{"id":4756,"date":"2016-04-23T15:05:09","date_gmt":"2016-04-23T13:05:09","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4756"},"modified":"2016-04-23T15:05:09","modified_gmt":"2016-04-23T13:05:09","slug":"stoner","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4756","title":{"rendered":"Stoner"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/04\/stoner.png\" rel=\"attachment wp-att-4757\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-medium wp-image-4757\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/04\/stoner-199x300.png\" alt=\"stoner\" width=\"199\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/04\/stoner-199x300.png 199w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/04\/stoner.png 258w\" sizes=\"auto, (max-width: 199px) 100vw, 199px\" \/><\/a>&#8217;Joskus se vain loksahtaa, lukukokemus ja ajankohta. Tiesik\u00f6h\u00e4n <strong>John Williams<\/strong> aikoinaan kirjoittavansa klassikkoa, harmittiko h\u00e4nt\u00e4 kirjan saama nuiva vastaanotto, osasiko h\u00e4n odottaa, luottaa, el\u00e4\u00e4 tarinaansa? Kuinka paljon on unohduksiin vaipuneita mestariteoksia pitkin p\u00f6lyisi\u00e4 nurkkia odottamassa l\u00f6yt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4? Kannattaa siis lukea kirjoja menneisyydest\u00e4, kannattaa lukea tuntemattomia ja unohdettuja, jostain voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsekin helmen, Stonerin kaltaisen. L\u00e4mpim\u00e4sti suosittelen!&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Kun kirjallisuuden ptofessori\u00a0kirjoittaa kirjallisuuden opettamisesta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4, voisi luulla, ettei tylsemp\u00e4\u00e4 aihetta ole. Onneksi vain luulla. Amerikkalainen kirjallisuus on t\u00e4ynn\u00e4 t\u00e4t\u00e4 aihetta, enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n onnistuneita tuotoksia, viimeksi <strong>John Irvingin<\/strong> teos. Olen niit\u00e4 itsekin kahlannut l\u00e4pi ja ihmetellyt. John Williamsin <em>Stoner<\/em> pysyi unohduksissa viisikymment\u00e4 vuotta. Kun se vuonna 2006 her\u00e4tettiin uudelleen henkiin, se nousi nopeasti sensaatioksi ymp\u00e4ri maailmaa, suoraan listojen k\u00e4rkeen. Mik\u00e4 sai t\u00e4m\u00e4n aikaan? Kirja todellakin kertoo opettajan ty\u00f6st\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4, vanhenevan miehen tarinan ilman suurempia kohokohtia. Mik\u00e4 siin\u00e4 koukuttaa? N\u00e4enn\u00e4isesti tasaiseen jyr\u00e4\u00e4v\u00e4\u00a0kirja\u00a0on t\u00e4ynn\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, rakkautta ja j\u00e4ristyksi\u00e4.<\/p>\n<p>William Stoner on maanviljelij\u00e4n poika ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tarkoitus oli jatkaa is\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. H\u00e4n hakeutuu kuitenkin yliopistoon oppiakseen uutta maataloudesta. Opinnot muuttuvat ja pian h\u00e4n huomaa olevansa perin pohjin rakastunut kirjallisuuteen ja runouteen. H\u00e4n vaihtaa suuntaa ja on kohta kirjallisuuden professorina samassa yliopistossa. Onko se turvapaikka, onnen paikka, el\u00e4m\u00e4n paikka vai pakopaikka? T\u00e4t\u00e4 h\u00e4n pohtii. Pian h\u00e4n tajuaa, ett\u00e4 paratiisissakin on k\u00e4\u00e4rme: ihmisten pahuus ja pikkusieluisuus. H\u00e4nen uransa t\u00f6rm\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kohtaa sein\u00e4\u00e4n, mutta rakkaus oppilaisiin ja opetukseen s\u00e4ilyy. Toinen t\u00f6rm\u00e4ys tulee avioliitossa. Vaimo Edith on hienostotytt\u00f6, jolla on omat traumansa ja pian pariskunta on kaukana toisistaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kirjallisuudesta voi hakea kauan yht\u00e4 kylm\u00e4\u00e4 ja tunteetonta naista kuin Edith on. Ihmeen kaupalla t\u00e4m\u00e4 v\u00e4kisin v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 tytt\u00e4ren Cracen, is\u00e4n silm\u00e4ter\u00e4n, jota Edith k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lopulta miest\u00e4\u00e4n vastaan. Jotta Stoner ei j\u00e4isi vain n\u00e4iden tragedioiden vangiksi, h\u00e4n kohtaa my\u00f6s Katherinen. T\u00e4st\u00e4 h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hengenheimolaisen, rakkaan, hyvyyden vuoden ajaksi, kunnes heid\u00e4t erotetaan tai he sopivat erosta, koska pako tai muutos sosiaalisiin suhteisiin repisi rikki rakkaudenkin. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Stoner antautuu sanoille, lauseille, rakkaudelle kirjallisuutta kohtaan ja opettaa intohimolla kuolemaansa saakka.<\/p>\n<p>Luulisi kaikessa t\u00e4ss\u00e4 katkeroituvan, mutta n\u00e4in ei Stonerille k\u00e4y. Esimies, joka ei puhu kahteenkymmeneen vuoteen, vaimo, joka erist\u00e4ytyy, tyt\u00e4r, joka vaipuu nuorella i\u00e4ll\u00e4 alkoholismiin, eiv\u00e4t pysty sammuttamaan miehen intohimoa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kirjallisuutta kohtaan.<\/p>\n<p>Williamsin teos on j\u00e4yh\u00e4, maanl\u00e4heinen ylistys kirjallisuudelle ja el\u00e4m\u00e4n arvaamattomuudelle, yritt\u00e4miselle ja per\u00e4\u00e4nantamattomuudelle, mutta my\u00f6s el\u00e4m\u00e4lle. Vanheneva mies etenee kampuksella hitaasti, hymyilee, juttelee opiskelijoille, auttaa ja palvelee. H\u00e4nest\u00e4 tulee legenda, jonka el\u00e4m\u00e4n tapahtumat saavat osakseen sek\u00e4 p\u00e4\u00e4n pudistuksia ett\u00e4 hymyj\u00e4. Kirjailija rakastaa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4\u00e4n inhimillisesti, h\u00e4n johdattaa t\u00e4m\u00e4n l\u00e4pi vaikeuksien voittoon tyylikk\u00e4\u00e4sti, j\u00e4yh\u00e4sti, kuin kasvattaisi viljaa. Jos jostakin kirjasta tulee hyv\u00e4 mieli ja joka saa ajatukset pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, niin t\u00e4m\u00e4 on sellainen kirja.<\/p>\n<p>Williams itse oli luovan kirjoittamisen uranuurtaja Amerikassa ja varmaan toteutti samoja metodeja kuin kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6. H\u00e4n toimi opettajana ja kirjoitti sek\u00e4 runoja ett\u00e4 romaaneja. Aikalaiset eiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 arvostaneet. Onneksi n\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in saa lukea h\u00e4nen tuotantoaan ja se on nostettu arvoiseensa asemaan. Voisi sanoa, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on k\u00e4ynyt samoin kuin Stonerin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Vuosikymmenet h\u00e4n on johtaja Lomaxin mielivallan alainen, mutta loppupuolella el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 h\u00e4n murtautuu sielt\u00e4 ulos ja nousee arvostetuksi henkil\u00f6ksi. Edithin perssona j\u00e4\u00e4 arvoitukseksi. Mik\u00e4 saa nuoren, kauniin ja \u00e4lykk\u00e4\u00e4n naisen toimimaan kirjan kuvaamalla tavalla. Eniten kirjassa surettaa Cracen kohtalo, joka paetakseen kodin painostavaa ilmapiiri\u00e4 tekee harkitsemattomia valintoja ja ajautuu jo nuorella i\u00e4ll\u00e4 sivuraiteille el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Kuvitteellisetkin henkil\u00f6t tarvitsevat vastakohtia \u2013 vahvuus heikkoutta, intohimo masentavaa tyhjyytt\u00e4.<\/p>\n<p>Kirja on helmi ja sen k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen suomeksi kulttuuriteko.<\/p>\n<p><em>John Williams: Stoner. Bazar, 2015 (1965), suom. Ilkka Rekiaro. 306 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Joskus se vain loksahtaa, lukukokemus ja ajankohta. Tiesik\u00f6h\u00e4n John Williams aikoinaan kirjoittavansa klassikkoa, harmittiko h\u00e4nt\u00e4 kirjan saama nuiva vastaanotto, osasiko h\u00e4n odottaa, luottaa, el\u00e4\u00e4 tarinaansa? Kuinka paljon on unohduksiin vaipuneita mestariteoksia pitkin p\u00f6lyisi\u00e4 nurkkia odottamassa l\u00f6yt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4? Kannattaa siis lukea kirjoja &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=4756\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[695,101],"class_list":["post-4756","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-bazar","tag-kirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4756","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4756"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4756\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4760,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4756\/revisions\/4760"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4756"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4756"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4756"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}