{"id":3638,"date":"2014-10-24T17:18:40","date_gmt":"2014-10-24T14:18:40","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3638"},"modified":"2014-11-02T12:44:21","modified_gmt":"2014-11-02T09:44:21","slug":"karhunpesa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3638","title":{"rendered":"Karhunpes\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"karhunpes\u00e4\"<\/a>’Uusia lukemisenarvoisia kirjoja lojuu p\u00f6yd\u00e4nkulmalla l\u00e4j\u00e4p\u00e4in eik\u00e4 niihin ehdi paneutua kuin iltauutisten j\u00e4lkeen. Usein sitten k\u00e4y niin, ett\u00e4 aamulla l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kirjan peittojenv\u00e4list\u00e4 ilman, ett\u00e4 on p\u00e4\u00e4ssyt sivuakaan eteenp\u00e4in. Nyt kun ulkona viileni ja kylm\u00e4narkana viihdyin paremmin sis\u00e4tiloissa, tartuin p\u00e4\u00e4limm\u00e4iseen ja l\u00f6ysin taas yhden sukutarinan, kuinkahan mones jo t\u00e4n\u00e4 vuonna. Eih\u00e4n siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, niit\u00e4 on mukava lukea, mutta odotin jotain muuta, nimen vuoksi. Venla<\/strong> Hiidensalon<\/strong> esikoisteos <\/em>Mediahuora on saanut aivan erityyppisen seuraajan. Seh\u00e4n osoittaa nuoren kirjailijan muuntumiskyky\u00e4 \u2013 hyv\u00e4.’<\/em><\/span><\/p>\n

Kirjan sukudraama etenee 1900-luvun alusta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Valokuvaaja Matalena palaa kotimaahan Kolumbiasta kuultuaan, ett\u00e4 Alma-mummo on kuolemaisillaan. Vanhus kuiskaa h\u00e4nelle pyynnon: Etsi is\u00e4, ja siit\u00e4 alkaa suvun tarinan mets\u00e4stys. Matalena saa avun Ilmarilta, jonka lehtijutun h\u00e4n sattumalta lukee. Ilmari tutkii sis\u00e4llissodan py\u00f6rteiss\u00e4 kadonneitten punaisten kohtaloita. Alman is\u00e4, Voitto, on paennut Ven\u00e4j\u00e4lle sodan lopulla ja kadonnut sinne. Matalenan tutkimus r\u00f6nsyilee milloin \u00e4idin puolen suvun tarinassa Aleksandra-mummon kertomana, milloin t\u00e4m\u00e4n \u00e4idin Senjan kohtalossa ja Senjan siskon Olgan traagisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, joka p\u00e4\u00e4ttyy Hennalan leirille. Loppupuolella kirjaa my\u00f6s is\u00e4n puolen suku saa puheenvuoron ja Voitto alkaa nousta esiin historian h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 Matalenan ja Ilmarin matkattua Ven\u00e4j\u00e4lle tietoja etsim\u00e4\u00e4n. Samalla kun kirjassa pengotaan mennytt\u00e4 sukulaisten kautta, valoitetaan my\u00f6s Matalenan omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja pakoa avioliitostaan. Johannes on v\u00e4kivaltainen eik\u00e4 sellainen voi jatkua loputtomiin. Ilmari tulee yh\u00e4 l\u00e4heisemm\u00e4ksi ja Alma-mummon kuoltua tulevaisuus alkaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valoisammalta.<\/p>\n

Kirja pursuaa historiaa, tutkittua sukutietoa ilmeisesti kirjailijan omasta suvusta. T\u00e4llaisia kirjoja t\u00e4n\u00e4 vuonna on ilmestynyt h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n paljon, esim. Nelj\u00e4ntienristeys<\/em><\/a> (Tommi<\/strong> Kinnunen<\/strong>), Ikkunat y\u00f6h\u00f6n<\/em> (Laura L\u00e4hteenm\u00e4ki<\/strong>), Kultarinta<\/em><\/a> (Anni Kyt\u00f6m\u00e4ki<\/strong>). Sukudaamaa kaikissa, jotain salaper\u00e4ist\u00e4, raskaita kohtaloita, vaikeita ihmissuhteita. Kaikille on tyypillist\u00e4 se, ett\u00e4 ne on kerrottu pitk\u00e4lti vain naisten kautta. Tuntuu kuin niiss\u00e4 ei miehi\u00e4 olisi ollutkaan. Kultarinta ja Karhunpes\u00e4 voisivat olla sisarteokset, molemmissa liikutaan sis\u00e4llissodan tragedioissa, j\u00e4lkimainingeissa, sairauksissa jne. Kun sotien j\u00e4lkeen miehet kirjoittivat sodista, kokemuksistaan ja sankariteoista, ovat nyt naiset tarttuneet sis\u00e4llissotaan ja kuvanneet sen raakuuksia naisten n\u00e4k\u00f6kulmasta. Onkohan t\u00e4m\u00e4 sattumaa?<\/p>\n

