{"id":4439,"date":"2015-10-24T09:11:27","date_gmt":"2015-10-24T06:11:27","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4439"},"modified":"2015-10-24T09:16:56","modified_gmt":"2015-10-24T06:16:56","slug":"kaikki-se-valo-jota-emme-nae","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4439","title":{"rendered":"Kaikki se valo jota emme n\u00e4e"},"content":{"rendered":"

\"kaikki<\/a>’Syksyn pime\u00e4t illat ovat minulle lukemisen aikaa. Silloin kehtaa tarttua paksumpaankin opukseen, kun ei en\u00e4\u00e4 jaksa hakata puita eik\u00e4 nyhvert\u00e4\u00e4 mikroskoopin \u00e4\u00e4ress\u00e4. Olen k\u00e4ynyt Lapista ker\u00e4\u00e4mi\u00e4ni sammaln\u00e4ytteit\u00e4 l\u00e4pi ja se on tuskaisen hidasta puurtamista, kun edess\u00e4 saattaa olla sammal, josta ei voi sanoa juurikaan mit\u00e4\u00e4n tai ehk\u00e4 sen, onko kyseess\u00e4 maksa- vai lehtisammal. Kirjat tuovat silloin tarpeellisen rentoutuksen. Anthony<\/strong>\u00a0Doerr<\/strong> on t\u00e4m\u00e4n hetken menestyj\u00e4 Amerikassa, <\/em>Kaikki se valo, jota emme n\u00e4e\u00a0on bestseller parhaasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. Se on myyntilukujen k\u00e4rjess\u00e4 kautta maailman, arvostelu- ja lukijamenestys. Siit\u00e4h\u00e4n saa hyv\u00e4n syyskokemuksen, ja n\u00e4in on!’<\/em><\/span><\/p>\n

Kaksi erikoista lasta, kaksi maailmaa, sota ja radioaallot. Voisiko jotenkin noin luonnehtia t\u00e4t\u00e4 lukuromaania, joka voitti arvostetun Pulitzer-palkinnon t\u00e4n\u00e4 vuonna. Kirja alkaa 1930-luvulta, kun Pariisissa asuva Marie-Laure on lapsi ja sokeutuu ja kun orpo Werner korjaa l\u00e4hialueiden radioita Saksassa ja kuuntelee ranskalaisia ohjelmia radionsa kautta. Sota muuttaa kummankin lapsen el\u00e4m\u00e4n. Marie-Laure pakenee is\u00e4ns\u00e4, Pariisin museoiden lukkosep\u00e4n, kanssa Bretagneen mittaamattoman arvokas timantti mukanaan ja Werner joutuu saksalaiseen eliittikoulutukseen p\u00e4\u00e4ty\u00e4kseen sotilaaksi.<\/p>\n

Kuinka sokea tytt\u00f6 selvi\u00e4\u00e4, kun ensin is\u00e4 h\u00e4vi\u00e4\u00e4, sitten set\u00e4 ja taloudenhoitaja ja timanttia mets\u00e4st\u00e4v\u00e4 v\u00e4\u00e4peli kolisuttelee talon ovia? Kuinka Werner selvi\u00e4\u00e4, kun h\u00e4n joutuu etsim\u00e4\u00e4n luvattomia radioasemia ja tuhoamaan ne ymp\u00e4ri natsien valloittaman Euroopan? P\u00e4iv\u00e4 kerrallaan edet\u00e4\u00e4n kohti Normandian maihinnousua ja sodan p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4. Sodan lopulla Werner paikallistaa laitteillaan Marie-Lauren isosed\u00e4n yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4n vastarintaliikkeen aseman ja kuulee hennon tyt\u00f6n\u00e4\u00e4nen lukevan Vernen kirjaa kapteeni Nemosta ja pyyt\u00e4v\u00e4n apua. Nuorten tiet riste\u00e4v\u00e4t, he tapaavat ja joutuvat taas erilleen. Sota on lopuillaan, mutta se kuljettelee ihmisi\u00e4 kuin virta lastuja. Kirja jatkuu aina nykyaikaan saakka, jolloin Marie-Laure on vanha ja saa \u2013 erikoisen paketin.<\/p>\n

