{"id":3748,"date":"2014-12-14T20:05:59","date_gmt":"2014-12-14T17:05:59","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3748"},"modified":"2014-12-14T20:07:30","modified_gmt":"2014-12-14T17:07:30","slug":"yojuna-lissaboniin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3748","title":{"rendered":"Y\u00f6juna Lissaboniin"},"content":{"rendered":"

\"y\u00f6juna\"<\/a>’Otin matkalukemisekseni tarpeeksi paksun kirjan, jottei se loppuisi kesken. Pascal Mercierin<\/strong> kirjaa on kehuttu hyv\u00e4ksi lukuromaaniksi, joten ajattelin sen seurassa viihtyv\u00e4ni, jos matkalla tulee tyhji\u00e4 paikkoja. Yhdentoista tunnin lentokoneessaistuminen oli t\u00e4llainen paikka. Luin kirjaa muulloinkin, sateen ropistessa bungalowin kattoon sademets\u00e4n keskell\u00e4, joten kun matka loppui, loppui kirjakin, juuri sopivasti. T\u00e4ss\u00e4 muutama kommentti tuoreeltaan. Matkasta voin kertoa toisella kertaa, kunhan ensin toivun aikaerosta.’<\/em><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ep\u00e4tavallinen kirja pohtii minuutta, irtautumista tavanmukaisesta ja yksil\u00f6llist\u00e4 el\u00e4m\u00e4nfilosofiasta. Vanhojen kielten opettaja Raimund Gregorius Sveitsiss\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4 koulussa kesken p\u00e4iv\u00e4n ja matkustaa Lissaboniin. Yllykkeen\u00e4 reaktioon ovat sattumalta tavattu portugalilainen nainen ja kirjakauppiaalta saatu salaper\u00e4inen kirja. Molemmat tapaukset tekev\u00e4t h\u00e4neen niin suuren vaikutuksen, ett\u00e4 h\u00e4n kokee t\u00e4ydellisen el\u00e4m\u00e4nmuutoksen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Lissabonissa h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 salaper\u00e4isen kirjailijan Amadeu de Pradon el\u00e4m\u00e4\u00e4 haastattelemalla ihmisi\u00e4, jotka ovat tunteneet h\u00e4net h\u00e4nen el\u00e4ess\u00e4\u00e4n. Prado osoittautuu tutkimisen arvoiseksi ja kirjan mittaan Gregorius tapaa Pradon sisaret, opettajan, parhaan yst\u00e4v\u00e4n, rakastetut ja kohtalotoverit. Kaikilla on kerrottavanaan jotakin t\u00e4m\u00e4n erikoisen miehen el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Pala palalta Gregorius kutoo kokoon palapelin ja selvitt\u00e4\u00e4 tapahtumien kulun Portugalissa 1970-luvun alussa. Lopussa h\u00e4n seisoo vanhan professorin edess\u00e4 ja tajuaa el\u00e4m\u00e4n kauneuden ja kauheuden.<\/p>\n

Juoni ei kuitenkaan ole kirjan p\u00e4\u00e4asiallinen anti. Kirja pohtii my\u00f6s laajemmalti el\u00e4m\u00e4\u00e4, sen kummallisuutta ja sattumanvaraisuutta. Voiko ihminen asettua toisen ihmisen sis\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4n ajatuksiin, tekoihin, tapoihin? Voiko Gregorius koskaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Amadeun ajatuksia niin, kuinka t\u00e4m\u00e4 on ne kirjaansa kirjoittanut? Mik\u00e4 johti yst\u00e4vysten v\u00e4lirikkoon, mik\u00e4 sisarusten eroon? Voiko joku j\u00e4\u00e4d\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 velkaa toiselle? Prado on hyvin itsekeskeinen nero. H\u00e4n pohtii el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta my\u00f6s omia tekojaan, omaa l\u00e4\u00e4k\u00e4rinvalaansa. H\u00e4n ei hyv\u00e4ksy is\u00e4ns\u00e4 tekoja tuomarina diktatuurin aikaan, h\u00e4n ei hyv\u00e4ksy \u00e4itins\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ysvaltaa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n rakastaa ja ei kuitenkaan rakasta, h\u00e4n yst\u00e4vystyy, mutta vain tiettyyn rajaan saakka.<\/p>\n

Kirja on todellinen aarreaitta pohdinnalle jopa kyll\u00e4stymiseen saakka. Se pit\u00e4\u00e4 lukea hitaasti nauttien, el\u00e4en mukana kertomuksessa aivan kuin Gregorius yritti el\u00e4\u00e4 mukana Pradon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n toiminnallaan korjaa v\u00e4lirikkoja, auttaa ihmisi\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, vapauttaa lukkiutuneita suhteita, mutta kokee turhautumista, kun ei voi olla toinen. H\u00e4n sairastuu itsekin, palaa Sveitsiin tutkimuksiin, eik\u00e4 tied\u00e4, onko h\u00e4nen oltava siell\u00e4, miss\u00e4 el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 on tehnyt vai siell\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4nen uusi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on. Sairauden diagnoosi varmaankin ratkaisee asian, mutta mik\u00e4 se on? Kirjailija py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 kertomusta j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 loppuun saakka ja lukija odottaa my\u00f6s salaper\u00e4isen naisen ilmaantuvan tarinaan uudelleen.<\/p>\n

Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kirja kuvaa el\u00e4m\u00e4n sattumanvaraisuutta, ehk\u00e4 me olemme oman\u00a0el\u00e4m\u00e4mme vankeja ja uuden luominen luo my\u00f6s tuskaa, luo tunteen, ettei osaa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on parasta, mik\u00e4 on ratkaisu juuri minun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Luulen kirjan kertovan juuri t\u00e4st\u00e4. Prado oli itsekeskeinen pohtija, joka kuoli varhain\u00a0aivoverenvuotoon tietoisena siit\u00e4, ett\u00e4 se jossain vaiheessa tulee. Gregorius samistuu h\u00e4neen. Johtuvatko h\u00e4nenkin vaivansa samasta taudista vai projisoiko\u00a0h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4kin itse\u00e4\u00e4n Pradoon? Mielenkiintoinen kirja. Suosittelen pohdinnasta pit\u00e4ville.<\/p>\n

Mercier, Pascal: Y\u00f6juna Lissaboniin (Nachtzug nach Lissabon). Tammi, 2010 (2004), suom. Raija\u00a0Nylander. 611 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Otin matkalukemisekseni tarpeeksi paksun kirjan, jottei se loppuisi kesken. Pascal Mercierin kirjaa on kehuttu hyv\u00e4ksi lukuromaaniksi, joten ajattelin sen seurassa viihtyv\u00e4ni, jos matkalla tulee tyhji\u00e4 paikkoja. Yhdentoista tunnin lentokoneessaistuminen oli t\u00e4llainen paikka. Luin kirjaa muulloinkin, sateen ropistessa bungalowin kattoon sademets\u00e4n … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":19,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[91,588,491],"class_list":["post-3748","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-keltainen-kirjasto","tag-pokkari","tag-tammi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3748","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3748"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3748\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3752,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3748\/revisions\/3752"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3748"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3748"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3748"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}