{"id":480,"date":"2012-10-22T17:52:43","date_gmt":"2012-10-22T15:52:43","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=480"},"modified":"2013-04-20T20:22:45","modified_gmt":"2013-04-20T18:22:45","slug":"hetken-hohtava-valo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=480","title":{"rendered":"Hetken hohtava valo"},"content":{"rendered":"


\n\"629426\"<\/a>’Sadep\u00e4ivin\u00e4 on helppo lukea hieman enemm\u00e4n. Olen varmaan elo – lokakuun aikana lukenut enemm\u00e4n kuin moniin aikoihin. Monet kirjat ovat olleet muutaman vuoden takaisia ja silloin v\u00e4liinj\u00e4\u00e4neit\u00e4 opuksia, suuria ja tunteikkaita. T\u00e4m\u00e4 nyt esittelyss\u00e4 oleva on uusi ja tuore tapaus. Juha Itkonen<\/strong> on ollut suosikkikirjailijani h\u00e4nen ensimm\u00e4isest\u00e4 kirjastaan, <\/em>My\u00f6hempien aikojen pyhi\u00e4, asti. Olen lukenut ne kaikki. Suurteoksen j\u00e4lkeen on tapahtunut pari pient\u00e4 notkahdusta, mutta muuten taso on ollut korkea, niin t\u00e4ss\u00e4kin. Kirja on suositeltavien listalla t\u00e4m\u00e4n hetken k\u00e4rjess\u00e4.’<\/em><\/span><\/p>\n

Tarina luotaa l\u00e4pi vuosikymmenien sodan j\u00e4lkeisest\u00e4 ajasta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Sen henkil\u00f6t muodostavat kiinte\u00e4n perheen, suvun, joka on aluksi tiukasti kiinni toisissaan, mutta pyrkii erilleen. Tarinassa ei ole oikeastaan mit\u00e4\u00e4n uutta, kaikki tarinathan on jo kirjoitettu, mutta sen kerrontatavassa on. Esko Vuori on ennen sotaa syntynyt maalaispoika, joka luo huikean uran kodinkonekauppiaana. Liisa on Eskon puoliso ja kurissapit\u00e4j\u00e4, jolla kuitenkin on ehk\u00e4 sen ajan ihmiseksi yll\u00e4tt\u00e4en omatkin halunsa ja tahtonsa. Esa on heid\u00e4n vanhin poikansa ennen h\u00e4it\u00e4 alkunsa saanut ja joka osaltaan kertoo tarinaa tytt\u00e4relleen Miialle, joka luo uraa teatterin piiriss\u00e4 Saksassa. N\u00e4m\u00e4 kolme saavat \u00e4\u00e4nens\u00e4 kirjassa\u00a0kuuluville,\u00a0muut henkil\u00f6t, kuten Esan veljet ja puoliso sek\u00e4 yst\u00e4v\u00e4t j\u00e4\u00e4v\u00e4t kerrotuiksi hahmoiksi taustalle, t\u00e4rkeiksi kyll\u00e4, mutta utuisiksi. Tarina polveilee kunkin kertoja\u00e4\u00e4nen kautta v\u00e4hitellen poukkoilleen vuoroon menneisyyteen ja taas takaisin nykyisyyteen.<\/p>\n

Eskon kodinkoneliike kukoistaa 90-luvun lamaan saakka, Esa opiskelee Tampereella ja perustaa kotikaupunkiin uuden lehden, joka sortuu lopulta samaan lamaan, Liisa pit\u00e4\u00e4 perheen kasassa siihen saakka kun se on perhe ja l\u00e4htee sitten. Esko ihailee kaikessa Amerikkaa ja lopulta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy sinne j\u00e4tetty\u00e4\u00e4n liikkeens\u00e4 nuoremmille pojilleen. Esankin avioliitto kariutuu: Marjaana ei ole kuin Liisa, h\u00e4n toimii, muttei puhu ja sen luomat ristiriidat johtavat lopulta nopeaan eroon. Kaikki n\u00e4m\u00e4 vastoink\u00e4ymiset eiv\u00e4t suju ongelmitta. Esko haluaa loppuun asti Liisansa takaisin, haluaa perheen taas kokoon. Liisa nauttii ensin uudesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, mutta kyll\u00e4styy sitten ja el\u00e4\u00e4 lopulta yksin. Esa, h\u00e4n ajautuu masennukseen, syv\u00e4\u00e4n murrokseen, joka on vied\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 hengen.<\/p>\n

