{"id":3672,"date":"2014-11-04T22:43:47","date_gmt":"2014-11-04T19:43:47","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3672"},"modified":"2014-11-19T19:31:26","modified_gmt":"2014-11-19T16:31:26","slug":"ajo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3672","title":{"rendered":"Ajo"},"content":{"rendered":"

\"ajo\"<\/a>’Juha Itkonen<\/strong> on yksi suosikkikirjailijoistani. Kun aikoinaan luin kirjan <\/em>Anna minun rakastaa enemm\u00e4n, luulin, ettei kukaan osaa niin hyvin kirjoittaakaan. Kirja vei menness\u00e4\u00e4n ja vaikka en sen loppuhuipennuksesta pit\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, niin kokonaisuus puhui puolestaan. Siksi odotan aina innokkaana h\u00e4nen uutuuksiaan. Yleens\u00e4 niiden kohdalla ei pety, mutta sellaista kokemusta kuin ensimm\u00e4isten kirjojen kohdalla, en ole en\u00e4\u00e4 saanut. <\/em>Ajo, ei tuota pettymyst\u00e4 \u2013 sek\u00e4\u00e4n.’<\/em><\/span><\/p>\n

Kirja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kahden naisen, Helj\u00e4n ja Ainon, tarinan. Helj\u00e4 el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 murrosta 1960-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4, Aino el\u00e4\u00e4 omassa murroksessaan nykyp\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. N\u00e4iden kahden naisen el\u00e4m\u00e4t sivuavat toisiaan paitsi suvun kautta my\u00f6s kohtaloiden kautta. Yhteisen\u00e4 tunteena on suru. Helj\u00e4 menett\u00e4\u00e4 nuorimman poikansa traagisesti auto-onnettomuudessa, Ainolla on useita keskenmenoja ennen Aarnen syntym\u00e4\u00e4. Molemmat naiset hakevat irtiottoa saadakseen surra rauhassa, saadakseen uutta ajateltavaa. Helj\u00e4 matkaa Australiaan vanhimman tytt\u00e4rens\u00e4 luo asumaan, Aino ottaa poikansa ja perheen auton ja karkaa Keski-Eurooppaan.<\/p>\n

Mutta suru ei katoa karkaamalla. Sen rinnalle nousevat\u00a0kaipaus, tuska menneest\u00e4, muistot. Helj\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 hajoittaa Onnin jatkuvat poissaolot myyntimatkoilla, lasten muutto omilleen ja uskonto, joka sitoo\u00a0ja tuomitsee. Onni j\u00e4\u00e4 kirjassa sivurooliin, puolisoksi, jonka syyt\u00e4 pojan kuolema on. Onni rakastaa musiikkia niin kuin poikakin, kuin Sinikka-tyt\u00e4r, joka on Ainon anoppi ja Aarnen mummu. Mutta musiikki ei sovi helluntailaisuuteen, johon suuntaan Helj\u00e4 alkaa tuntea vetovoimaa.<\/p>\n

