{"id":4568,"date":"2016-01-02T17:49:14","date_gmt":"2016-01-02T15:49:14","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4568"},"modified":"2016-03-03T16:36:32","modified_gmt":"2016-03-03T14:36:32","slug":"havitys","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4568","title":{"rendered":"H\u00e4vitys"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/01\/havitys1.jpg\" rel=\"attachment wp-att-4569\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-medium wp-image-4569\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/01\/havitys1-207x300.jpg\" alt=\"havitys1\" width=\"207\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/01\/havitys1-207x300.jpg 207w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/01\/havitys1-768x1113.jpg 768w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/01\/havitys1-707x1024.jpg 707w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/01\/havitys1.jpg 1712w\" sizes=\"auto, (max-width: 207px) 100vw, 207px\" \/><\/a>&#8217;Uusi vuosi tuo taas uudet kirjatkin, vaikka t\u00e4m\u00e4 kirja kyll\u00e4 tuli luettua jo viime vuoden puolella. Scifi-kirjallisuus on kauan polkenut paikallaan. Jo kliseeksi on muodostunut k\u00e4sitys, ett\u00e4 kaiken maailman \u00f6rkit sun muut ovat kahdella jalalla kulkevia, sotaisia ja puhuvat amerikanenglantia. <strong>Jeff<\/strong>\u00a0<strong>VanderMeer<\/strong>, vaikka onkin amerikkalainen, on h\u00e4vitt\u00e4nyt kaikki n\u00e4m\u00e4 kliseet ja t\u00e4m\u00e4n kirjan luettuaan j\u00e4\u00e4 kummastuneena miettim\u00e4\u00e4n, miksi sitten <\/em>Solariksen<em> ei ole p\u00e4\u00e4sty t\u00e4h\u00e4n. Kirja on joutuisa lukea, eik\u00e4 siin\u00e4 kummallisia asioita tapahdu, mutta siit\u00e4 j\u00e4\u00e4 sis\u00e4lle kutkutus, koska kaikkea ei kerrota puhki. J\u00e4\u00e4 odottamaan jatkoa.&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Aikoja sitten ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 paikassa osa rannikosta on erotettu alueeksi X. T\u00e4lle salaper\u00e4iselle alueelle l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n aina silloin t\u00e4ll\u00f6in retkikunta ottamaan selv\u00e4\u00e4 asioista. Alueella on tuntemattomia voimia ja jokaiselle retkikunnalle on k\u00e4ynyt huonosti. Nyt teht\u00e4v\u00e4n saa 12. retkikunta, johon kuuluu nelj\u00e4 naista: arkeologi, biologi, psykologi ja maanmittari. Heill\u00e4 ei ole t\u00e4m\u00e4n kummempia nimi\u00e4, vaan he kutsuvat toisiaan teht\u00e4v\u00e4n\u00a0mukaan. Retkikunnan tarinan kertoo biologi, jonka ty\u00f6n\u00e4\u00a0on ker\u00e4t\u00e4 n\u00e4ytteit\u00e4 alueen X eli\u00f6st\u00f6st\u00e4. Pian kuitenkin h\u00e4nelle\u00a0selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ennakkotiedot kohdealueesta\u00a0ovat olleet puutteelliset jopa valheelliset. H\u00e4nelle tulee mieleen, onko heille valehdeltu tarkoituksella, onko jotain oleellista j\u00e4tetty kertomatta?<\/p>\n<p>Kertomuksen edetess\u00e4 k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 biologin jo edesmennyt mies oli mukana edellisess\u00e4\u00a0retkikunnasta ja palasi takaisin aivan eri ihmisen\u00e4 kuin l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n, l\u00e4hes vihanneksena. Biologi saa tiet\u00e4\u00e4 miehens\u00e4 retkikunnasta ja sen kohtalosta vasta l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n rannalla j\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4st\u00e4 majakasta suuren kasan muistikirjoja, my\u00f6s miehens\u00e4 muistikirjan.<\/p>\n<p>T\u00e4\u00e4ll\u00e4 alueen X Etel\u00e4rajalla on muutakin omituista, maanalainen torni. Biologi huomaa hyvin pian, ett\u00e4 tornia ei ole rakennettu ihmisvoimin, vaan se on el\u00e4v\u00e4. Mit\u00e4 siell\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 sitten on? Tutkimuksen tulos\u00a0ylitt\u00e4\u00e4 kaikki ajatukset, odotukset, mahdollisuudet. Palaako sielt\u00e4 kukaan takaisin normaalina? T\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4 askarruttamaan biologia\u00a0h\u00e4nen\u00a0harhaillessaan Etel\u00e4rajan autiomaassa.<\/p>\n<p>Kirjan genre on scifi, uudella tavalla. Siin\u00e4 ei r\u00e4iskit\u00e4 aseilla, siin\u00e4 ei ole ulkopuolelta tulleita robotteja eik\u00e4 elieneit\u00e4. Siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n outoa, ei\u00a0maisemissa, ei luonnonlaeissa. Autiomaasta kuuluu kummia\u00a0\u00e4\u00e4ni\u00e4, n\u00e4kyy valoja, ihmisi\u00e4 katoaa ja torni kiehtoo, vet\u00e4\u00e4 puoleensa. Oikeastaan voisi sanoa koko asetelmaa tyls\u00e4ksi ja tavalliseksi, mutta taustalla jyll\u00e4\u00e4 vahvana jotain, josta ei lukijalle suoraan kerrota. H\u00e4n saa odottaa kirjan loppupuolelle saakka ennen kuin jotain kummallista alkaa tapahtua, v\u00e4hitellen, huomaamatta.<\/p>\n<p>Kirjan rakenne vaikuttaa tyls\u00e4lt\u00e4, mutta koska se\u00a0on kirjoitettu \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hienopiirteisesti ja se etenee hitaasti mutta varmasti kohti kliimaksia, niin se pit\u00e4\u00e4 lukijansa pihdeiss\u00e4 koko lukukokemuksen ajan. Yleens\u00e4 on totuttu siihen, ett\u00e4 scifi on paksu ja teksti tiivist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 pariinsataan sivuun mahtuu ihan riitt\u00e4v\u00e4sti pid\u00e4tetty\u00e4 j\u00e4nnityst\u00e4 ja jopa pelottavaa apatiaa. T\u00e4m\u00e4ntyyppinen scifi tai fantasia pesee mennen tullen kauhukertomukset ja asem\u00e4ss\u00e4ilyt. T\u00e4ss\u00e4 on yty\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4 on imua. T\u00e4m\u00e4 antaa pitk\u00e4ksi aikaa kutinaa ajatella ja pohtia, odottaa. Sellaisista elementeist\u00e4 on hyv\u00e4 fantasiakirja tehty.<\/p>\n<p><em>Jeff VanderMeer: H\u00e4vitys, Etel\u00e4raja-trilogia 1. Like, 2015, suom. Niko Aula. 222 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Uusi vuosi tuo taas uudet kirjatkin, vaikka t\u00e4m\u00e4 kirja kyll\u00e4 tuli luettua jo viime vuoden puolella. Scifi-kirjallisuus on kauan polkenut paikallaan. Jo kliseeksi on muodostunut k\u00e4sitys, ett\u00e4 kaiken maailman \u00f6rkit sun muut ovat kahdella jalalla kulkevia, sotaisia ja puhuvat amerikanenglantia. &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4568\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":0,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[466,248],"class_list":["post-4568","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-like","tag-scifi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4568","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4568"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4568\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4680,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4568\/revisions\/4680"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4568"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4568"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4568"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}