{"id":48,"date":"2010-03-04T18:46:16","date_gmt":"2010-03-04T16:46:16","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=48"},"modified":"2013-04-23T07:22:27","modified_gmt":"2013-04-23T05:22:27","slug":"me-hukkuneet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=48","title":{"rendered":"Me hukkuneet"},"content":{"rendered":"

\"me<\/a>Sain jo viime vuoden puolella is\u00e4np\u00e4iv\u00e4lahjaksi t\u00e4m\u00e4n kirjan. Se on siirtynyt eteenp\u00e4in y\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 pienempien tielt\u00e4, mutta nyt tartuin urakkaan ja kahlasin eepoksen l\u00e4pi. Tanskassahan t\u00e4m\u00e4 on k\u00e4site, meill\u00e4kin melko suosittu.<\/em><\/span><\/p>\n

Tarina sijoittuu sadan vuoden ajalle Tanskaan Marstalin kaupunkiin <\/span>\u00c6r\u00f8n saarelle. Kirjassa seurataan kolmen sukupolven el\u00e4m\u00e4\u00e4, merenkulkua ja kuolemaa. !800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 purjelaivat kyntiv\u00e4t maailman meri\u00e4, kaupunki oli K\u00f6\u00f6penhaminan j\u00e4lkeen toinen mastojen m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ja elettiin viel\u00e4 osittain l\u00f6yt\u00f6retkien aikaa syrj\u00e4isill\u00e4 vesill\u00e4. Sitten h\u00f6yrylaivat valtasivat reitit ja purjelaivat tulivat auttamatta vanhanaikaisiksi. Meri vei miehet pitkille purjehduksille maailman toiselle puolelle saakka ja osa ei koskaan palannut. Laivoja h\u00e4visi ankarissa olosuhteissa, miehi\u00e4 huuhtoutui mereen, katosi eik\u00e4 Marstalin hautausmaalla ollut juurikaan muita kuin naisia. Naiset saivat odottaa miehi\u00e4\u00e4n ja pel\u00e4t\u00e4 heid\u00e4n hukkumistaan. Kotisaarella elettiin parhaan taidon mukaan, vaikka aina ei voitu olla varmoja mink\u00e4\u00e4nlaisesta tulevaisuudesta.<\/p>\n

Tarina alkaa vuonna 1848 k\u00e4ydyst\u00e4 Slesvigin sodasta Tanskan ja Saksan v\u00e4lill\u00e4. Laurids Mades on ensimm\u00e4isen sukupolven p\u00e4\u00e4henkil\u00f6. H\u00e4nen altaan ammutaan sodassa laiva ja mies lent\u00e4\u00e4 yl\u00f6s taivaalle aina Pietarin istuimen luo saakka. H\u00e4n putoaa kuitenkin takaisin kannelle merimiessaappaisaan ja h\u00e4nest\u00e4 tulee legenda. Laurids ei kuitenkaan tyydy t\u00e4h\u00e4n, h\u00e4n tymp\u00e4\u00e4ntyy maael\u00e4m\u00e4\u00e4n ja pakenee merille j\u00e4tt\u00e4en perheens\u00e4, vaimon ja nelj\u00e4 lasta ja perustaa uuden perheen Tyynenmeren saarelle Samoaan.<\/p>\n

Toinen osa kertoo Lauridsin nuorimmasta pojasta Albertista. T\u00e4m\u00e4 matkaa etsim\u00e4\u00e4n is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 h\u00e4net. Laurids vaikuttaa onnelliselta Samoalla, mutta on omituinen eik\u00e4 Albert saa h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n mukaansa. H\u00e4n tuo matkaltaan James Cookin kutistetun p\u00e4\u00e4n, josta riitt\u00e4\u00e4 sitten monta tarinaa kerrottavaksi pienemmille. Purjehdittuaan maailman kaikilla merill\u00e4 h\u00e4n palaa Marstaliin ja ottaa hoitaakseen perustamansa \u00a0kauppahuoneen johtamisen. H\u00e4n tutustuu merimiehen leskeen Klara Friisiin ja t\u00e4m\u00e4n pieneen Knud Erik poikaan. Albert pit\u00e4\u00e4 heist\u00e4 huolta ja testamenttaa koko valtavan omaisuutensa Klaralle, kun h\u00e4n itse ei en\u00e4\u00e4 jaksa el\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kolmas osa kertoo sitten Knud Erikin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 viimeisill\u00e4 purjelaivoilla ja ensimm\u00e4isill\u00e4 h\u00f6yrylaivoilla. Klara ottaa teht\u00e4v\u00e4kseen h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 laivaston Marstalista, koska laivat viev\u00e4t miehet pois hukkumaan. Knud Erik haluaa kuitenkin merille niin kuin muutkin pojat ja menee my\u00f6s. T\u00e4m\u00e4 rikkoo \u00e4idin ja pojan suhteet. Ne palaavat ennalleen vasta paljon my\u00f6hemmin monien seikkailujen j\u00e4lkeen kun toinen maailmansota loppuu ja Knud Erik palaa takaisin Marstaliin.<\/p>\n

