{"id":380,"date":"2012-03-13T09:58:42","date_gmt":"2012-03-13T07:58:42","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=380"},"modified":"2013-04-21T10:32:22","modified_gmt":"2013-04-21T08:32:22","slug":"havaistyt","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=380","title":{"rendered":"H\u00e4v\u00e4istyt"},"content":{"rendered":"


\n\"H\u00e4v\u00e4istyt\"<\/a>’Kun talvi alkaa h\u00e4vit\u00e4 taistelun kev\u00e4\u00e4lle, j\u00e4\u00e4 aikaa v\u00e4hemm\u00e4n lukemiselle. Nyt olenkin hiljaiselon aikana p\u00e4\u00e4ssyt taas vauhtiin ja kaivanut v\u00e4liinj\u00e4\u00e4neit\u00e4 teoksia tutustuttavaksi. Yksi t\u00e4llainen on viime vuonna ilmestynyt Sahlbergin<\/strong> <\/em>H\u00e4v\u00e4istyt. Pist\u00e4n t\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 joitakin kommentteja, jospa joku l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niist\u00e4 syyn tutustua t\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n tunnettuun kirjailijaan. Suosittelen, vaikka en voikaan taata mielihyv\u00e4\u00e4.’<\/em><\/span><\/p>\n

G\u00f6teborgissa asuvan suomalaiskirjailijan kymmenes romaani on yht\u00e4 synkk\u00e4 ja kaunis kuin edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4kin. Itseeni teki aikoinaan suuren vaikutuksen kirja H\u00f6yhen<\/em>, jossa kuljetaan kehitysvammaisen pojan mielenmaisemassa laitoksessa, samoin syrj\u00e4ytyneest\u00e4 maahanmuuttajasta kertova H\u00e4m\u00e4r\u00e4n j\u00e4ljet<\/em>. Sen sijaan Tammilehdosta<\/em> en pit\u00e4nyt ja niinp\u00e4 j\u00e4tinkin kirjailijan rauhaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Ehk\u00e4 se kannatti, tuli perspektiivi\u00e4.<\/p>\n

H\u00e4v\u00e4istyt<\/em> on kirja pakomatkasta, rikoksesta, pahoinvoinnista, pienist\u00e4 ihmisist\u00e4 yhteiskunnan rattaissa. Kirjailija ei sido tarinaansa mihink\u00e4\u00e4n aikaan eik\u00e4 paikkaan. Se olisi voinut tapahtua viime vuonna tai kymmeni\u00e4 vuosia sitten miss\u00e4 p\u00e4in maailmaa tahansa. Oikeastaan siit\u00e4 tuli sellainen kuva, jonka olisi voinut piirt\u00e4\u00e4 joku 30-luvun kirjailija: William Flaukner<\/strong> tai Pentti Haanp\u00e4\u00e4<\/strong>. Kun on viime aikoina lukenut monia puolifiktiivisi\u00e4 tarinoita, tuntui virkist\u00e4v\u00e4lt\u00e4 paneutua t\u00e4ysin keksittyyn tarinaan. T\u00e4ll\u00e4 ei ole totuuspohjaa ja kuitenkin se on totta. Samanlaisia juttuja on kerrottu tuhansia ymp\u00e4ri maailman, tarinoita, joita lama ja puute saa aikaan.<\/p>\n

Kirjassa ihmiset kuvataan hyvin lakoonisesti: mies, nainen, tytt\u00f6, poika, Mestari. Osalle heist\u00e4 nimet tulevat vasta aivan kirjan lopussa. Samoin paikat ovat yleisk\u00e4sitteellisi\u00e4: rannikon kaupunki, l\u00e4hikyl\u00e4, kaivos.<\/p>\n

