{"id":387,"date":"2012-04-09T20:31:32","date_gmt":"2012-04-09T18:31:32","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=387"},"modified":"2013-04-21T10:23:24","modified_gmt":"2013-04-21T08:23:24","slug":"alkusoitto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=387","title":{"rendered":"Alkusoitto"},"content":{"rendered":"


\n\"alkusoitto\"<\/a>’Olen ollut muutaman viikon ulkomailla ja blogin pit\u00e4minen on j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4lle. Ulkona kev\u00e4t tekee tuloaan r\u00e4nt\u00e4kuurojen keskell\u00e4, aurinko sulattelee hankia ja muuttolinnut palailevat kaukomailta. Etel\u00e4ss\u00e4 ne olivat hyvinkin jo l\u00e4ht\u00f6kuopissaan, niin p\u00e4\u00e4skyt kuin kahlaajatkin. Tervetuloa vain. Matkalla luin pieni\u00e4 kirjoja, joilla on suuri sis\u00e4lt\u00f6. T\u00e4llainen on varsinkin muutaman vuoden takaisen Nobel-kirjailijan Le Cl\u00e9zion<\/strong> palkintovuonnaan kirjoittama kirja nuoren Ethelin kasvusta lapsuudesta aikuisuuteen ja vastuuseen. Upeaa kerrontaa, niin kuin muutkin h\u00e4nen kirjansa. <\/em>Autiomaa oli fantastinen lukukokemus aikoinaan ja nyt juuri kun vaelsin kuumassa er\u00e4maassa kivien, punaisten kallioiden ja mystisen hiljaisuuden keskell\u00e4, muistelin usein juuri t\u00e4t\u00e4 kirjaa. Le Cl\u00e9ziota kannattaa lukea useampaankin kertaan.’<\/em><\/span><\/p>\n

Kirja on pieni kertomus suuresta asiasta. Nuori Ethel kasvaa kirjan my\u00f6t\u00e4 lapsesta aikuisuuteen ja saa kokea kaiken sen muutoksen, jonka sota tuo Eurooppaan 30-luvulla. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 rikkaassa porvarillisessa perheessa Pariisissa, soittaa pianoa, k\u00e4y koulua ja seurustelee vanhan isoset\u00e4ns\u00e4 Solomonin kanssa el\u00e4m\u00e4st\u00e4. H\u00e4nen perheens\u00e4 on muuttanut Pariisiin Mauritiukselta ja is\u00e4n on tarkoitus hoitaa perheen raha-asioita t\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin niin, ett\u00e4 he voisivat jatkossakin viett\u00e4\u00e4 turvattua ja vakaata el\u00e4m\u00e4\u00e4. Toisin kuitenkin k\u00e4y. Is\u00e4 ei osaa hoitaa asioitaan, ei omiaan eik\u00e4 muiden. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 yli varojensa pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 salonki-iltoja, tarjoamalla lainoja, haaveilemalla uusista keksinn\u00f6ist\u00e4, jotka eiv\u00e4t toimi ja sijoittamalla rahaa arveluttaviin kohteisiin. Isoset\u00e4 huomaa t\u00e4m\u00e4n ja testamenttaa kaiken omaisuutensa Ethelille, varsinkin kalliin tontin, jonne oli tarkoitus rakentaa Ethelille Malvanv\u00e4rinen huvila. Is\u00e4 kuitenkin sed\u00e4n kuoltua tuhlaa my\u00f6s Ethelin varat ja niin he ovat kaikki tuuliajolla, kun sota syttyy.<\/p>\n

Kirja kertoo my\u00f6s Ethelin yst\u00e4vyydest\u00e4 Ksenjan, ven\u00e4l\u00e4isaatelisen emigranttityt\u00f6n, kanssa. Ksenja on k\u00f6yh\u00e4, todell\u00e4 k\u00f6yh\u00e4, mutta ylpe\u00e4 ja kantaa k\u00f6yhyytensa kunnialla. Tyt\u00f6t ovat rakastuneita toisiinsa ja yst\u00e4vyys on muuttumassa jopa vaaralliseksi. Sota kuitenkin muuttaa senkin. Ksenja menee naimisiin ja yst\u00e4vyys loppuu. Ethel seurustelee englantilaisen Laurentin kanssa ja menee t\u00e4m\u00e4n kanssa naimisiin kirjan lopulla sen j\u00e4lkeen, kun is\u00e4 Alexandre on kuollut, perhe k\u00e4rsinyt hirvitt\u00e4v\u00e4n k\u00f6yhyyden ja alennuksen joutumalla karkoitetuksi Pariisista ensin Nizzaan ja sitten maaseudulle toisten ihmisten armopalojen varaan. Kun on itse k\u00e4rsinyt n\u00e4l\u00e4n ja puutteen, osaa antaa arvon hyvinvoinnille ja toisten k\u00e4rsimyksille.<\/p>\n

