{"id":3991,"date":"2015-04-11T09:17:13","date_gmt":"2015-04-11T06:17:13","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3991"},"modified":"2015-04-11T09:17:13","modified_gmt":"2015-04-11T06:17:13","slug":"oinen-ratsumies","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=3991","title":{"rendered":"\u00d6inen ratsumies"},"content":{"rendered":"

\"\u00d6inen<\/a>’P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 tartuin v\u00e4h\u00e4n vanhempaan kirjaan, joka oli j\u00e4\u00e4nyt kirjahyllyyn p\u00f6lyttym\u00e4\u00e4n. Koska olen Keltaisen kirjaston fanittaja, olen todenn\u00e4k\u00f6isesti hankinut sen aikoinaan joltain ale-p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 tarkoituksena lukea, kun tulee aikaa. Molina<\/strong> on maailmankuulu espanjalainen kirjailija. H\u00e4nen kirjojaan on k\u00e4\u00e4nnetty lukuisille kielille ja h\u00e4nen tuotantoaan luetaan kaikkialla. H\u00e4net on palkittu lukuisia kertoja niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin. Siksi voisi ajatella, ettei teos ole mink\u00e4\u00e4n turhanaikaisen kirjailijan sepite. Luettuani kirjan j\u00e4in kyll\u00e4 mietteli\u00e4\u00e4ksi. Olen lukenut monen espanjalaisen (esim. Perez-Reverte, Falcones, Rivas, Moriel, Zafon<\/strong>) teoksia ja pit\u00e4nyt niist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n teki vaikeaksi suunnaton r\u00f6nsyily ja tarinan hukkuminen sen sekaan.’<\/em><\/span><\/p>\n

Tarina alkaa New Yorkissa kiihke\u00e4st\u00e4 rakkaudessa kahden ihmisen, miehen ja naisen, v\u00e4lill\u00e4. Manuel on simultaanitulkki ja ty\u00f6komennuksella USA:ssa, Nadia on toimittaja ja asuu kaupungissa. He ovat tavanneet tiett\u00e4v\u00e4sti kerran ennen t\u00e4t\u00e4 Madridissa, sattumalta, mutta … Siin\u00e4p\u00e4 se tarinan suunnaton rikkaus onkin. Nadia tunnistaa miehen lapsuudestaan, Manuel ei tunnista naista. Keskeisen\u00e4 muistona on Rembrandtin<\/b> maalaus Puolalainen ratsumies. <\/i>He paneutuvat paitsi toisiinsa niin my\u00f6s salaper\u00e4isen valokuvia t\u00e4ynn\u00e4 olevan arkun sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n. Muistot alkavat palautua, menneisyys her\u00e4\u00e4 proustilaisittain eloon etenkin\u00a0pienest\u00e4 espanjalaisesta kaupungista M\u00e1ginasta. Nadialla ei ole kuin is\u00e4ns\u00e4 majuri Galaz, joka on juuri kuollut, mutta Manuelilla on koko kaupunki asukkaineen ja tarinoineen. He ovat tavanneet lapsuudessaan, mutta eiv\u00e4t ensin tunnista toisiaan. Koska tarinat kumpuavat menneisyydest\u00e4, nousee esiin my\u00f6s salaisuuksia, kuten sein\u00e4\u00e4n muurattu tytt\u00f6 ja koko Francon aikakauden kaaos. Kaupungin k\u00f6yhyys ja ihmisten selviytyminen ilmenev\u00e4t tarinoissa, ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa ja salaisuudet paljastuvat v\u00e4hitellen kirjan edetess\u00e4. Eiv\u00e4t kuitenkaan kaikki, jotta lukijallekin j\u00e4\u00e4 pohdittavaa. Manuelin iso\u00e4iti kuolee ja el\u00e4m\u00e4 asettuu uuteen asentoon, on pohdittava my\u00f6s omakohtaisen menetyksen mahdollisuutta. Manuel\u00a0matkustaa M\u00e1ginasiin ottaakseen osaa suvun suruun, Nadia lupaa tulla per\u00e4ss\u00e4. Kirja p\u00e4\u00e4ttyy odotuksen ja rakkauden tuskaan.<\/p>\n

