{"id":496,"date":"2012-11-20T22:35:42","date_gmt":"2012-11-20T20:35:42","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=496"},"modified":"2013-04-20T19:48:13","modified_gmt":"2013-04-20T17:48:13","slug":"lehtia-syksyn-arkistosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=496","title":{"rendered":"Lehti\u00e4 syksyn arkistosta"},"content":{"rendered":"


\n\"Lehtia-syksyn-arkistosta\"<\/a>’Syksy alkaa k\u00e4\u00e4nty\u00e4 talveksi, ainakin kalenterin mukaan. Nyt ulkona on viel\u00e4 plussa-asteita. Pimeydess\u00e4 on aika paneutua vaikeisiinkin kirjoihin, ajatelmiin, pohdintoihin, filosofiaan. Olen aina ihaillut Carpelanin<\/strong> taitoa luoda tunnelmia ja k\u00e4yd\u00e4 k\u00e4siksi yksityiskohtaisesti asioihin. Viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt teos ei tee poikkeusta, p\u00e4invastoin. Se on suorastaan heng\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 puheenvuoro vanhenemisesta, luopumisesta ja kuolemasta. Mutta ei pid\u00e4 luulla, ett\u00e4 se on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n synkk\u00e4. Carpelanin kirjat ovat melankolisia, mutta tuoreita, niin t\u00e4m\u00e4kin. Kannattaa lukea.’<\/em><\/span><\/p>\n

Kirjailijan viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt teos kertoo siis el\u00e4m\u00e4n ehtoosta, luopumisesta ja kuolemasta. Kirjan alaotsikko on Tomas Skarfeltin muistiinpanoja. Carpelan siirt\u00e4\u00e4 omat ajatuksensa kuvitteellisen henkil\u00f6n kautta ja kertoo pienin\u00e4 paloina el\u00e4kkeellej\u00e4\u00e4neen miehen tuntemuksia kuoleman l\u00e4hestyess\u00e4. Varmaankin siin\u00e4 on paljon my\u00f6s kirjailijan omaa ahdistusta ja omia tuntemuksia, mutta projisoituna toiseen henkil\u00f6\u00f6n. N\u00e4in kirjaan on tullut et\u00e4isyytt\u00e4 ja syvyytt\u00e4. Kuolema, joka kirjassa kohdataan, on Tomasin 94-vuotiaan \u00e4idin kuolema. \u00c4iti on hoitokodissa ja Tomas k\u00e4y h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti katsomassa, juttelemassa. H\u00e4n n\u00e4kee vanhuuden etenemisen ja kaiken sen luopumisen, joka liittyy ik\u00e4\u00e4ntymiseen. Samalla h\u00e4n itse yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotain uutta ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen. Kirja on kirjoitettu pienin\u00e4 paloina, noin satana kertomuksena, jotka kuljettavat l\u00f6yh\u00e4sti juonta eteenp\u00e4in. Luvut ovat kuin pieni\u00e4 tutkielmia, aforistisia tai filosofisia pohdintoja. Kirja siis p\u00e4\u00e4ttyy \u00e4idin kuolemaan, mutta samalla tuntuu kuin kirjoittaja itsekin olisi tullut el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4nnekohtaan.<\/p>\n

Kirja on erinomainen vanhuutta k\u00e4sittelev\u00e4 teos, joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 paljon pohdittavaa. Tosiasiahan lienee, ett\u00e4 kirjailija kirjoittaa itsest\u00e4\u00e4n ja kuvaa vanhuuden etenemist\u00e4 omien tuntojensa ja sairauden etenemisen kautta. Todellisuudessa en huomannut kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4 ennen kirjan puoliv\u00e4li\u00e4 ja luulinkin, ett\u00e4 kirjailija kertoo itsest\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 t\u00e4llainen rakenne antaa et\u00e4isyytt\u00e4, mutta se varmaan my\u00f6s helpottaa itse kirjoittamista. Voi kirjoittaa vaikeitakin asioita oikeilla nimill\u00e4, ilman ett\u00e4 niit\u00e4 suoranaisesti yhdistet\u00e4\u00e4n kirjoittajaan. Kirjailija kuoli 11.2.2011 ja itse kirja ilmestyi postuumisti. Se on kirjoitustyylilt\u00e4\u00e4n Carpelanin edellisten teosten kaltainen, jossa juoni j\u00e4\u00e4 sivuraiteille tarkkailun tielt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 tarkkaillaan sek\u00e4 minuutta ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, yksityiskohtaisesti ja tarkasti.<\/p>\n

