{"id":3605,"date":"2014-10-13T20:06:34","date_gmt":"2014-10-13T17:06:34","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3605"},"modified":"2015-03-20T20:33:05","modified_gmt":"2015-03-20T17:33:05","slug":"aita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3605","title":{"rendered":"Aita"},"content":{"rendered":"

\"aita\"<\/a>’Viime aikoina on tullut luettua useammankin suomalaisen naiskirjailijan viimeaikaisia tekstej\u00e4. Se ei ole ollut harkittua, onhan vain tarttunut kirjaston hyllyst\u00e4 k\u00e4siini. Paula Hahtola<\/strong> voitti muutama vuosi sitten Parnasson ja Atena-kustannuksen suuren romaanikilpailun ja siksi t\u00e4lt\u00e4kin kirjalta saattoi odottaa jotain. Petty\u00e4 ei tarvinnut, ehk\u00e4 ainoastaan kirjan ohuuteen. Aiheesta olisi lukenut enemm\u00e4nkin vai olisiko se siin\u00e4 vesittynyt. Syysiltojen mietint\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4kin meni, ehk\u00e4 pohdinnoissa aukeaa viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4kin, kunhan aikaa kuluu.’<\/em><\/span><\/p>\n

Linnea on el\u00e4kkeell\u00e4oleva sairaanhoitaja, joka on suomalaisesta syntyper\u00e4st\u00e4\u00e4n huolimatta asettunut asumaan Saksaan. Tarina alkaa, kun h\u00e4n hakee asuntoonsa vuokralaista muuttaakseen yhdeks\u00e4ksi kuukaudeksi t\u00e4ysihoitolaan lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja hoitamaan itse\u00e4\u00e4n. Majapaikassa sesonki on jo takana ja niinp\u00e4 Linnea on pitki\u00e4 aikoja paikan ainoa asukas. T\u00e4ysihoitolaa pit\u00e4v\u00e4t William ja Anita Krondorf, jotka ovat ammatiltaan pappeja ja siksi p\u00e4iv\u00e4rutiineihin kuuluu my\u00f6s uskonnollista palvelua. Linnea nauttii yksinolosta, k\u00e4velee rannalla ja tutustuu l\u00e4hiseutuun.<\/p>\n

Tarinan toisessa osassa palataan ajassa taaksep\u00e4in. Linnea tutustuu saksalaiseen Dieteriin, avioituu ja saa pojan Totin. Liitto p\u00e4\u00e4tyy\u00a0kuitenkin eroon. Talo j\u00e4\u00e4 Linnean hallintaan. Vuosien saatossa h\u00e4n ajautuu\u00a0suhteeseen sein\u00e4naapurinsa Henryn kanssa. Suhde pysyy salassa aviopuolisolta Helgalta, mutta vaatii paljon sovittelua ja salamyhk\u00e4isyytt\u00e4. Lopulta Linnea riist\u00e4ytyy irti ja matkaa t\u00e4ysihoitolaan.<\/p>\n

Kolmannessa osassa h\u00e4n tapaa laivalla palatessaan Suomesta Martinin, jo t\u00e4ysihoitolassa kohdanneensa Williamin veljen. Keskusteluissa tulee ilmi asioita, jotka selvitt\u00e4v\u00e4t tapahtumia ja saavat lukijan ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n tekstin kokonaisuuden. T\u00e4m\u00e4 osa on n\u00e4ist\u00e4 kolmesta osasta paras. Siin\u00e4 viipyill\u00e4\u00e4n, silm\u00e4ill\u00e4\u00e4n, kerrotaan tarinaa uudelleen toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, elet\u00e4\u00e4n kohtaloiden rinnalla ja mietit\u00e4\u00e4n valintoja, jotka viev\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 pienimuotoinen romaani on hyvin l\u00e4hell\u00e4 onnistumista, ollakseen kirjallinen helmi. Monesti juuri t\u00e4m\u00e4ntyyppiset pienet kirjat tuntuvat\u00a0tarkoin harkituilta, aivan kuin Hemingwayn<\/strong> Vanhus ja meri<\/em> tai Steibeckin<\/strong> Helmi<\/em> ja antavat\u00a0kuvan kirjoittajan pyrkimyksest\u00e4 tiukkaan ja tarkkaan kerrontaan. Kirjailija ei selit\u00e4 puhki asioita, ei junnaa niiss\u00e4 eik\u00e4 intoudu toistamaan jo moneen kertaan sanottua. Teksti on pelkistetty\u00e4 ja puhdasta.<\/p>\n

Se, ettei kirja ole aivan kirjallinen helmi, johtuu ehk\u00e4 sen aiheesta. Kolmiodraama on niin moneen kertaan kerrottu, eik\u00e4 sellainen ole ainakaan minun suosikkilukemistoani. Joissain kohdin teksti oli viipyilyss\u00e4\u00e4n pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4, tapahtumia oli v\u00e4h\u00e4n. Vasta kirjan lopussa sen kokonaisuus avautui, my\u00f6s aidan merkitys erottavana ja sulkevana tekij\u00e4n\u00e4. Kirjan loppu j\u00e4\u00e4 auki, ehk\u00e4 se kuvaa el\u00e4m\u00e4n jatkumista, kertomus\u00a0on vain pala tarinaa, pala el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Jotenkin t\u00e4st\u00e4 tekstist\u00e4 tulee mieleen my\u00f6s viime vuosisadan\u00a0kirjallisuus, tarinat joissa my\u00f6s liikutaan t\u00e4ysihoitoloissa. T\u00e4ss\u00e4 ei kuitenkaan ollut Agatha Christien<\/strong> murhia eik\u00e4 Daphne<\/strong>\u00a0du<\/strong>\u00a0Maurierin<\/strong>\u00a0kauheuksia. Thomas Mann<\/strong> ja Kuolema Venetsiassa<\/em> on tunnelmaltaan samaa sukua. Suomalaisista yhtym\u00e4kohtia on mielest\u00e4ni Joel Haahtelan<\/strong> tuotantoon. Kirjailijan muutama vuosi sitten ilmestynyt palkittu esikoisteos\u00a0Salpalinja<\/em> oli hyv\u00e4 kirja, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 yht\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4 sen rinnalla, p\u00e4invastoin, t\u00e4m\u00e4 on helpommin l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4, kokonaisempi. Kannattaa tutustua.<\/p>\n

Hahtola, Paula: Aita. Atena, 2013. 157 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Viime aikoina on tullut luettua useammankin suomalaisen naiskirjailijan viimeaikaisia tekstej\u00e4. Se ei ole ollut harkittua, onhan vain tarttunut kirjaston hyllyst\u00e4 k\u00e4siini. Paula Hahtola voitti muutama vuosi sitten Parnasson ja Atena-kustannuksen suuren romaanikilpailun ja siksi t\u00e4lt\u00e4kin kirjalta saattoi odottaa jotain. Petty\u00e4 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[484],"class_list":["post-3605","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-atena"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3605","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3605"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3605\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3610,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3605\/revisions\/3610"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3605"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3605"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3605"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}