{"id":3943,"date":"2015-03-20T20:29:20","date_gmt":"2015-03-20T17:29:20","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3943"},"modified":"2015-03-20T20:29:20","modified_gmt":"2015-03-20T17:29:20","slug":"villa-triste","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3943","title":{"rendered":"Villa Triste"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/villa_triste.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\" size-full wp-image-3944 alignleft\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/villa_triste.jpg\" alt=\"villa_triste\" width=\"137\" height=\"216\" \/><\/a>&#8217;Olen pyrkinyt vuosittain lukemaan ainakin yhden Nobel-palkinnon saaneen kirjailijan teoksen. Joskus ruotsalaiset yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t niin perusteellisesti, ettei yht\u00e4\u00e4n kirjaa ole saatavilla, ennen kuin sellainen k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n. Viime vuoden nobelisti lienee suurelle osalle lukevia ihmis\u00e4 yll\u00e4tys ja jos ei t\u00e4ysin niin ainakin puoliksi tuntematon. Ainakin minulle. Ranskalainen\u00a0<strong>Patrick Modiano<\/strong> on saanut lukuisia palkintoja teoksistaan, mutta 1970-luvulla. Miksi h\u00e4net nostettiin nyt vasta n\u00e4in korkeaan asemaan, jos h\u00e4n kerran on niin erinomainen? Onhan Nobel-palkinto kiistatta maailman arvostetuin kirjallisuuspalkinto. Ansaitseeko h\u00e4n n\u00e4in monen vuoden kuluttua moisen arvon? On pahasti sanottu, ett\u00e4 h\u00e4nen kaikki kirjansa ovat variaatioita samasta teemasta. En osaa ottaa kantaa, kun en ole lukenut kuin t\u00e4m\u00e4n yhden. T\u00e4ss\u00e4 joka tapauksessa muutama t\u00e4ysin subjektiivinen kommentti lukemastani.&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Omalla tavallaan kirja on pieni helmi, vaikka sen maailma, sanoma ja tapahtumat ovat kuin toiselta planeetalta omien ajatusteni kanssa, <strong>Sartren<\/strong> ja <strong>Camusin<\/strong> luokkaa, ehk\u00e4 my\u00f6s <b>Somerset Maughamin<\/b>. Victor Chmara, kirjan min\u00e4-kertoja pakenee Algerian sotav\u00e4rv\u00e4yksi\u00e4 Sveitsin rajalle pieneen kylpyl\u00e4kaupunkiin. H\u00e4n, vaikka onkin kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, j\u00e4\u00e4 utuiseksi ja salaper\u00e4iseksi kuten muutkin kirjan henkil\u00f6t. H\u00e4n on nuori, ilmeisen rikas ja pelokas. Kylpyl\u00e4ss\u00e4 on kohtaa Yvonnen, kauniin n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ren, jonka kanssa h\u00e4n pian muuttaa samaan huoneeseen ja suunnittelee pakoa Amerikkaan. Kirjan kolmas henkil\u00f6 on l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Rene Meinthe, hyvin erikoinen persoona, joka nimitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n Belgian kuningattareksi.<\/p>\n<p>Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t lipuvat l\u00e4pi ajan ja paikan. Oikeastaan kirjan aikana ei tapahdu juurikaan mit\u00e4\u00e4n, sy\u00f6d\u00e4\u00e4n, k\u00e4vell\u00e4\u00e4n, juhlitaan. Konkreettisempi kohta on, kun Yvonne voittaa erikoisen kilpailun ja p\u00e4\u00e4see sit\u00e4 kautta tuttavuuteen entisen huippu-urheilijan Daniel Hendrickxin kanssa. Kirjan vaikuttavin kohta on, kun Yvonne vie Victorin tapaamaan set\u00e4\u00e4ns\u00e4, autokorjaamoon. Jotenkin t\u00e4m\u00e4 kohtaus sitoo el\u00e4m\u00e4n paikoilleen, sill\u00e4 set\u00e4\u00a0on ainoa kirjan henkil\u00f6ist\u00e4, joka tekee ty\u00f6t\u00e4 el\u00e4\u00e4kseen, muut ovat onnenonkijoita tai tyhj\u00e4ntoimittajia, jotka el\u00e4v\u00e4t perityill\u00e4 tai anastetuilla rahoilla.