Carpelan on kirjoittanut kymmenkunta romaania ja saanut kahdesti Finlandia-palkinnon. Lis\u00e4ksi h\u00e4n on kirjoittanut saman verran runokokoelmia, puolentusinaa lasten- ja nuortenkirjaa, n\u00e4ytelmi\u00e4, kuunnelmia, librettoja, elokuvak\u00e4sikirjoituksia sek\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt suuren joukon suomalaista nykykirjallisuutta ruotsiksi. Carpelan oli oppinut mies, filosofian tohtori ja taiteilijaprofessori. H\u00e4nen ajauksensa ja tekstins\u00e4 ovat tulleet tutuiksi paitsi kirjojen kautta, my\u00f6s kirja-arvosteluista ja keskeisest\u00e4 vaikuttamisesta suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 kirjasta henkii paitsi melankolia, luopuminen ja kuolema, niin my\u00f6s tuore pohdinta minuudesta tai vaikkapa kirjoittamisesta. Onkin vaikea sijoittaa kirjaa johonkin genreen. Kirja on romaani, mutta yht\u00e4 hyvin aforismikokoelma tai proosaruno, mietekirja tai p\u00e4iv\u00e4kirja. Kirjailija juttelee itsens\u00e4 kanssa, mutta my\u00f6s \u00e4idin tai pienen Slanten-pojan kanssa. Keskustelut tuntuvat merkityksett\u00f6milt\u00e4, mutta niihin on vangittu juuri se hetki kaikkine yksityiskohtineen aivan kuin kirjailija haluaisi raportoida jollekin toiselle sen hetken tapahtuman kokonaisena. Kirjassa esiintyy usein Kafkan<\/strong> luoma outo otus Odradek luoden kuvaukseen sifistisi\u00e4 piirteit\u00e4. Lopussa t\u00e4m\u00e4 pelottavaltakin tuntuva otus paljastuu lankaker\u00e4ksi, johon on pistetty pari sukkapuikkoa. Kuvaus henkii lapsenomaisuutta ja pelkoa, mutta my\u00f6s l\u00e4sn\u00e4oloa ja ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Kirja on loistava p\u00e4\u00e4t\u00f6s hienon ihmisen el\u00e4m\u00e4lle ja vaikka se on ilmestynyt postuumisti, se ei ole hutaistu eik\u00e4 puolivalmis. Jotkin luvut j\u00e4\u00e4v\u00e4t h\u00e4m\u00e4riksi, mutta niit\u00e4h\u00e4n voi pohdiskella uudelleen my\u00f6hemmin. Loistava saavutus joka tapauksessa ja sit\u00e4 voi suositella jokaiselle ajattelijalle, mutta pienin\u00e4 paloina.<\/p>\n

Bo Carpelan: Lehti\u00e4 syksyn arkistosta (Blad ur h\u00f6stens arkiv) Suom. Caj Westerberg. Otava. 206 s. <\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Syksy alkaa k\u00e4\u00e4nty\u00e4 talveksi, ainakin kalenterin mukaan. Nyt ulkona on viel\u00e4 plussa-asteita. Pimeydess\u00e4 on aika paneutua vaikeisiinkin kirjoihin, ajatelmiin, pohdintoihin, filosofiaan. Olen aina ihaillut Carpelanin taitoa luoda tunnelmia ja k\u00e4yd\u00e4 k\u00e4siksi yksityiskohtaisesti asioihin. Viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt teos ei tee poikkeusta, p\u00e4invastoin. … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[39,41,208],"class_list":["post-496","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-filosofia","tag-finlandia","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/496","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=496"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/496\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":810,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/496\/revisions\/810"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=496"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=496"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=496"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}