Kirja on taattua Itkosta. Siin\u00e4 erilaiset tarinat kuljettavat lukijaa sis\u00e4lle ihmiskohtaloihin ja viev\u00e4t menness\u00e4\u00e4n. Lukijalla s\u00e4ilyy kiinnostus, kun h\u00e4n odottaa, miss\u00e4 kohtaa tarinat\u00a0leikkaavat toisiaan. Siis sama rakenne kuin muissakin Itkosen kirjoissa. Ihmiskuvaus on loistavaa, tarkkaa ja j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4, samoin tapahtumien ja ymp\u00e4rist\u00f6jen kumaaminen, joskus jopa liiankin pikkutarkkaa. Aikakaudet limittyv\u00e4t toisiinsa, ihmiset my\u00f6s. Helj\u00e4 on kuvattu toisaalta alistuvaksi toisaalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoiseksi. Aino kirjan alussa on tomera selviytyj\u00e4, joka vain menee ja suunnittelee kaiken toteuttaakseen aikeensa viimeist\u00e4 piirtoa my\u00f6ten, mutta joka lopulta hajoaa, kun kaikki on tehty eik\u00e4 surusta kuitenkaan p\u00e4\u00e4se yli \u2013 muuten kuin kirjoittamalla kaiken muistiin. Loppupuolella kirjaa h\u00e4n haipuu kulisseihin, unohtuu, kun Helj\u00e4n tarina vy\u00f6ryy p\u00e4\u00e4lle. Masennus, jota Aino potee, ottaa valtaansa ja se n\u00e4kyy my\u00f6s tekstiss\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on j\u00e4lleen kerran sukupolvitarina, vaikka v\u00e4lipolvi j\u00e4\u00e4kin t\u00e4ss\u00e4 kovin v\u00e4h\u00e4lle. Helj\u00e4 edustaa sodanaikaista sukupolvea, puutteessael\u00e4mist\u00e4, kielt\u00e4ytymist\u00e4, pid\u00e4ttyv\u00e4isyytt\u00e4. Aino edustaa nykysukupolvea omine naisen tarpeineen ja haluineen. V\u00e4lisukupolvi on muuttanut Australiaan tai kuollut. Heist\u00e4 ei juurikaan puhuta, heist\u00e4 ei ole kertomuksia. Kirja kuvaa voimakkaasti surun ilmapiiri\u00e4, niin lapsuuden traumoja kuin hyl\u00e4tyksitulemisen pelkoakin. Se tuntuu jossain vaiheessa jopa liioitellulta, mutta sen taitaa tiet\u00e4\u00e4 vain sellainen joka on sen kokenut. Kirjailija kertoo pojan kuoleman olleet h\u00e4nen mummonsa kertomus omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Siksi suru on varmaan aito. Kerronnasta tulee mieleen Veikko<\/strong>\u00a0 Huovisen<\/strong> viimeinen kirja Pojan kuolema<\/em>. Aihe on sama, vaikka Huovisen\u00a0kirjassa kuolema tuleekin oman k\u00e4den kautta ja pohdinta keskittyy siihen suuntaan.<\/p>\n

Itkonen kuvaa hyvin my\u00f6s kiintymyst\u00e4. Helj\u00e4 rakastaa Onnia omalla tavallaan, mutta ei osaa sit\u00e4 sanoa, Onni viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Tragedia on valmis. Kotipaikka on t\u00e4rke\u00e4 ja siihen on kiinnytty. Se on p\u00e4\u00e4limm\u00e4isen\u00e4 Helj\u00e4n mieless\u00e4 my\u00f6s kaukana maailmalla. Aino hakee niit\u00e4 paikkoja Saksasta, joissa h\u00e4n on miehens\u00e4 Piin kanssa ollut onnellinen, el\u00e4\u00e4 niit\u00e4 uudelleen ja vaipuu yh\u00e4 syvemm\u00e4lle suruunsa.<\/p>\n

Loistavasti kirjoitettu kirja, taattua Itkosta, mutta … Jotain j\u00e4i hampaankoloon. Ehk\u00e4 se jokin oli Ainon tarina. J\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n, oliko h\u00e4ness\u00e4\u00a0tarpeeksi aineksia kirjan toiseen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00f6n? Olisiko ollut parempi antaa Ainon\u00a0olla vain kertoja, suvun kertojanainen, jonka omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 olisi saanut\u00a0kokonaan toisen romaanin? Ehk\u00e4p\u00e4!<\/p>\n

Itkonen, Juha: Ajo. Otava, 2014. 283 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Juha Itkonen on yksi suosikkikirjailijoistani. Kun aikoinaan luin kirjan Anna minun rakastaa enemm\u00e4n, luulin, ettei kukaan osaa niin hyvin kirjoittaakaan. Kirja vei menness\u00e4\u00e4n ja vaikka en sen loppuhuipennuksesta pit\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, niin kokonaisuus puhui puolestaan. Siksi odotan aina innokkaana h\u00e4nen uutuuksiaan. Yleens\u00e4 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[53,471],"class_list":["post-3672","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-historia","tag-otava"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3672","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3672"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3672\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3730,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3672\/revisions\/3730"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3672"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3672"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3672"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}