{"id":3841,"date":"2015-01-11T11:36:40","date_gmt":"2015-01-11T08:36:40","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3841"},"modified":"2015-01-11T11:47:16","modified_gmt":"2015-01-11T08:47:16","slug":"graniittimies","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3841","title":{"rendered":"Graniittimies"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2015\/01\/graniittimies.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft  wp-image-3842\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2015\/01\/graniittimies.jpg\" alt=\"graniittimies\" width=\"218\" height=\"324\" \/><\/a>&#8217;N\u00e4in vuodenvaihteen j\u00e4lkeen on syyt\u00e4 tehd\u00e4 yhteenvetoa my\u00f6s blogin toisesta puolesta, kirjoista. Joskus ajattelin erottaa n\u00e4m\u00e4 osat, luonnon ja kirjallisuuden, toisistaan, mutta en ole kuitenkaan viitsinyt niin tehd\u00e4. Vuoden aikana luin noin kirjan viikkoa kohti, mik\u00e4 on aika v\u00e4h\u00e4n menneisiin vuosiin verrattuna. Selityksen\u00e4 voisi tietenkin pit\u00e4\u00e4 kirjojen paksuutta. <strong>Murakamin<\/strong>\u00a0<\/em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=2975\">1Q84<\/a><em> sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n oli jo kolmeosainen j\u00e4rk\u00e4le, jonka kuitenkin merkitsin yhdeksi. Menneen\u00e4 vuonna halusin lukea kaikki Finlandia-ehdokkaat ja hieman pohtia koko palkintoakin. Yksi on niist\u00e4 lukematta. Ehk\u00e4 sekin jossain v\u00e4liss\u00e4 tulee vastaan. Jos omaa suosikkia luetuista hakee, niin olisin antanut palkinnon <strong>Olli Jaloselle<\/strong>. <\/em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3496\">Miehi\u00e4 ja ihmisi\u00e4<\/a><em> oli vaikuttava ja ehj\u00e4 kirja monella tapaa. Nyt pist\u00e4n t\u00e4h\u00e4n muutaman kommentin viel\u00e4 <strong>Sirpa K\u00e4hk\u00f6sen<\/strong> <\/em>Graniittimiehest\u00e4<em>, jonka luin viime vuoden puolella ennen joulua.&#8217;\u00a0<\/em><\/span><\/p>\n<p>T\u00e4t\u00e4 kirjaa lienee k\u00e4sitelty lehdiss\u00e4 ja blogeissa\u00a0laajalti. En ole kuitenkaan niihin kirjoituksiin tutustunut. Viime vuosina on ilmestynyt useita saman aihepiirin kirjoja (esim. <strong>Antti Tuuri<\/strong>: <em>Ikitie<\/em>, <strong>Venla Hiidensalo<\/strong>: <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3638\"><em>Karhunpes\u00e4<\/em><\/a>). Siksi t\u00e4m\u00e4 kirja tuntui ensin aika h\u00e4mment\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Se kertoo aivan kuin jotain muuta tarinaa. Vasta kirjan loppupuolella, kun p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n <strong>Stalinin<\/strong> vainoihin, tunnelma samankaltaistuu, historiallisuus yhdentyy.<\/p>\n<p><em>Graniittimies<\/em> kuvaa kahden suomalaisen, Iljan ja Klaran, el\u00e4m\u00e4\u00e4 Neuvostoliiton alkuaikoina 20-luvulla Pietarissa. Ilja on entinen punavanki, Klara punikkitytt\u00f6, joilla on vankka vakaumus paremmasta huomisesta sosialismin kautta. He ovat fiksuja nuoria ja ottaneet asioista selv\u00e4\u00e4. Aluksi he asuvat kellarihuoneessa ja n\u00e4kev\u00e4t n\u00e4lk\u00e4\u00e4. Ilja ryhtyy puoluetoimintaan, Klara auttamaan katulapsia kaupungin viem\u00e4reiss\u00e4. Samalla he tutustuvat muihin Suomesta paenneisiin: sirkustaiteilija Tomiin, yritt\u00e4j\u00e4 Henrikiin ja t\u00e4m\u00e4n vaimoon Jelenaan, Shuraan ja Galkiniin. Kaikki ovat muuttaneet nimens\u00e4 sopeutuakseen nopeammin uuteen yhteiskuntaan.<\/p>\n<p>Klaran terveys ei kest\u00e4 huonoa asumista ja viem\u00e4reiss\u00e4 ry\u00f6mimist\u00e4, h\u00e4n sairastuu ja n\u00e4ivettyy pois. Ilja tuhoutuu reilun kymmenen vuoden kuluttua Stalinin vainoissa, Tom muuttuu kovikseksi, Jelena kerj\u00e4l\u00e4iseksi. Unelmat sortuvat vainoihin. Klara on pelastanut viem\u00e4reist\u00e4 sisarukset Dunjan ja Genjan, jotka saavat n\u00e4in oman el\u00e4m\u00e4n vaikean lapsuuden j\u00e4lkeen. Genja dokumentoi, valokuvaa, Dunja j\u00e4\u00e4 kertomaan otto\u00e4itins\u00e4 tarinaa, kuinka t\u00e4m\u00e4 hiihti Suomesta Petrogradiin toteuttaakseen unelmansa.