{"id":3911,"date":"2015-03-04T00:07:46","date_gmt":"2015-03-03T21:07:46","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3911"},"modified":"2015-03-04T00:07:46","modified_gmt":"2015-03-03T21:07:46","slug":"suljettu-maa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3911","title":{"rendered":"Suljettu maa"},"content":{"rendered":"

\"suljettu<\/a>’Ostin muutaman pokkarin talvilukemiseksi. Yleens\u00e4 en v\u00e4lit\u00e4 kerronnallisista kirjoista, jotka pohjaavat toimittajien tekemiin haastatteluihin. Niiden sanoma l\u00e4htee usein sensaatiohakuisuudesta. Barbara Demick<\/b> kirjoitti\u00a0<\/em>Los Angeles Timesiin joukon artikkeleita, jotka k\u00e4sitteliv\u00e4t ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 pohjoiskorealaisessa Ch’ongjinin kaupungissa. P\u00e4\u00e4st\u00e4kseen selvyyteen totuudesta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti haastatella joukkoa tuosta kaupungista loikanneita ihmisi\u00e4. N\u00e4in kirja sai alkunsa ja vuosien ty\u00f6n tuloksena lopulta p\u00e4\u00e4si markkinoille. Nyky\u00e4\u00e4n kirjailija toimii Kiinassa ja on edelleen kiinnostunut aiheesta. Kirja saavutti suuren suosion ja sai lukuisia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja. T\u00e4ss\u00e4 muutama kommentti kirjasta.’<\/em><\/span><\/p>\n

Kirja kertoo siis muutamasta pohjoiskorealaisesta ihmisest\u00e4, jotka eliv\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n\u00e4 suljetussa maassa, kommunistisessa diktatuurissa. He joutuivat koville aivopesun tuhotessa oman ajattelun ja olosuhteiden k\u00e4rjistyess\u00e4 siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi puutteen ja n\u00e4l\u00e4n vuoksi. Lopulta he eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 voineet tehd\u00e4 muuta kuin pyrki\u00e4 pois maasta, loikata vapauteen.<\/p>\n

Mi-ran on nuori tytt\u00f6, joka valmistuu opettajaksi ja jonka on p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen toistettava oppilailleen suuren johtajan\u00a0Kim-il-sungin oppeja maan paremmuudesta ja el\u00e4m\u00e4n ihanuudesta Pohjois-Koreassa. H\u00e4n seurustelee salaa Jun-sangin kanssa, joka on opiskelijana p\u00e4\u00e4kaupungin Pjongjangin yliopistossa. Vuosikausiin he eiv\u00e4t tapaa toisaan muuta kuin pime\u00e4ss\u00e4 tapahtuvilla k\u00e4velyill\u00e4 ja ainoa hellyydenosoitus on satunnainen k\u00e4sien sipaisu. Tohtori Kim on aatteelle uskollinen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja rouva Song perheen\u00e4iti, joka tekee kaikkensa kunnioittaakseen suurta johtajaa ja el\u00e4\u00e4kseen t\u00e4m\u00e4n oppien mukaan. Hyuck on k\u00f6yh\u00e4\u00e4kin k\u00f6yhempi katulapsi, jolla ei n\u00e4yt\u00e4 olevan mit\u00e4\u00e4n tulevaisuutta maassaan. Oak-hee taas on rouva Songin kapinoiva tyt\u00e4r, joka etsii el\u00e4m\u00e4lleen parempaa ja on sen l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen valmis uhraamaan kaiken. Kaikille heille on yhteist\u00e4, ett\u00e4 he loikkasivat Etel\u00e4-Koreaan ja olivat valmiit kertomaan tarinansa kirjan kirjoittajalle, joka tutki heid\u00e4nkaltaistensa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ennen ja j\u00e4lkeen loikkauksen.<\/p>\n

