![\"kullero2\"](\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2015\/06\/kullero2.jpg\")
<\/a>’T\u00e4n\u00e4\u00e4n oli pohjoismainen Luonnonkukkien p\u00e4iv\u00e4 retkineen. Vedin oman retkeni P\u00e4lk\u00e4neen kaakkoiskulmassa. Retkelle osallistui sateisesta ja koleasta s\u00e4\u00e4st\u00e4 huolimatta kaksitoista urhoollista osallistujaa. Kiersimme kolmen kilometrin lenkin ja saimme siihen kulumaan liki kolme tuntia. Niin paljon oli mielenkiintoista katsottavaa reitin varrella, ainakin retken vet\u00e4j\u00e4n mielest\u00e4. P\u00e4iv\u00e4n teemalajina oli tupasvilla. Sit\u00e4 emme n\u00e4hneet, koska retkemme ei suuntautunut suolle, mutta n\u00e4imme paljon lehto- ja niittykasveja. <\/em><\/span><\/p>\nKullero<\/a>\u00a0(Trollius europaeus) on etel\u00e4ss\u00e4 harvinainen niittykasvi, mutta onnistuimme sen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n kahdeltakin kasvupaikaltaan. Muita hienouksia\u00a0olivat mets\u00e4maarianhein\u00e4<\/a>\u00a0(Hierochloe australis), p\u00f6lkkyruoho<\/a>\u00a0(Arabis glabra) ja vuohenkello<\/a>\u00a0(Campanula rapunculoides). Viimeksi mainittu kasvoi kauan sitten autioksi j\u00e4\u00e4neen talon pientareessa kertoen, ett\u00e4 osattiin sit\u00e4 ennenkin arvostaa koristekukkia ja kauneutta. Netsytmarians\u00e4nkyheini\u00e4 (maarianhein\u00e4\u00e4) l\u00f6ysimme kahta lajia ja nuuhkimme raikasta kumariinin tuoksua. <\/em><\/span><\/p>\n Keskell\u00e4 mets\u00e4\u00e4 tien laidasta l\u00f6ytyi suorakaiteenmuotoinen kuoppa, vierest\u00e4 suuri kivikasa ja l\u00e4hikumpareelta pirtin nurkkakivet. Olimme saapuneet Wilhelmin asuinsijoille. Kuka t\u00e4m\u00e4 salaper\u00e4inen asukki sitten oli, siit\u00e4 ei kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut en\u00e4\u00e4 tietoa. Liki satavuotiaat puut kuitenkin kertoivat, ettei h\u00e4n\u00a0aivan \u00e4skett\u00e4in ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4 liikkunut. Kaskipellot, nauriskuopat, muutamat vahat rikat kertoivat kuitenkin menneest\u00e4 kulttuurista. Vieress\u00e4 oli nuorta taimikkoa kasvamassa. Kaikki uusiutuu v\u00e4hitellen. <\/em><\/span><\/p>\n Pian olimme taas l\u00e4ht\u00f6pisteess\u00e4 ja silloin alkoi sataa. Koko retken saimme kulkea kuivassa keliss\u00e4, n\u00e4in meill\u00e4 oli hyv\u00e4\u00e4 onnea. Kylmyysk\u00e4\u00e4n ei retke\u00e4mme haitannut. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 kuudes kukkak\u00e4vely saa jatkoa ensi vuonna. Lopuksi tutkimme viel\u00e4 mets\u00e4n vesihein\u00e4\u00e4, joka osoittautui lehtoarhoksi<\/a>\u00a0(Moehringia trinervia). Lehden alapinnalla n\u00e4kyiv\u00e4t kolme pitk\u00e4\u00e4 suonta varmistivat lajim\u00e4\u00e4rityksen.’<\/em><\/span><\/p>\n ’T\u00e4n\u00e4\u00e4n oli pohjoismainen Luonnonkukkien p\u00e4iv\u00e4 retkineen. Vedin oman retkeni P\u00e4lk\u00e4neen kaakkoiskulmassa. Retkelle osallistui sateisesta ja koleasta s\u00e4\u00e4st\u00e4 huolimatta kaksitoista urhoollista osallistujaa. Kiersimme kolmen kilometrin lenkin ja saimme siihen kulumaan liki kolme tuntia. Niin paljon oli mielenkiintoista katsottavaa reitin varrella, … Lue loppuun <\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"