Kuinka nuori kirjailija pystyy kirjoittamaan n\u00e4in upeasti eri-ik\u00e4isten ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4, luotaamaan heid\u00e4t nuoruudesta vanhuuteen kokonaisina ja el\u00e4vin\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ihmettelin jo h\u00e4nen ensimm\u00e4isiss\u00e4 teoksissaan. Viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 teos nostaa kyll\u00e4 Itkosen aikamme suurten kertojien joukkoon. T\u00e4st\u00e4 tulee mieleen Kjel West\u00f6n <\/strong>suuret sukupolvitarinat <\/strong>tai miksei my\u00f6s\u00a0Katja Kettu <\/strong>ja K\u00e4til\u00f6<\/em>. Tarina pursuaa yksityiskohtia, hyvin taustoitettua tietoa, se nostaa esiin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden persoonan, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sivuhenkil\u00f6t v\u00e4hemm\u00e4lle, ettei lukija kyll\u00e4\u00e4nny. Kirjassa henkil\u00f6iden kasvu nuoresta vanhaksi etenee loogisesti, tarkkan\u00e4k\u00f6isesti. Kirjoittaja on osannut katsoa ja huomioida tarkkaan ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4. H\u00e4n ei sorru stereotypioihin eik\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n selvyyksiin. Jokainen henkil\u00f6 on omansa, aito ja konstikas, niin kuin me ihmiset tupataan olemaan. H\u00e4n luotaa heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 sortumatta synkistelem\u00e4\u00e4n ja vaikka tarinassa on hyvinkin tummia kohtia ja varsinkin loppu voisi olla ihan kaottinen, niin h\u00e4n antaa positiivisen ilmapiirin hell\u00e4sti kantaa henkil\u00f6it\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in. Jotkin juonen k\u00e4\u00e4nteet on ennalta arvattavissa, mutta se lopullinen k\u00e4\u00e4nne kirjan lopussa on ikosmaisesti uusi ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4. Koko kirjan ajan yritin pysy\u00e4 hereill\u00e4, ettei k\u00e4visi niin kuin k\u00e4vi kirjassa Anna minun rakastaa enemm\u00e4n<\/em>, mutta silti lopun vain muutamassa lauseessa puoli huolimattomasti ilmoitettu k\u00e4\u00e4nne yll\u00e4tti.<\/p>\n

Viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kirjallaan Itkonen on saanut ainakin minusta vankkumattoman kannattajansa. Toivoa sopii, ett\u00e4 kirja huomioidaan my\u00f6s vuoden palkintoja jaettaessa,<\/p>\n

Juha Itkonen: Hetken hontava valo. Otava, 2012. 511 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Sadep\u00e4ivin\u00e4 on helppo lukea hieman enemm\u00e4n. Olen varmaan elo – lokakuun aikana lukenut enemm\u00e4n kuin moniin aikoihin. Monet kirjat ovat olleet muutaman vuoden takaisia ja silloin v\u00e4liinj\u00e4\u00e4neit\u00e4 opuksia, suuria ja tunteikkaita. T\u00e4m\u00e4 nyt esittelyss\u00e4 oleva on uusi ja tuore tapaus. … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[53,208,255],"class_list":["post-480","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-historia","tag-proosa","tag-sukuromaani"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/480","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=480"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/480\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1209,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/480\/revisions\/1209"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=480"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=480"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=480"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}