Kirjan keskeinen teema on vaikeneminen. Sukupolvesta toiseen ihmiset vaikenevat h\u00e4vett\u00e4vist\u00e4 ja vaikeista asioista, jopa niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t pyssyjen eteen ja ammuttaviksi mieluummin kuin kertovat totuuden. Sama vaikeneminen jatkuu Matalenan kohdalla ja vasta kirjan edetty\u00e4 loppupuolelle my\u00f6s h\u00e4nen oma \u00e4\u00e4nens\u00e4 alkaa kuulua ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 avautua. Paettuaan Kolumbiaan sissisotien keskelle h\u00e4n pakeni paitsi miest\u00e4\u00e4n my\u00f6s itse\u00e4\u00e4n. Nyt sukunsa tarinoiden kautta my\u00f6s h\u00e4n p\u00e4\u00e4see eroon raskaista vuosista ja vapautuu salaisuuksien painolastista.<\/p>\n

Karhunpes\u00e4 on hyv\u00e4 kirja, vaikka se tahtoo hajota monien etenemissuuntiensa vuoksi. Aina ei muista, mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 sukuhaarassa oli ennen tapahtunut tai mihin sukuhaaraan t\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6 liittyy. V\u00e4hitellen henkil\u00f6t asettuvat paikoilleen ja tarina saa kiinte\u00e4mm\u00e4n muodon. Siit\u00e4 huolimatta kirjan loppupuolella olisi ollut tiivist\u00e4misen varaa, nyt se r\u00f6nsyili viimeiset sata sivua ihan liikaa\u00a0ja sen sanoma oli hukkua sanojen sekaan. Sirpalemaisuutta kirjassa lis\u00e4siv\u00e4t lyhyet luvut, jotka oli otsikoitu luvun p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n nimen mukaan. Toisaalta ne pitiv\u00e4t lukijan jyv\u00e4ll\u00e4 kenest\u00e4 kulloinkin oli kyse. Miehen kirjoittamana t\u00e4m\u00e4 kirja tuskin olisi luonut Matalenan ja Ilmarin v\u00e4lille suhdetta. Se tuntui jotenkin teenn\u00e4iselt\u00e4, koska he olivat tutustuneet oikeastaan sattuman kautta. Niinh\u00e4n usein k\u00e4y, mutta t\u00e4ss\u00e4 se ei minusta toiminut ja kirja olisi ollut parempi ilman t\u00e4t\u00e4 k\u00e4\u00e4nnett\u00e4, oikeastaan ilman koko Ilmaria, muutkin kirjan miehet Voittoa lukuunottamatta sivuutettiin. Muuten teskti oli ilmeik\u00e4st\u00e4, helposti luettavaa ja mielenkiintoista.<\/p>\n

Hiidensalo, Venla: Karhunpes\u00e4. Otava, 2014. 479 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Uusia lukemisenarvoisia kirjoja lojuu p\u00f6yd\u00e4nkulmalla l\u00e4j\u00e4p\u00e4in eik\u00e4 niihin ehdi paneutua kuin iltauutisten j\u00e4lkeen. Usein sitten k\u00e4y niin, ett\u00e4 aamulla l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kirjan peittojenv\u00e4list\u00e4 ilman, ett\u00e4 on p\u00e4\u00e4ssyt sivuakaan eteenp\u00e4in. Nyt kun ulkona viileni ja kylm\u00e4narkana viihdyin paremmin sis\u00e4tiloissa, tartuin p\u00e4\u00e4limm\u00e4iseen ja … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":5,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[53,374,522],"class_list":["post-3638","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-historia","tag-sota","tag-sukutarina"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3638","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3638"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3638\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3657,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3638\/revisions\/3657"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3638"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3638"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3638"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}