{"id":46,"date":"2010-02-21T10:24:22","date_gmt":"2010-02-21T08:24:22","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=46"},"modified":"2013-04-23T07:24:14","modified_gmt":"2013-04-23T05:24:14","slug":"ala-kay-yohon-yksin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=46","title":{"rendered":"\u00c4l\u00e4 k\u00e4y y\u00f6h\u00f6n yksin"},"content":{"rendered":"

\"west\u00f6\"<\/a>Kun on lukenut kaikki muutkin West\u00f6n kirjat, ei t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukematta. Lienee aika kliseinen mielipide, mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa se pit\u00e4\u00e4 paikkansa. N\u00e4ihin j\u00e4\u00e4 kiinni. Muutama kommentti n\u00e4in \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n ei ehk\u00e4 anna oikeaa kuvaa t\u00e4st\u00e4 kirjailijasta, mutta suosittelen kuitenkin h\u00e4nen teoksiaan.<\/em><\/span><\/p>\n

Kirjan min\u00e4-kertoja on Frank Loman. H\u00e4n kertoo el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja l\u00e4heistens\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 sodanj\u00e4lkeisessa Suomessa, Helsingiss\u00e4 ja Kalliossa. Ennen kuin h\u00e4n p\u00e4\u00e4see kertomaan omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, h\u00e4n kertoo Arielista, Jounista ja Adrianasta. Ariel Wahl \u00e4nkytt\u00e4\u00e4, tekee lauluja ja soittaa kitaraa, Jouni Manner pieksee ensin Arielin, mutta p\u00e4\u00e4tyy lopulta t\u00e4m\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ksi ja suojelijaksi, Adriana Mansnerus on kuin eksyksiss\u00e4, laulaa ja yritt\u00e4\u00e4 selvit\u00e4. He levytt\u00e4v\u00e4t yhdess\u00e4 Arielin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4n ja sanoittaman laulun \u00c4l\u00e4 k\u00e4y y\u00f6h\u00f6n yksin, mutta levyst\u00e4 tulee floppi, sen upeudesta huolimatta. Pian levyn teon j\u00e4lkeen yhtye hajoaa. Ariel sulkeutuu huoneeseensa, el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 huumekaupalla ja laittomilla keikoilla, Jouni menestyy ja h\u00e4nest\u00e4 tulee radiotoimittaja ja lopulta kansanedustaja, Adriana toimii valokuvamallina ja mannekiinina, mutta sairastuu lopulta masennukseen ja joutuu hoitoon. Ariel kulkeutuu Ruotsiin laittomiin hommiin ja lopulta h\u00e4net julistetaan kuolleeksi. Jouni yritt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 pelastaa Arielin, mutta ei onnistu siin\u00e4.<\/p>\n

