{"id":42,"date":"2010-02-12T22:33:43","date_gmt":"2010-02-12T20:33:43","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=42"},"modified":"2013-04-23T07:28:53","modified_gmt":"2013-04-23T05:28:53","slug":"maaninkavaara","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=42","title":{"rendered":"Maaninkavaara"},"content":{"rendered":"

\"Maaninkavaara\"<\/a>T\u00e4ss\u00e4 kirja, joka ei varmasti j\u00e4t\u00e4 kylm\u00e4ksi ket\u00e4\u00e4n. Kun sen lukee, tulee joko vihaiseksi tai alkaa mietti\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 l\u00e4hte\u00e4 lenkille. En suosittele heikkohermoisille enk\u00e4 <\/em>humanisteille, feministeist\u00e4 en uskalla edes puhua.<\/em><\/span><\/p>\n

Kirja on kuin suomalainen tarina juoksemisesta, valmennuksesta ja intohimosta. Huttusen Martti on tarinan p\u00e4\u00e4konna ja mestari. H\u00e4n valmentaa poikaansa Jarkkoa juoksijaksi, mutta kun poika katoaa ruotsinlaivalta ja julistetaan kuolleeksi, p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 Heidi-tyt\u00e4r, ysiluokkalainen, pelastaa is\u00e4n ja perheen antautumalla uudeksi valmennettavaksi. Alkaa pelastautukoon ken voi k\u00f6ydenveto. Martti valmentaa kuin Vireni\u00e4 kuin Vainiota kuin Nurmea aikoinaan valmennettiin, verenmaku suussa ja kaikkensa antaen. Siit\u00e4 saa oppia ja r\u00e4\u00e4kki\u00e4 niin valmentaja kuin valmennettavakin. Heidi ei tied\u00e4, mihin kaikkeen h\u00e4n suostuu eik\u00e4 \u00e4iti Sirkka osaa arvatakaan, mit\u00e4 kaikkea harjoitteita tyt\u00e4r saa kokea. Painoliivit koulussa, magneettitynnyri kotona, alppimaja, juoksulenkkej\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4 piittaamatta pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kohti, mets\u00e4ss\u00e4, suolla, Maaninkavaaran teill\u00e4 talvipakkasessa. Is\u00e4 ei anna tuumaakaan periksi, sill\u00e4 Heidin on pelastettava Suomen kest\u00e4vyysjuoksu. Mit\u00e4 sellaisilla tehd\u00e4\u00e4n, jotka eiv\u00e4t juokse? Martti ei voi arvostaa presidetti\u00e4, joka pelaa lentopalloa eik\u00e4 nuoria, jotka hakkaavat s\u00e4hlypalloa. Heidill\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun is\u00e4 alkaa valmentaa, yst\u00e4v\u00e4t kaikkoavat, kaverit kiusaavat, poikayst\u00e4v\u00e4 l\u00e4htee muiden kelkkaan. Heidi vain juoksee pit\u00e4\u00e4kseen is\u00e4n hengiss\u00e4 ja is\u00e4 valmentaa pit\u00e4\u00e4kseen Suomen maineen korkealla. Katastrofihan siit\u00e4 seuraa. Kun t\u00e4rke\u00e4 kisa on ovella Sirkka-\u00e4iti ja Heidi muuttavat pois ja j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t Martin. Heidi haluaa kuvataidekouluun Helsinkiin, uusi poikayst\u00e4v\u00e4 odottaa, el\u00e4m\u00e4 odottaa. Siihen ei sovi en\u00e4\u00e4 juoksu. Uuden koulun Cooperin-testi kuitenkin osoittaa seuraavana syksyn\u00e4, ettei valmennus ole mennyt hukkaan.<\/p>\n