<\/p>\n<p>Suomesta loikkasi l\u00e4hes 15000 ihmist\u00e4 Neuvostoliittoon 1920- ja 30-luvuilla. Heist\u00e4 yli puolet tuhoutui Stalinin vainoissa, osa palasi Suomeen, osa vain katosi. Heid\u00e4n hautojaan etsit\u00e4\u00e4n nyt Kannaksella ja muistomerkkej\u00e4 pystytet\u00e4\u00e4n. Valtaosa loikkareista oli sis\u00e4llissodassa punaisten puolella taistelleita, sill\u00e4 heit\u00e4 syrjittiin taustansa vuoksi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sodanj\u00e4lkeisess\u00e4 Suomessa. Samoin k\u00e4vi niille tuhansille Amerikasta tulleille siirtolaisille, jotka matkasivat rakentamaan utopiaansa It\u00e4-Karjalaan. Vain harva pelastui. T\u00e4m\u00e4 kirja kuvaa satuttavasti sit\u00e4 v\u00e4kivaltaa, mihin ideologiaansa uskovat ihmiset t\u00f6rm\u00e4siv\u00e4t. <strong>Thomas Moren<\/strong> kirja <em>Utopia<\/em> vuodelta 1516 oli Klaran ja muidenkin ohjenuorana, mutta se ei toiminut. Kun SUPO:n arkistot avautuivat 1990-luvulla, tutkijat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t tutustumaan tarkemmin loikkareiden kohtaloihin. Siihen asti ne olivat vain suvuissa kulkeneita tarinoita. Kirjailija K\u00e4hk\u00f6nen on tutustunut n\u00e4ihin tarinoihin ja koonnut kirjansa uskottavasti niist\u00e4 sek\u00e4 oman sukunsa tarinasta.<\/p>\n<p>Kirjaa lukiessa ankeutta ei huomaa. Se hiipii koko ajan mukana mutta taustalla. Historiasta tied\u00e4mme, kuinka siin\u00e4 k\u00e4vi, mutta kertomus ei hehkuta sit\u00e4 etuk\u00e4teen, vaan viipyy siin\u00e4 l\u00e4hes onnellisessa ankeudessa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden my\u00f6t\u00e4. Siksi kirjan lopun tapahtumat iskev\u00e4t sit\u00e4kin kovemmin, kohtalot surettavat. Lukiessa odotti loppua, mutta toivoi utopian s\u00e4ilyv\u00e4n ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden selvi\u00e4v\u00e4n. Sen vuoksi\u00a0onkin hyv\u00e4, ettei loppua ole turhaan venytetty. Kirja on hyvin kirjoitettu, omalla tavallaan. Jossain kohdin kieless\u00e4 oli tuurimaista letkeytt\u00e4, jossain kohdin suurten ven\u00e4l\u00e4isten kertojien paatoksellista hurmiota, kokonaisuus s\u00e4ilyy paketissa kuitenkin loppuun saakka. Kirja ansaitsi kyll\u00e4 paikkansa Finlandia-palkinnon ehdokkaana. Voittajaksi siit\u00e4 ei ollut, vaikka olisi joku voinut sen sellaiseksikin valita.<\/p>\n<p>Mutta mik\u00e4 on graniittimies tai kuka? Etsin kirjasta kaksi kohtaa, joissa t\u00e4m\u00e4 sana mainitaan ja luin ne huolella l\u00e4pi. Symboliikka ei minulle aivan kokonaan avautunut. Kuvaako Galkinin elokuvassa oleva Graniittimies vallankumousta, Neuvostoliittoa vai el\u00e4m\u00e4\u00e4 yleens\u00e4? Ehk\u00e4 niit\u00e4 kaikkia. J\u00e4hmettyv\u00e4tk\u00f6 aatteet patsaiksi, p\u00f6n\u00f6tykseksi, kuollakseen lopulta ja j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain kiveen hakattu muistomerkki, tuntematon hautakivi.<\/p>\n<p><em>K\u00e4hk\u00f6nen, Sirpa: Graniittimies. Otava, 2014. 334.s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;N\u00e4in vuodenvaihteen j\u00e4lkeen on syyt\u00e4 tehd\u00e4 yhteenvetoa my\u00f6s blogin toisesta puolesta, kirjoista. Joskus ajattelin erottaa n\u00e4m\u00e4 osat, luonnon ja kirjallisuuden, toisistaan, mutta en ole kuitenkaan viitsinyt niin tehd\u00e4. Vuoden aikana luin noin kirjan viikkoa kohti, mik\u00e4 on aika v\u00e4h\u00e4n menneisiin &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3841\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":1,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-3841","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3841","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3841"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3841\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3848,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3841\/revisions\/3848"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3841"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3841"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3841"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}