti, pelot seurasivat niin maailmanpolitiikan kuin kansallisten tapahtumienkin kautta. Dorotea yritti saavuttaa tasapainon, mutta kun h\u00e4n ei saanut mieleen kertynytt\u00e4 pahaa pois itsest\u00e4\u00e4n, kukaan ei osannut auttaa, jokaisella oli omat huolensa ja traumansa. Karjalainen Vieno yritti, mutta kun Dorotea ei tunnustautunut edes viipurilaiseksi, niin vuorovaikutusta ei syntynyt. Dorotea\u00a0n\u00e4ki Lahjassa pikkusiskonsa Marin ja ajatteli Vienoa \u00e4itin\u00e4\u00e4n, jolloin muistot puhkesivat, viha ja pelko nousivat. Dorotea sairastui.<\/p>\n

Tietenkin lukiessa kertomusta t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 miettii, miten asioihin olisi voinut puuttua tai pit\u00e4nyt puuttua. Oton yritykset olivat kaikki v\u00e4\u00e4ri\u00e4, ainakin Dorotea mielest\u00e4, vaikka mies yritti parhaansa. Lopun absurdi tapahtumien vy\u00f6ry meni\u00a0mielest\u00e4ni jopa yli liikkuessaan toden ja tarinan v\u00e4lisess\u00e4 maastossa. Siihen olisin kaivannut selkeytt\u00e4.<\/p>\n

Lukemisen arvoinen teos\u00a0kuitenkin, hyvinkin.<\/p>\n

Pohjola, Tanja: Lintu pieni. Atena, 2014. 285 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Vaimo antoi t\u00e4m\u00e4n Tanja Pohjolan kirjan v\u00e4lipalaksi, kun h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n aina luen niin suuria ja raskaita kirjoja. Oliko t\u00e4st\u00e4 sitten\u00a0siihen? Kirja vei menness\u00e4\u00e4n ensi lehdelt\u00e4 ja tiivistyi vain loppua kohti. Vaikka se ei ole mik\u00e4\u00e4n Keltaisen kirjaston tiiliskiviromaani eik\u00e4 ehk\u00e4 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[53,570],"class_list":["post-3599","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-historia","tag-psykologia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3599","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3599"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3599\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3603,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3599\/revisions\/3603"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3599"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3599"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3599"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}