Kirja on uskomaton. Se on kuin Suomen juoksun Pikkuj\u00e4ttil\u00e4inen. Is\u00e4 Huttunen lataa tyt\u00f6n p\u00e4\u00e4n t\u00e4yteen juoksua ja lihakset t\u00e4yteen voimaa, mutta unohtaa, ettei tyt\u00e4r ole kone vaan ajatteleva olento. Luulen ett\u00e4 lastensuojeluviraston olisi pit\u00e4nyt puuttua asiaan jo hyviss\u00e4 ajoin tai \u00e4idin olisi pit\u00e4nyt puhaltaa peli poikki jo valmennuksen alussa. Homma kuitenkin jatkuu aina sokkotreeniin asti, jossa Heidi juoksee ajasta ja paikasta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 suolle ja eksyy. Hypotermia ja ylikunto havahduttavat lopulta \u00e4idin ajattelemaan omilla aivoillaan ja tekem\u00e4\u00e4n omat ratkaisunsa pelastaakseen tytt\u00e4rens\u00e4. \u00a0Jos tosissaan t\u00e4t\u00e4 ajattelisi, niin tarinahan on t\u00e4ysin ep\u00e4uskottavaa: ei kukaan ysiluokkalainen tytt\u00f6 alistu t\u00e4llaiseen, ei kukaan tottele is\u00e4\u00e4ns\u00e4 n\u00e4in sokeasti, ei kukaan kannattele koko perhett\u00e4 pystyss\u00e4 uhraamalla itsens\u00e4. Ja kuitenkin n\u00e4in tapahtuu ehk\u00e4 t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4.\u00a0T\u00e4ll\u00e4 tavalla on Viren noussut aikoinaan ja ennen h\u00e4nt\u00e4 Nurmi ja Kolehmainen. Ei t\u00e4m\u00e4 ole utopiaa. Kaarlo Maaninka vaihtoi verta voittaakseen. Sit\u00e4 Marttikin haluaa Heidille kenialaisen siitt\u00e4j\u00e4n lis\u00e4ksi. Ent\u00e4 muut dopingit?<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ytyy muistaa, ettei kirjan anti olekaan siin\u00e4, onko t\u00e4m\u00e4 mahdollista tai juostaanko t\u00e4ss\u00e4 is\u00e4n pillin mukaan. Kirja oikeastaan kertoo meille fanaattisuudesta. Yht\u00e4 hyvin t\u00e4m\u00e4 kirja voisi kertoa politiikasta, luonnonsuojelusta, uskonnosta, postimerkkien ker\u00e4ilyst\u00e4 jne. Me olemme fanaattisia, jos haluamme ja jos joku haulaa meit\u00e4 johtaa. K\u00f6rttiseuroissa istuu nuoria vanhempiensa mukana, politiikkaan hakeutuu, varsinkin vihreisiin, nuoria ihmisi\u00e4, jotka haluavat henkeen ja vereen parantaa maailman, harrastukset viev\u00e4t koko ihmisen ennen kuin h\u00e4n huomaakaan. Kirja on kuvaus fanaattisuudesta ja siit\u00e4 mihin se saattaa pahimmillaan johtaa. Heidi haluaa ensin juosta ja huomaa lopulta, ettei p\u00e4\u00e4se siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 irti. Onneksi el\u00e4m\u00e4nolosuhteet muuttuvat; vanhempien asumusero, poikayst\u00e4v\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4minen ja p\u00e4\u00e4sy uuteen kouluun pelastavat h\u00e4net. Kaikilla ei k\u00e4y yht\u00e4 hyv\u00e4 tuuri el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Kun kirja tuli luettua, j\u00e4i ilmaan kuitenkin pieni kysymys, kuka oikeasti pelastaisi Suomen maineen juoksijakansana, kuka nostaisi taas siniristiliput salkoon ja Maamme-laulun raikumaan, kenelle juoksijalle soitettaisiin seuraavaksi Porilaisten marssi? \u00a0Huttusesta ja Heidist\u00e4 ei siihen ollut, vaikka opit haettiin itsens\u00e4 Kaarlo Maaningan kotoa Maaninkavaaran laelta.<\/p>\n

Miika Nousiainen: Maaninkavaara, 2009. Otava, 351 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ss\u00e4 kirja, joka ei varmasti j\u00e4t\u00e4 kylm\u00e4ksi ket\u00e4\u00e4n. Kun sen lukee, tulee joko vihaiseksi tai alkaa mietti\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 l\u00e4hte\u00e4 lenkille. En suosittele heikkohermoisille enk\u00e4 humanisteille, feministeist\u00e4 en uskalla edes puhua. Kirja on kuin suomalainen tarina juoksemisesta, valmennuksesta ja intohimosta. Huttusen … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[101,208],"class_list":["post-42","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-kirjallisuus","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/42","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=42"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/42\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1679,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/42\/revisions\/1679"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=42"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=42"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=42"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}