Toinen osa alkaa Frankin syntym\u00e4st\u00e4. Jouni Manner on silloin viisitoistavuotias Kallion koltiainen. Tarina etenee nyt pitk\u00e4\u00e4n kertoen Frankin, Peten ja M\u00e4nnist\u00f6n kaupunginosan el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Frank rakastuu kolmetoistavuotiaana Eva Mansnerukseen, Adrianan pikkusiskoon ja seuraa t\u00e4t\u00e4 kerran toisensa j\u00e4lkeen Helsinkiin vain n\u00e4hd\u00e4kseen tyt\u00f6n. Pete Everi kuitenkin vie Evan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4kseen. Frank tutustuu my\u00f6s Adrianaan, joka ei koskaan toivu sairaudestaan, vaan erakoituu ja kuolee lopulta tulipalossa. Eva ei puhu asiasta kenenk\u00e4\u00e4n kanssa. H\u00e4n vet\u00e4ytyy eik\u00e4 halua tavata en\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n. Lopulta Eva ottaa yhteytt\u00e4 Frankiin ja heid\u00e4n myrskyis\u00e4 suhteensa alkaa. Ylioppilasp\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n Frank saa tiet\u00e4\u00e4, ettei Harry Loman olekaan h\u00e4nen biologinen is\u00e4ns\u00e4, vaan se on Ariel Wahl. T\u00e4m\u00e4 tieto rikkoo perheen. Ariel alkaa kirjoittaa ja ottaa selv\u00e4\u00e4 menneisyydest\u00e4\u00e4n. H\u00e4n p\u00e4\u00e4see eduskunnasta pudonneen Jouni Mannerin uskotuksi ja luottotoimittajaksi t\u00e4m\u00e4n lehteen. Asiat eiv\u00e4t kuitenkaan suju niin kuin Frank toivoo. Eva leikkii h\u00e4nen kanssaan ja saa lopulta lapsen muusikon kanssa, joka ei halua olla ollenkaan tietoinen tytt\u00e4rest\u00e4\u00e4n Nadjasta. Frankista tulee kummityt\u00f6lleen kuin oikea is\u00e4 ja vaikka Eva menee naimisiin Ruotsiin, l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Frank Nadjalle lahjoja kaikkina heid\u00e4n Ruotsin vuosinaan. Jouni Manner p\u00e4\u00e4see taas eduskuntaan ja lopulta Euroopan parlamenttiin. Siel\u00e4 h\u00e4n kuitenkin putoaa Pete Everin tekemien paljastusten vuoksi ja perustaa lopulta konsulttitoimiston. Frankin kirjat huononevat ja h\u00e4n on pitk\u00e4\u00e4n pohjalla, mutta nousee lopulta alkoholismista ja alkaa taas kirjoittaa. Vihdoin h\u00e4n tajuaa Evalta saamiensa Adrianan p\u00e4iv\u00e4kirjojen kautta, kuka asuu Gotlannissa ja matkustaa sinne.<\/p>\n

Helsinki-kirjojen kolmas osa kertoo tarinan nuorista ihmisist\u00e4 Helsingiss\u00e4 60-luvulta aina nykyaikaan asti. Milj\u00f6\u00f6 on t\u00e4ss\u00e4 jo tuttu ja kerronta my\u00f6s. Kirjailijan tyyli edet\u00e4 rauhallisesti ja yll\u00e4tyksin tuntuu t\u00e4ss\u00e4 jopa liiankin pitk\u00e4lt\u00e4 ja verkkaiselta, varsinkin kirjan alussa. Frankin el\u00e4m\u00e4 junnaa paikallaan Evan suhteen ja h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4se jaloilleen, ei saa el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n otetta eik\u00e4 osaa tehd\u00e4 ratkaisuja. H\u00e4n lipuu l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja voi ihan oikeutetusti kirjan lopussa sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n tuhlasi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Muutenkin kirjassa on paljon ihmisi\u00e4, jotka ovat kuin lev\u00e4\u00e4 vedess\u00e4, eiv\u00e4t tied\u00e4, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n tekisiv\u00e4t ja ajautuvat sitten joko laittomuuksiin (Ariel), masennukseen (Adriana), juoppouteen (Frank) tai juurettomuuteen (Make Everi). Onnistujia kertomuksessa on v\u00e4h\u00e4n. Jouni Manner p\u00e4\u00e4see pitk\u00e4lle, mutta romahtaa nopeasti alas, Pete Everi on ehk\u00e4 ainoa, joka etenee nousujohteisesti ja p\u00e4\u00e4see lopulta johonkin asemaan. Eva on outo olento, joka ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n tied\u00e4, mit\u00e4 tekisi. H\u00e4n ei p\u00e4\u00e4dy samaan kohtaloon kuin sisarensa, mutta ei se varmaan ole kaukana. H\u00e4n v\u00e4ittelee lopulta tohtoriksi ja el\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 alkavan sujua, mutta suhdetta Frankkiin h\u00e4n ei pysty selkiytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaikka toinen on rakastanut h\u00e4nt\u00e4 13-vuotiaasta asti. Tarinassa yksi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on Helsinki, niin kuin edellisiss\u00e4kin osissa. Kaupunki kasvaa yhdess\u00e4 kirjan sankareiden kanssa ja siit\u00e4 tulee v\u00e4hitellen nykyaikainen toimiva city. Metropoliksi sit\u00e4 ei voi sanoa, vaikka Helsingin syke muuttuukin kirjan my\u00f6t\u00e4 kiihke\u00e4mm\u00e4ksi.<\/p>\n