<\/p>\n<p>Kirja lienee tyypillist\u00e4 Modianoa. Nobel-komitea kehui h\u00e4nen tarkkaa paikkojen ja ilmi\u00f6iden kuvaustaan. Se tuleekin hyvin esiin,\u00a0jopa pitk\u00e4stymiseen saakka. Vaikka tapahtumapaikka lienee keksitty, se selostetaan katu ja talo kerrallaan pikkutarkasti, samoin huoneiden kalustus, rakennusten ulkon\u00e4k\u00f6 ja puistot. Oikeastaan vain ihmiset j\u00e4\u00e4v\u00e4t ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isiksi. Luettuani kirjan en oikein tiennyt, mit\u00e4 siin\u00e4 loppujen lopuksi tapahtui. Se on kuiin pala el\u00e4m\u00e4st\u00e4, joka ainakin minulle on hyvin vieras. Ilmeisesti noinkin voi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kuluttaa.<\/p>\n<p>Kirjan mielenkiintoisin henkil\u00f6 ei suinkaan ollut p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Victor, joka oli oikeastaan aika tyls\u00e4, eik\u00e4 kuvankaunis Yvonne, joka leikki Marilyn Monroeta, vaan tohtori Meinthe. Mik\u00e4 h\u00e4n\u00a0oli miehi\u00e4\u00e4n, sit\u00e4 ei kerrottu? H\u00e4n tuli ja meni, soitti puheluita, k\u00e4vi kokouksissa, asui Villa Tristess\u00e4 kalustamattomassa huoneessa ja j\u00e4i kirjan loppuun saakka arvoitukselliseksi, henkil\u00f6ksi josta lukija saattoi ajatella melkein mit\u00e4 vaan. Mik\u00e4 suhde h\u00e4nell\u00e4 oli Yvonneen, mik\u00e4 Victoriin?<\/p>\n<p>Modianolle tyypillisesti kirjassa on kaksi osiota: menneen muistelu ja nykyaika. Victor palaa kylpyl\u00e4\u00e4n sodan j\u00e4lkeen kaksitoista vuotta my\u00f6hemmin aistimaan sit\u00e4 ilmapiiri\u00e4, joka siell\u00e4 vallitsi Yvonnen aikaan. Takautuvasti h\u00e4n muistelee yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n ja pohtii asioiden saamia k\u00e4\u00e4nteit\u00e4, kulkee katu kadulta, hotelli hotellilta, muisto muistolta paikasta toiseen. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 uudelleen tapahtumat kahdentoista vuoden takaa. Niit\u00e4 ajatuksista syntyy t\u00e4m\u00e4 kirja.<\/p>\n<p><em>Modiano, Patrick: Villa Triste. WSOY, 2014 (1975), suom. Jorma Kapari. 189 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Olen pyrkinyt vuosittain lukemaan ainakin yhden Nobel-palkinnon saaneen kirjailijan teoksen. Joskus ruotsalaiset yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t niin perusteellisesti, ettei yht\u00e4\u00e4n kirjaa ole saatavilla, ennen kuin sellainen k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n. Viime vuoden nobelisti lienee suurelle osalle lukevia ihmis\u00e4 yll\u00e4tys ja jos ei t\u00e4ysin niin ainakin puoliksi &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3943\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[183,607,606],"class_list":["post-3943","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-nobel","tag-ranska","tag-wsoy"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3943","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3943"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3943\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3947,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3943\/revisions\/3947"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3943"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3943"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3943"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}