Maa syntyi Korean sodan j\u00e4lkeen 1950-luvulla, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat Korean niemimaan kahtia kummankin etupiiriin. Ensin pohjoinen osa oli vauraampi, mutta viimeist\u00e4\u00e4n silloin, kun Neuvostoliitto valtiona loppui, se menetti viimeisenkin tukijansa ja ajautui kaaokseen. Kim-il-sungin kuolema vauhditti katastroofia 1990-luvulla ja n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n katkerat vuodet tappoivat\u00a0miljoonia ihmisi\u00e4. Vakoilu, urkinta, ilmiannot, ty\u00f6leirit, kuolemantuomiot ja perheiden v\u00e4kivaltainen kohtelu estiv\u00e4t ihmisten paremman el\u00e4m\u00e4n etsinn\u00e4n, ruoan ker\u00e4ilyn ja loikkaukset. Yksityisyritt\u00e4jyydest\u00e4 tai varomattomasta sanasta saattoi p\u00e4\u00e4ty\u00e4 leirille tai tapettavaksi, joten kaikki oli teht\u00e4v\u00e4 salaa ja y\u00f6ll\u00e4. Pako maasta yltyi vuosikymmenen lopulla Kiinan kautta, mutta p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen sielt\u00e4 Etel\u00e4-Koreaan tarvittiin rahaa ja suhteita. Niinp\u00e4 vain muutama sata vuosittain onnistui p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n etel\u00e4\u00e4n vanhojen sukulaistensa hoiviin. Pahinta asiassa on se, ett\u00e4 sama meininki jatkuu maassa t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vaikka maa on menett\u00e4nyt kaikki liittolaisensa ja saanut yleisen halveksunnan osakseen.<\/p>\n

Dokumentaarinen romaani on usein vaikea. Siin\u00e4 helposti syyllistyt\u00e4\u00e4n sensaatiohakuisuuteen tai ylily\u00f6nteihin. Kun haastatellaan ihmisi\u00e4, jotka ovat selvinneet toisen mielest\u00e4 mahdottomasta, muuttuu kerronta hyvin helposti mustavalkoiseksi. T\u00e4ss\u00e4 kirjassakin saattaa olla t\u00e4t\u00e4 vikaa, vaikka joistain loppuosan kuvauksista p\u00e4\u00e4seekin rivien v\u00e4list\u00e4 havaitsemaan, ettei se uusi maa ollutkaan se paratiisi, jota kaivattiin, vanhassakin oli jotain hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Toki on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on kyse todella kahdesta hyvin erilaisesta kulttuurista. Vastakkaiasettelu on itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Oikeastaan ihmettelee, ettei se ole viel\u00e4kin selvemp\u00e4\u00e4. Helposti kauhistelu vaihtuu katkeruudeksi. Lukijana mietin ehk\u00e4 laajemmin asiaa enk\u00e4 vain yksitt\u00e4isten ihmisten kohtaloita. N\u00e4m\u00e4 haastatellut\u00a0olivat sinnikk\u00e4it\u00e4 ja\u00a0hyv\u00e4osaisia, koska p\u00e4\u00e4siv\u00e4t pois maasta. Ollessaan osana yhteiskuntaa he lauloivat samaa liturgiaa kuin muutkin, ep\u00e4ilyt oli haudattu syv\u00e4lle ja my\u00f6tatunto kuoli kuolleiden my\u00f6t\u00e4. Kun joku katosi, h\u00e4nt\u00e4 ei j\u00e4\u00e4ty suremaan, koska oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, aamiaisen j\u00e4lkeen aika kuluin lounaan miettimiseen, p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut. Se, ett\u00e4 vajaa parikymment\u00e4 vuotta sitten jossain maassa ihmiset kuolivat n\u00e4lk\u00e4\u00e4n ideologian vuoksi, tuntuu mahdottomalta k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. Kirjan suurin anti onkin siin\u00e4, ettei edes nykyaikana voi tuudittautua onnen tilaan totalitaarisessa maassa, kaikki voi muuttua yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4. Suomen kaltaisessa vakaassa maassa me olemme tottuneet el\u00e4m\u00e4\u00e4n hyvinvoinnissa, mutta onko sek\u00e4\u00e4n lopullista, voiko sekin luhistua hertkess\u00e4, niin kuin Pohjois-Korea 90-luvun alussa. Silmi\u00e4 avaava kirja, jota kannattaa pohtia pidenp\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n

Barbara Demick: Suljettu maa, el\u00e4m\u00e4\u00e4 Pohjois-Koreassa. Atena, 2014 (suom. Antti Immonen). 436 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Ostin muutaman pokkarin talvilukemiseksi. Yleens\u00e4 en v\u00e4lit\u00e4 kerronnallisista kirjoista, jotka pohjaavat toimittajien tekemiin haastatteluihin. Niiden sanoma l\u00e4htee usein sensaatiohakuisuudesta. Barbara Demick kirjoitti\u00a0Los Angeles Timesiin joukon artikkeleita, jotka k\u00e4sitteliv\u00e4t ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 pohjoiskorealaisessa Ch’ongjinin kaupungissa. P\u00e4\u00e4st\u00e4kseen selvyyteen totuudesta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti haastatella joukkoa … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":11,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[484,602,588],"class_list":["post-3911","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-atena","tag-dokumentti","tag-pokkari"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3911","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3911"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3911\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3920,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3911\/revisions\/3920"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3911"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3911"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3911"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}