Kirja alkaa siit\u00e4, kun talosta tulee ulos kolme henkil\u00f6\u00e4, poika, nainen ja mies, t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 ja sitten mies palaa taloon ja hakee mukaansa kiv\u00e4\u00e4rin. T\u00e4st\u00e4 alkaa pakomatka, joka etenee kuin dekkari lopun ratkaisuun saakka. Perhe pakenee rikosta, jonka motiivit tulevat esiin teoksen edetess\u00e4. He joutuvat hankkimaan toimeentulonsa rikollisin keinoin ja pakenemaan virkavaltaa useaankin kertaan. Heid\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Mestari, joka on kertomuksessa kuin Jumala, joka ratkaisisi kaikki heid\u00e4n ongelmansa. Mestari kuitenkin liikkuu nopeasti paikkakunnalta toiselle eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ole helppo saavuttaa. Mies tekee sen, mink\u00e4 voi ja mihin pystyy, vaikka loukkaa jalkansa paetessaan ja vaikka on monesti eksy\u00e4 j\u00e4ljilt\u00e4. Suurelta osin kerronta on ulkopuolista, mutta min\u00e4-kertojina \u00e4\u00e4neen p\u00e4\u00e4sev\u00e4t my\u00f6s kaivoksen palop\u00e4\u00e4llikk\u00f6, vanha yksin asuva nainen ja poliisi. Heid\u00e4n kuvauksensa perheest\u00e4 antavat jonkinlaista k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, milt\u00e4 he n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. Yll\u00e4tys oli ainakin minulle heid\u00e4n ik\u00e4rakenteensa ja ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4, josta ulkopuolinen kertoja ei kerro juurikaan mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Hyvin keskeiseksi tarinassa nousee mykk\u00e4 poika. Jo alusta p\u00e4\u00e4see k\u00e4sitykseen, ett\u00e4 h\u00e4neen liittyy jotain erikoista, jotain mik\u00e4 on tapahtunut ennen tarinan alkua. Salaisuus pysyy salaisuutena l\u00e4hes loppuun saakka eik\u00e4 sit\u00e4 voi oikeastaan arvatakaan sill\u00e4 kirjailija aintaa aivan liian v\u00e4h\u00e4n johtolankoja t\u00e4h\u00e4n. My\u00f6s rikoksen laatu ja suorittaja pysyv\u00e4t l\u00e4hes loppuun saakka arvoituksina, vaikka niist\u00e4 annetaankin selvi\u00e4 osviittoja pitkin matkaa.<\/p>\n

Sahlberg on kirjailijana omintakeinen. H\u00e4nen romaaninsa eiv\u00e4t ole helppoja, mutta ne ovat koskettavia. H\u00e4n kertoo vakavista asioista: v\u00e4h\u00e4osaisista, syrj\u00e4ytyneist\u00e4, k\u00f6yhist\u00e4 ja sairaista. Aiheet ovat siis synkki\u00e4. Teksti ei aina ole synkk\u00e4\u00e4, mutta ei sielt\u00e4 juuri huumoriakaan l\u00f6ydy. Siksi kirjailijaa pidet\u00e4\u00e4nkin er\u00e4\u00e4nlaisena marginaalikirjailijana, joka ei ole saavuttanut suuren yleis\u00f6n suosiota. H\u00e4n on kuitenkin pysynyt tyylilleen uskollisena koko tuotantonsa ajan. Toiset pit\u00e4v\u00e4t toiset eiv\u00e4t, niin kuin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 usein on.<\/p>\n

Sahlbergin teksti on karua. Se kuvaa tapahtumia ottamatta niihin selv\u00e4\u00e4 kantaa. Sen saa tehd\u00e4 lukija. Lauseet eiv\u00e4t ole helppoja, mutta luettavia. Joissain kohdin kyll\u00e4 katsoin kaksikin kertaa jotain kielikuvaa ennen kuin sen ymm\u00e4rsin. Jossain toisessa kohdin esimerkiksi personifikaatio h\u00e4iritsi kokonaiskuvaa ja sen olisin j\u00e4tt\u00e4nyt pois. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 auton tekem\u00e4 havainto tai ikkunaverhojen tukahtuneet \u00e4\u00e4net voivat olla vain lipsahduksia, jotka sellaisinaan ovat turhia. My\u00f6s vaikeat tai kliseiset kielikuvat olisivat voineet olla parempia yksinkertaisemmassa muodossa. Ei aina tarvitse kirjoittaa kaikkea mit\u00e4 ajattelee. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n lopun selittely\u00e4 ei kirjassa olisi kaivattu. Asiahan tuli kerrottua jo pitkin matkaa.<\/p>\n

Kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli luettava kirja, ei mik\u00e4\u00e4n tusinatuote, mutta ehk\u00e4 taas odotin jotain enemm\u00e4n. Se saattaa johtua siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4t lukijat on viime aikoina totutettu puolittain tosipohjaisiin kertomuksiin ja silloin t\u00e4llainen t\u00e4ysfiktiivinen teos on erilainen ja tuntuu ehk\u00e4 turhalta, sadulta, jolla kuitenkin on oma t\u00e4rke\u00e4 sanomansa.<\/p>\n

Asko Sahlberg: H\u00e4v\u00e4istyt. WSOY, 2011. 331 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Kun talvi alkaa h\u00e4vit\u00e4 taistelun kev\u00e4\u00e4lle, j\u00e4\u00e4 aikaa v\u00e4hemm\u00e4n lukemiselle. Nyt olenkin hiljaiselon aikana p\u00e4\u00e4ssyt taas vauhtiin ja kaivanut v\u00e4liinj\u00e4\u00e4neit\u00e4 teoksia tutustuttavaksi. Yksi t\u00e4llainen on viime vuonna ilmestynyt Sahlbergin H\u00e4v\u00e4istyt. Pist\u00e4n t\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 joitakin kommentteja, jospa joku l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niist\u00e4 syyn … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":5,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[101,208],"class_list":["post-380","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-kirjallisuus","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/380","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=380"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/380\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":382,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/380\/revisions\/382"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=380"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=380"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=380"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}