Kirja on oikeastaan kunnianosoitus ihmisen sinnikkyydelle, julmuudelle, el\u00e4m\u00e4nhalulle ja per\u00e4\u00e4nantamattomuudelle. Kertojana kirjassa toimii koko kaupunki koko yhteis\u00f6 me-muodossa. T\u00e4m\u00e4 kollektiivinen kertoja on sukua antiikin draamoille, mutta se sopii t\u00e4h\u00e4nkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin. Aina l\u00f6ytyy kommentoija n\u00e4iden sankareiden teoille ja el\u00e4m\u00e4lle. Kirja on t\u00e4ynn\u00e4 erikoisia persoonia. Klara Friis on syd\u00e4mistynyt merelle ja aikoo voittaa sen, mutta joutuu lopussa tunnustamaan meren voimakkaammaksi. Albert ei uskalla menn\u00e4 Klaran kanssa naimisiin, koska on jo vanha mies, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuitenkin omaisuutensa t\u00e4lle. Knud Erik kohtaa nuorena rakastettunsa ja pelastaa t\u00e4m\u00e4n monta vuotta my\u00f6hemmin kuin sirpaletarinassa, mutta on sis\u00e4lt\u00e4 niin rikki kuoleman ja v\u00e4kivallan vuoksi, ettei uskalla ajatelle el\u00e4m\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4. Herman on sisukkuuden ruumiillistuma. Murhaaja ja v\u00e4kivallantekij\u00e4 tunnustaa tekonsa, mutta siit\u00e4 huolimatta on merimiesten lemmikki, vaikka h\u00e4nell\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 raajoista vain yksi k\u00e4si. Laurids j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaiken ja pakenee itsekyytt\u00e4\u00e4n, seikkailuaan, mit\u00e4 lienee.<\/p>\n

Kirja on puuduttava kokemus, mutta kun sen on lukenut l\u00e4pi, on l\u00f6yt\u00e4nyt jotain. Se oli Tanskassa pari vuotta sitten suuri tapaus ja sit\u00e4 myytiin hetkess\u00e4 toistasataatuhatta kappaletta. Jos ei ole kiinnostunut merenkulusta tai purjelaivoista, niin kirja on pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 ja sit\u00e4 olisi voinut reilusti lyhent\u00e4\u00e4. Nyt siin\u00e4 on niin paljon juuri noihin liittyv\u00e4\u00e4 tietoa, ett\u00e4 se tuntuu pursuavan korvistakin. Seikkailuhan se on, mutta lopun ’sattumat’ Hermannin l\u00f6ytyminen Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 ja Sophien pelastauminen r\u00e4j\u00e4t\u00e4v\u00e4lt\u00e4 laivalta tuntuvat liian suurilta sattumilta ja huonontavat tarinaa. Tarinassa on my\u00f6s monia vanhoja legendoja uudelleen kerrottuna ja kirjailija nivoo ne omaan juttuunsa v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lleliimaten.\u00a0Tuntuu kuin loppua kohti kirjailija olisi v\u00e4s\u00e4ht\u00e4nyt tarinaansa ja runnonut sinne sitten sodan kautta mukaan kaiken v\u00e4kivallan, kaikki mahdolliset merimiestarinat ja ihmepelastukset.<\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 kirjassa oli filosofinen ja ennakoiva me-kerronnallinen aines, jossa kuljettiin ja katseltiin tapahtumia kauempaa, mutta kuitenkin tarpeeksi l\u00e4helt\u00e4 ajasta riippumatta. Huonoa t\u00e4ss\u00e4 kirjassa oli kerronnan hajanaisuus, liiat henkil\u00f6t, tapahtumat, tarinat ja legendat. Kirjasta tuli mieleen tarinakokoelma, joka pysyi koossa kaupungin me-kertojien voimin.<\/p>\n

Suuren tarinan yst\u00e4ville, mutta varautukaa my\u00f6s pettymyksiin.<\/p>\n

Carsten Jensen: Me hukkuneet (Vi, de druknede). Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen ja Jelena Vallenius. WSOY. 754 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sain jo viime vuoden puolella is\u00e4np\u00e4iv\u00e4lahjaksi t\u00e4m\u00e4n kirjan. Se on siirtynyt eteenp\u00e4in y\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 pienempien tielt\u00e4, mutta nyt tartuin urakkaan ja kahlasin eepoksen l\u00e4pi. Tanskassahan t\u00e4m\u00e4 on k\u00e4site, meill\u00e4kin melko suosittu. Tarina sijoittuu sadan vuoden ajalle Tanskaan Marstalin kaupunkiin \u00c6r\u00f8n saarelle. … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[101,208],"class_list":["post-48","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-kirjallisuus","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/48","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=48"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/48\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1670,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/48\/revisions\/1670"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=48"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=48"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=48"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}