{"id":427,"date":"2012-06-20T18:01:03","date_gmt":"2012-06-20T16:01:03","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=427"},"modified":"2013-04-20T21:10:20","modified_gmt":"2013-04-20T19:10:20","slug":"omegapiste","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=427","title":{"rendered":"Omegapiste"},"content":{"rendered":"


\n\"Omegapiste\"<\/a>’T\u00e4ss\u00e4 muutamana sateisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on voinut toteuttaa pienten kirjojen teemaa ja lukea taas muutaman satasivuisen. Siin\u00e4 oli kotimaista ja ulkomaista proosaa, mutta parhaiten mieleen j\u00e4i DeLillon<\/strong> tuotantoon kuuluva <\/em>Omegapiste. Nimen\u00e4 se ei sanonut ennen lukemista yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ja lukemisen j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n en oikein sit\u00e4 hahmottanut. Niinp\u00e4 asiaa oli tutkittava ja kun jotain tiesi, niin kirjakin aukeni. Suosittelen!<\/em><\/span><\/p>\n

Helposti luettava kirja, mutta vaikeasti k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4. Kirja pohtii syyllisyytt\u00e4, menetyst\u00e4, katumusta, mutta ei kovin n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 tavalla. Tarina on ehk\u00e4 tavallinen. Nuorimies n\u00e4kee videotekniikalla tehdyn elokuvan eli Psykon hidastetun version, joka kest\u00e4\u00e4 24 tuntia. H\u00e4n j\u00e4\u00e4 siihen koukkuun. H\u00e4n tai joku muu, kirja ei kerro, p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 itse taiteellisen kokeilevan elokuvan tunnetusta, mutta syrj\u00e4\u00e4nvet\u00e4ytyneest\u00e4 puolustusministeri\u00f6n neuvonantaja Richard Elsterist\u00e4. Siin\u00e4 h\u00e4n yhdell\u00e4 otoksella antaisi miehen puhua sein\u00e4\u00e4 vasten koko elokuvan ajan. Siksi h\u00e4n matkustaa syrj\u00e4iselle talolle er\u00e4maahan tapaamaan Elsteri\u00e4. Ajatus on viipy\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta vierailu venyy viikoiksi jopa kuukausiksi eik\u00e4 elokuvaa synny. He keskustelevat ja juovat aamusta iltaan, my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6h\u00f6n. Elsterin filosofia tulee esiin keskustelujen kautta. Omegapiste on ranskalaisen filosofipapin Pierre Teilhardin kehitt\u00e4m\u00e4 k\u00e4site kompleksisuuden ja tietoisuuden tasosta, jota kohti maailmankaikkeus etenee. K\u00e4site on vaikea ja sen tutkiminen vaatii nyky\u00e4\u00e4nkin valtavasti tietokonekapasiteettia, koska muuttujia on paljon. Miesten juttelun keskeytt\u00e4\u00e4 Elsterin tyt\u00e4r, Jessica, joka saapuu tilalle. Tasapaino hajoaa ja lopulta tytt\u00e4ren katoaminen nostaa esiin kaiken piilossa olleen, jota ei kuitenkaan kerrota.<\/p>\n

Hyvin vaikea kirja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 sanotaan DeLillon parhaaksi teokseksi ja taas h\u00e4nt\u00e4 arvostetuimmaksi t\u00e4m\u00e4n hetken amerikkaliseksi kirjailijaksi. DeLillo on saanut monia arvostettuja palkintoja teoksistaan ja h\u00e4nt\u00e4 on povattu vuosi toisensa j\u00e4lkeen my\u00f6s Nobel-palkinnon saajaksi. Sille ei voi kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nen teostensa filosofia on vaikea ja vaikka juoni olisikin helposti luettavissa, niin lopputulos j\u00e4\u00e4 ontumaan, kun ei ymm\u00e4rr\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n lopulta tarkoittaa. N\u00e4in on ollut ainakin niiss\u00e4 kirjoissa, jotka olen aikaisemmin lukenut (mm.\u00a0Etsij\u00e4, Valkoinen kohina<\/em>). Omgapiste on k\u00e4site, joka ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Elsterin puheissa aukea: ”Me olemme joukko, parvi. Ajattelemme ryhmin\u00e4, matkustamme armeijoina. Armeijat kantavat itsetuhon geeni\u00e4. Yksi pommi ei ole koskaan tarpeeksi. Teknologian sumu, jossa oraakkelit juonivat sotiaan. Koska nyt tulee sis\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyminen. Is\u00e4 Teilhard tunsi sen, tunsi omegapisteen. Hypp\u00e4yksen irti biologiastamme. Esit\u00e4 itsellesi t\u00e4m\u00e4 kysymys. Onko meid\u00e4n oltava inhimillisi\u00e4 ikuisesti? Palataan ep\u00e4orgaaniseen aineeseen. Juuri sit\u00e4 me haluamme. Haluamme olle kivi\u00e4 pellolla.” <\/em>Elster viittaa Teilhardiin ja teoriaan ja samaa pohditaan monessa miesten v\u00e4lisess\u00e4 keskustelussa. Toisaalta kuka haluaa olla kivi pellolla, kun tietoisuuskin on olemassa, vaikkakin hyvin kompleksinen.<\/p>\n

Tarinaan tulee uutta s\u00e4pin\u00e4\u00e4 tytt\u00e4ren, Jessican, my\u00f6t\u00e4, mutta samalla se latistuu. Pohdinta muuttuu samaksi tykk\u00e4\u00e4-ei tykk\u00e4\u00e4 jutuksi, mik\u00e4 on tyypillist\u00e4 kirjallisuudelle, ehk\u00e4 kaikelle. Jessican katoaminen saa j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4t piirteet muutoksena ja hyv\u00e4 on, ettei kirjailija ryhdy selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 auki. N\u00e4in lukija saa itse pohdittavaa, jos jaksaa pohtia. Onko sittenkin parempi olla kivi pellolla kuin tietoinen ja ep\u00e4toivoinen menett\u00e4j\u00e4, syyllisyytens\u00e4 vanki.<\/p>\n

Ei huono kirja, muttei niin helppokaan, ainakaan kes\u00e4lukemisena. Kirjan alku ja loppu Douglas Gordonin<\/strong> videoteoksen 24 Hour Psycho<\/em> \u00e4\u00e4rell\u00e4 j\u00e4i ainakin minulla viel\u00e4 pohdinnan tasolle. Kuinka se liittyy lopulta t\u00e4h\u00e4n tarinaan?<\/p>\n

DeLillo, Don: Omegapiste. Suom. Helene B\u00fctzow. <\/em>Tammi, 2011. 1<\/em>23 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’T\u00e4ss\u00e4 muutamana sateisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on voinut toteuttaa pienten kirjojen teemaa ja lukea taas muutaman satasivuisen. Siin\u00e4 oli kotimaista ja ulkomaista proosaa, mutta parhaiten mieleen j\u00e4i DeLillon tuotantoon kuuluva Omegapiste. Nimen\u00e4 se ei sanonut ennen lukemista yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ja lukemisen j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[39,91,101],"class_list":["post-427","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-filosofia","tag-keltainen-kirjasto","tag-kirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/427","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=427"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/427\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1262,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/427\/revisions\/1262"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=427"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=427"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=427"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}