Kirjassa sykkii my\u00f6s musiikki. Oikeastaan t\u00e4ss\u00e4kin on samaa kuin Leijat Helsingin yll\u00e4<\/em>-kirjassa. Musiikki antaa kirjalle pohjakumun. Kirjan nimi on Arielin folk-kappaleen nimi ja sen symbolisuus tulee vastaan monessa kohtaa kirjan edetess\u00e4. Yksin ei ole hyv\u00e4 olla, ei ainakaan y\u00f6ss\u00e4. Musiikki on kirjailijalle t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mutta t\u00e4ss\u00e4 sen pikkutarkkuus ja luettelomaisuus jopa h\u00e4iritsee t\u00e4llaista 60-luvun kulkijaa, joka ei ole ollut kiinnostunut tuontyyppisest\u00e4 musiikista. Kirja vilisee yksityiskohtia, jotka eiv\u00e4t sano mit\u00e4\u00e4n ei-helsinkil\u00e4iselle toisenlaisen musiikin kuuntelijalle. Yritin suodattaa sen osuuden pois, mutta se tunki joka puoleta vastaan. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6t, jotka oli kuvattu eri sukupolviin olivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n, jopa piinallisen, samankaltaisia. Eva ja Adriana ovat sisarukset ja k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t samalla tavalla, Ariel ja Frank ovat is\u00e4 ja poika, rakastavat musiikkia, mutta eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 alkuun. Pete Everi ja Jouni Manner menestyv\u00e4t, ovat h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, kirjoittavat ja selvi\u00e4v\u00e4t vastoink\u00e4ymisist\u00e4. Kummassakin osassa on siis kolme toimijaa ja kummallisella tavalla he ovat silmiinpist\u00e4v\u00e4n samanlaisia kesken\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on varmaan harkittua. Se painottaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei saavutuksia.<\/p>\n

Kirja on hyv\u00e4, ei siit\u00e4 muuta voi sanoa, vaikka jossain vaiheessa ajattelin, ett\u00e4 siit\u00e4 olisi pit\u00e4nyt karsia puolet pois ja tiivist\u00e4\u00e4 loppuakin, jotta siit\u00e4 olisi tullut selke\u00e4mpi ja kokonaisempi. Nyt se piti rinnastaa edelliseen Finlandia-palkinnolla palkittuun Miss\u00e4 kuljimme kerran<\/em>-teokseen ja Leijat Helsingin yll\u00e4<\/em>-kirjaan. Niiss\u00e4 rytmi on sama ja etenemisen laatu samoin. N\u00e4in ajateltuna t\u00e4m\u00e4kin kertomus asettuu paikalleen ja sen sanoma avautuu lukijalle. Monet kohtaukset suorastaan pursuavat silmille ja niit\u00e4 on ilo lukea, tuntuu kuin olisi itse siin\u00e4 mukana, vaikka nyt Jimi Hendrixin konsertissa Kulttuuritalolla. Oikeastaan vasta, kun on p\u00e4\u00e4ssyt kirjan loppuun ja lukenut sitten ensimm\u00e4iset sivut uudelleen, siit\u00e4 saa selke\u00e4n kokonaisuuden ja siit\u00e4 voi vilpitt\u00f6m\u00e4sti pit\u00e4\u00e4. Kuitenkin hitaana lukijana olisin tiivist\u00e4nyt joistakin kohdin rajusti.<\/p>\n

Suodittelen, mutta varatkaa aikaa.<\/p>\n

Kjell West\u00f6: \u00c4l\u00e4 k\u00e4y y\u00f6h\u00f6n yksin. Suom. Katriina Huttunen. Otava. 604 s. <\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun on lukenut kaikki muutkin West\u00f6n kirjat, ei t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukematta. Lienee aika kliseinen mielipide, mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa se pit\u00e4\u00e4 paikkansa. N\u00e4ihin j\u00e4\u00e4 kiinni. Muutama kommentti n\u00e4in \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n ei ehk\u00e4 anna oikeaa kuvaa t\u00e4st\u00e4 kirjailijasta, mutta suosittelen kuitenkin h\u00e4nen … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":1,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[41,305,101,208],"class_list":["post-46","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-finlandia","tag-kilpailu","tag-kirjallisuus","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/46","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=46"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1673,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions\/1673"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=46"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=46"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=46"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}