Kirja on osittain omael\u00e4m\u00e4kerrallinen tarina kirjailijan omasta \u00e4idist\u00e4. Siin\u00e4 ei oikeastaan tapahdu kerrottuna kovinkaan paljon, mutta sen pienten tapahtumien taustalla vellovat suuret asiat, joiden laineet keinuttavat my\u00f6s kirjan henkil\u00f6it\u00e4. Hitler on kummajainen, jota ensin nauretaan sitten vihataan. Puute on peikko taustalla, jonka ei suotaisi tulevan omalle kohdalle, mutta joka on siedett\u00e4v\u00e4 sitten kun se osuu.<\/p>\n

Kirjailija kuvaa hyvin kauniisti nuoren Ethelin el\u00e4m\u00e4\u00e4 Pariisissa. H\u00e4n ei kaunistele asioita, mutta tunkeutuu kuitenkin syv\u00e4lle nuoren tyt\u00f6n sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tuntuu joissakin paikoissa jopa kiusalliselta lukea tyt\u00f6n omista ajatuksista. Tytt\u00f6jen yst\u00e4vyys on kuvattu my\u00f6s hyvin kauniisti ja vaikka se johtaa l\u00e4hes lesbomaiseen suhteeseen, niin siit\u00e4 ei l\u00e4pitunge nykykirjallisuuden niin helposti paisuttamaa seksuaalisuutta. Kuvaus on arkaa, niin kuin varmaankin nuoren tyt\u00f6n itsens\u00e4 etsiminen on. Ksenja kuvataan kylm\u00e4ksi ja itsekk\u00e4\u00e4ksi, kuten usein kliseisesti ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 kuvataan. Toisaalta Ethel on runotytt\u00f6m\u00e4inen sinisilm\u00e4inen onnessaan eik\u00e4 osaa ajatella toisista mit\u00e4\u00e4n pahaa.<\/p>\n

Koska kirja on kertomus Hitlerin hirmutekojen ajalta, se ei j\u00e4t\u00e4 n\u00e4it\u00e4k\u00e4\u00e4n asioita rauhaan. Vasta kirjan lopulla selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Laurent on juutalainen eik\u00e4 Ethel. Laurent on kuitenkin englantilainen sotilas, eik\u00e4 joudu k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n, mutta h\u00e4nen perheens\u00e4 joutuu keskitysleirille. Koko ajan pelk\u00e4sin sen tapahtuvan Ethelin perheelle. Pahuus kasvaa kirjan edetess\u00e4 ja koska siit\u00e4 aiheesta on paljon kirjoitettu, se vaikuttaa, ahdistaa, vaikka sit\u00e4 ei kerrota. Kerronnan tahdittajana on Ravellin<\/strong> Bolero. <\/em>Alku on verkkainen, mutta tahti kiihtyy kohti loppua. Se on ik\u00e4\u00e4n kuin alkusoittona el\u00e4m\u00e4lle, johon Ethel valmistautuu.<\/p>\n

Kirja on kaunis pieni helmi, joka kannattaa lukea huolella. Se j\u00e4\u00e4 helposti ulkokohtaiseksi eik\u00e4 pysy mieless\u00e4, mutta hieman vaivaa n\u00e4hden siit\u00e4 saa uskomattoman paljon irti pienest\u00e4 koostaan huolimatta.<\/p>\n

Le Cl\u00e9zio, J. M. G: Alkusoitto. Otava 2010 (2008). Suom. Annikki Suni. 179 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Olen ollut muutaman viikon ulkomailla ja blogin pit\u00e4minen on j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4lle. Ulkona kev\u00e4t tekee tuloaan r\u00e4nt\u00e4kuurojen keskell\u00e4, aurinko sulattelee hankia ja muuttolinnut palailevat kaukomailta. Etel\u00e4ss\u00e4 ne olivat hyvinkin jo l\u00e4ht\u00f6kuopissaan, niin p\u00e4\u00e4skyt kuin kahlaajatkin. Tervetuloa vain. Matkalla luin pieni\u00e4 kirjoja, … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[101,183],"class_list":["post-387","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-kirjallisuus","tag-nobel"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/387","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=387"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/387\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1301,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/387\/revisions\/1301"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=387"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=387"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=387"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}