{"id":4619,"date":"2016-02-05T16:22:25","date_gmt":"2016-02-05T14:22:25","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4619"},"modified":"2016-02-05T16:22:25","modified_gmt":"2016-02-05T14:22:25","slug":"lissabonin-piirityksen-kirjuri","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4619","title":{"rendered":"Lissabonin piirityksen kirjuri"},"content":{"rendered":"

\"Lissabon\"<\/a>’Olen lukenut kaksitoista Jos\u00e9 Saramago<\/strong>n kirjaa, kaikki yht\u00e4 valloittavia enk\u00e4 yht\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4isi viel\u00e4k\u00e4\u00e4n v\u00e4liin. Vaikka Nobel-kirjailija ei ole niit\u00e4 helpoimpia l\u00e4hestytt\u00e4vi\u00e4, niin kun vauhtiin p\u00e4\u00e4see, ei voi lopettaa ennen viimeist\u00e4 sivua. Kirjailijan kuolemasta on kulunut viitisen vuotta, mutta edelleen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n suomennettavia tarinoita. H\u00e4nen tuotannossaan on hienoa, ett\u00e4 kirjat ovat ajattomia, niiss\u00e4 ei sotkeuduta k\u00e4nnyk\u00f6ihin eik\u00e4 muihin nykytekniikan vimpaimiin, joten kirja voi olla kirjoitettu 80-luvulla ja on kuitenkin tuore. T\u00e4ss\u00e4 teoksessa kirjailija itse sotkee ajan 1100-luvulta ja nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 sopivaksi sekamelskaksi ja onnistuu siin\u00e4.’<\/em><\/span><\/p>\n

Kuinka k\u00e4y, kun historia muutetaan, kirjoitetaan uusiksi? Saramagon uusin suomennettu romaani sijoittuu h\u00e4nen v\u00e4kev\u00e4lle luomiskaudelleen 1980-luvulle, mutta sen ajaton kerronta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sopivan aikaan kuin aikaan.<\/p>\n

Oikolukija Raimundo Silva tekee hetken mielijohteesta virheen. H\u00e4n muuttaa yhden sanan ja saa tekstin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4laelleen. Nyt menneisyydess\u00e4 risteiretkel\u00e4iset eiv\u00e4t auttaneetkaan kuningasta Lissabonin piirityksess\u00e4, vaikka historian tutkimus\u00a0niin tiet\u00e4\u00e4 tapahtuneen. Virhe menee l\u00e4pi ja vasta painovaiheessa h\u00e4net kutsutaan vastaamaan tekosistaan. Kustantaja on raivoissaan, koska nyt joudutaan uunituoreen kirjan lehtien v\u00e4liin heti pist\u00e4m\u00e4\u00e4n korjauslappu anteeksipyynn\u00f6in.<\/p>\n

Neuvottelup\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 Raimundo saa kuulla kunniansa, mutta kohtaa my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4j\u00e4ns\u00e4. Maria Sara nimet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen esimiehekseen ja t\u00e4m\u00e4 antaa Raimundolle teht\u00e4v\u00e4n, kirjoittaa kirja, jossa h\u00e4nen virheens\u00e4 onkin totta. Oikolukija ryhtyy ty\u00f6h\u00f6n, mutta huomaakin pian ajatustensa kulkeutuvan yh\u00e4 uudelleen naiseen. Kirjoitusty\u00f6\u00a0valmistuu v\u00e4hitellen romaanin edetess\u00e4, mutta samalla k\u00e4yd\u00e4\u00e4n tarkkaan l\u00e4pi\u00a0nykyhetki, jossa oikolukijan koko el\u00e4m\u00e4 menee uusiksi.<\/p>\n

Ei voi kuin ihailla sit\u00e4 taitoa ja tekniikkaa, mill\u00e4 Saramago kirjansa kirjoitti. On hienoa, ett\u00e4 viisi vuotta suuren kirjailijan kuoleman j\u00e4lkeen saamme uuden kirjan my\u00f6t\u00e4 yh\u00e4\u00a0nauttia h\u00e4nen luomastaan tekstist\u00e4. Vaikka h\u00e4nen lauseensa ovat omalaatuisia, pitki\u00e4 ja koukeroisia, kappaleet monen sivun mittaisia ja kerronta t\u00e4ynn\u00e4 yksityiskohtia, on se nautittavaa luettavaa. Kun hissimatkan kuvaus alhaalta katutasolta yl\u00f6s asunnolle kest\u00e4\u00e4 kymmenkunta sivua, voisi luulla, ett\u00e4 lukija pitk\u00e4styy, p\u00e4invastoin, matka loppuu kesken.<\/p>\n

Harvoin olen lukenut n\u00e4in hienovireisesti kirjoitettua rakkaustarinaa, suorastaan romanttisuudessaan ennenkokematonta. Sen kerronta kesti sivu kaupalla yh\u00e4 uusin vivahtein, yh\u00e4 uusin k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksin, mutta ei miss\u00e4\u00e4n kohdin pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4sti. Saramagon teksti puree kovaa ja pian huomaa itsekin muodostavansa samanlaisia mammuttilauseita, hylk\u00e4\u00e4 v\u00e4limerkit, puhuttelut ja vuorosanat, pist\u00e4\u00e4 ison kirjaimen sinne, mihin se ei normaalisti kuulu ja etenee kuin ajatusvirta asiasta toiseen aivan kuin kokonaan ilman p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja kuitenkin lause on oikea, ilmaisu rikas ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 saavutetaan ennen kuin lukija ehtii huomatakaan.<\/p>\n

Miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ei minulle tullut sellaista tunnetta, ett\u00e4 nyt kirjailija selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin asian puhki eik\u00e4 j\u00e4t\u00e4 lukijalle mit\u00e4\u00e4n huomattavaa tai arvattavaa. Niit\u00e4 kohtia ja asioita riitt\u00e4\u00e4 l\u00e4pi koko tekstin ihan riitt\u00e4v\u00e4sti ja pohdintaa viel\u00e4 senkin j\u00e4lkeen, kun on laskenut kirjan k\u00e4dest\u00e4\u00e4n. Aikaahan t\u00e4m\u00e4ntyyppinen kerronta lukijalta vie, mutta ei kai se ole v\u00e4\u00e4rin, jos siit\u00e4 nauttii. Suosittelen l\u00e4mpim\u00e4sti.<\/p>\n

Jos\u00e9 Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri. Tammi, 2015 (1989), suom. Antero Tiittula. 393 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Olen lukenut kaksitoista Jos\u00e9 Saramagon kirjaa, kaikki yht\u00e4 valloittavia enk\u00e4 yht\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4isi viel\u00e4k\u00e4\u00e4n v\u00e4liin. Vaikka Nobel-kirjailija ei ole niit\u00e4 helpoimpia l\u00e4hestytt\u00e4vi\u00e4, niin kun vauhtiin p\u00e4\u00e4see, ei voi lopettaa ennen viimeist\u00e4 sivua. Kirjailijan kuolemasta on kulunut viitisen vuotta, mutta edelleen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":1,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[91,183,491],"class_list":["post-4619","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-keltainen-kirjasto","tag-nobel","tag-tammi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4619","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4619"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4619\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4623,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4619\/revisions\/4623"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4619"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4619"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4619"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}