Tarina ei ole kovin suuri eik\u00e4 kovin erikoinen, mutta niin vain kirjailija vy\u00f6rytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 yli seitsem\u00e4n sadan sivun verran lukijan silmille. Rehellisyyden nimiss\u00e4 t\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 v\u00e4hempikin olisi riitt\u00e4nyt. Vaikka h\u00e4n kirjoittaa mielenkiintoisesti ja hyvin, niin ne loputtomat luettelot tapahtumista, paikankuvauksista, ihmisist\u00e4 ja ajatuksista vy\u00f6ryv\u00e4t vastaan\u00a0tuskastuttavasti. Ajattelen, ett\u00e4 toimittajalla olisi ollut syyt\u00e4 karsia teksti\u00e4. Kirjailija on kuitenkin maailmankuulu ja h\u00e4nen teoksiaan on k\u00e4\u00e4nnetty kymmenille kielille, joten h\u00e4nen tavaramerkkins\u00e4 lienee kirjoittamisen tyyli. Silloin on paha menn\u00e4 karsimaan. Tietenk\u00e4\u00e4n kukaan ei est\u00e4 lukijaa karsimasta. Kun lause saattaa olla sivun mittainen, voi huoletta etsi\u00e4 seuraavan pisteen ja jatkaa siit\u00e4. Valitettavasti tavoistani poiketen tein my\u00f6s n\u00e4in. Luulen, etten j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n paitsi enk\u00e4 pudonnut pahasti k\u00e4rryilt\u00e4. Ehk\u00e4 kirjailija on tarkoittanut teoksensa sellaisille, jotka pystyv\u00e4t lukemaan sivun kerrallaan yhdell\u00e4 vilkaisulla. Muistan, ett\u00e4 minulle k\u00e4vi samalla tavalla edellisen Molinan kanssa eli luin kirjan nimelt\u00e4 Sefarad.<\/i><\/p>\n

Kirjasta nousee esiin sama tunnelma kuin suosikkisarjastani\u00a0Francon aika (Francon j\u00e4lkeen \u2013 Alcantaran perhe<\/em>). Pikkukyl\u00e4 TV-sarjassa muistuttaa kirjan M\u00e1ginaa. Lukiessa voi kuvitella tapahtumat sinne. Ajan sulkeutuneisuus, salaisen poliisin pelko ja sis\u00e4llissodan kauhut nousevat selv\u00e4sti esiin muisteluissa. Nuorella Manuelilla on poisp\u00e4\u00e4syn haaveita ja murtautuminen sulkeutuneisuuden vankilasta tapahtuu musiikin kautta. H\u00e4n kuuntelee levyj\u00e4 baarissa ja varsinkin kapinahenkinen\u00a0Doorsin\u00a0Rider in the Storm <\/em>nousee keskeiseksi kirjan keskimm\u00e4isess\u00e4 osassa.<\/p>\n

En pid\u00e4 aikaa, jonka t\u00e4m\u00e4n lukemiseen k\u00e4ytin, hukkaan heitettyn\u00e4. En kuitenkaan voi suositella kirjaa hidaslukuisille. Kun kirja lis\u00e4ksi rakentuu kuin palapeli moninkertaisten takaumien, valtavan ihmism\u00e4\u00e4r\u00e4n, lukemattomien tapahtumapaikkojen ja muistelusten kautta, tahtoo hitaasti lukien menn\u00e4 kaikki hurlumhei p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Kuitenkin lukukokemuksena antoisa kirja.<\/p>\n

Mu\u00f1oz Molina, Antonio: \u00d6inen ratsumies (El jenete polaco<\/i>). Tammi, 2011 (1991), suom. Tarja H\u00e4rk\u00f6nen, 767 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 tartuin v\u00e4h\u00e4n vanhempaan kirjaan, joka oli j\u00e4\u00e4nyt kirjahyllyyn p\u00f6lyttym\u00e4\u00e4n. Koska olen Keltaisen kirjaston fanittaja, olen todenn\u00e4k\u00f6isesti hankinut sen aikoinaan joltain ale-p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 tarkoituksena lukea, kun tulee aikaa. Molina on maailmankuulu espanjalainen kirjailija. H\u00e4nen kirjojaan on k\u00e4\u00e4nnetty lukuisille kielille ja h\u00e4nen … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":6,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[36,53,91],"class_list":["post-3991","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-espanja","tag-historia","tag-keltainen-kirjasto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3991","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3991"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3991\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3994,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3991\/revisions\/3994"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3991"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3991"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3991"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}