Tarina etenee pienin\u00e4 sivun parin katkelmina kummankin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Lis\u00e4ns\u00e4 kerrontaan tuovat mm. erikoinen isoset\u00e4 Etienne, jalokivimets\u00e4st\u00e4j\u00e4 von Rumbel ja Wernerin sisko Jutta. Kun kirjailija on lis\u00e4ksi sotkenut ajanjaksot sopivasti sekaisin, niin j\u00e4nnitys s\u00e4ilyy ja tiivistyy loppua kohti. Taitavasti h\u00e4n saattaa nuoriksi varttuneet lapset kohtaamaan toisensa. Kirjan ehk\u00e4 kaunein kohtaus on, kun Werner l\u00f6yt\u00e4\u00e4\u00a0Marie-Lauren sodan h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 Saint Malon kaupungista. H\u00e4n on pelastanut tyt\u00f6n kolmeen kertaan, h\u00e4n on rakastunut t\u00e4m\u00e4n kauniisti soljuvaan ranskaan, mutta he ovat eri puolilla, eri maailmoista.<\/p>\n

Kokonaan oma tarinansa on timantilla, joka on per\u00e4isin kaukaa menneisyydest\u00e4 ja jolla on mystinen tausta: se suojelee omistajaansa, mutta tuhoaa t\u00e4m\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Sodan julmuus ei riit\u00e4, timantinmets\u00e4stys luo lis\u00e4\u00e4 j\u00e4nnitett\u00e4 ja oikeastaan sellaisenaan on kirjassa turha elementti. Maailmansodan kauhut, keskitysleireineen ja pakkosiirtoineen, ovat jo kyllin riist\u00e4vi\u00e4. Marie-Lauren is\u00e4 joutuu pakkoty\u00f6h\u00f6n ja katoaa, isoset\u00e4 vangitaan ja vied\u00e4\u00e4n pois, mutta selvi\u00e4\u00e4, Werner n\u00e4kee junien kulkevan it\u00e4\u00e4n ja l\u00e4nteen t\u00e4ynn\u00e4 kuolleita ja kuolevia, leirilt\u00e4 toiselle. N\u00e4ist\u00e4 on kirjoitettu valtavasti ja t\u00e4ss\u00e4 kirjassa ne sivuutetaan viittauksilla, hyv\u00e4 niin. Keskeiseksi nousee timantti ja sen piilottaminen. Kuinka sille lopussa k\u00e4y? Ehk\u00e4 timanttikaan ei ole h\u00e4vi\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n

Kirja antaa ajatusta viel\u00e4 moneksi hetkeksi, pohdintaa ihmisen mielen liikkeist\u00e4, julmuudesta ja syd\u00e4mellisyydest\u00e4. Se sopii hyvin nykyisen kuohuvan Euroopan tilanteen pohdintaan. Sokea ei n\u00e4e edes valoa, ehk\u00e4 me n\u00e4kev\u00e4t kuitenkin n\u00e4emme. Marie-Laure on loistava esimerkki ihmisest\u00e4, joka selvi\u00e4\u00e4, kun haluaa, kaikista puutteista ja vastoink\u00e4ymisist\u00e4 huolimatta. Palkintonsa ansainnut kirja, hyv\u00e4 ja hallittu.<\/p>\n

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme n\u00e4e. WSOY, 2015, suom. Hanna Tarkka. 544 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Syksyn pime\u00e4t illat ovat minulle lukemisen aikaa. Silloin kehtaa tarttua paksumpaankin opukseen, kun ei en\u00e4\u00e4 jaksa hakata puita eik\u00e4 nyhvert\u00e4\u00e4 mikroskoopin \u00e4\u00e4ress\u00e4. Olen k\u00e4ynyt Lapista ker\u00e4\u00e4mi\u00e4ni sammaln\u00e4ytteit\u00e4 l\u00e4pi ja se on tuskaisen hidasta puurtamista, kun edess\u00e4 saattaa olla sammal, josta … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":7,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[53,661,374],"class_list":["post-4439","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-historia","tag-pulitzier","tag-sota"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4439","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4439"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4439\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4444,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4439\/revisions\/4444"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4439"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4439"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4439"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}